< Tingtoeng 122 >

1 David kah Tangtlaeng Laa Kai taengah, “BOEIPA im la cet uh sih,” a ti uh vaengah ka kohoe.
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,
2 Jerusalem nang kah vongka ah kaimih kho loh pai uh tih om uh.
Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.
3 Jerusalem te khopuei la tun cingcui sak ham ni a thoong.
Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,
4 BOEIPA kah koca koca tah olphong bangla BOEIPA ming te uem ham Israel taengla pahoi cet uh.
Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.
5 David im kah laitloeknah ngolkhoel ham ngolkhoel te pahoi a hol uh.
Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.
6 Jerusalem kah sadingnah hamla bih uh. Nang aka lungnah rhoek tah dingsuek saeh.
Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!
7 Na rhalmahvong khuiah rhoepnah, na impuei khuiah ommongnah om saeh.
Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!
8 Ka manuca neh ka hui rhoek ham khaw, “Na khuiah rhoepnah om laeh saeh,” ka ti eh.
Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!
9 Mamih Pathen BOEIPA im ham ni nang kah hnothen khaw ka toem eh.
Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

< Tingtoeng 122 >