Malakhi 1
1 Malakhi kut lamkah Israel ham BOEIPA olrhuh ol,
Tämä on Herran sanan kuorma Israelin tykö, Malakian kautta.
2 BOEIPA loh, “Nangmih kan lungnah,” a ti. Tedae, “Kaimih metlam nan lungnah? Esau tah Jakob manuca moenih a?” na ti uh. He tah BOEIPA kah olphong ni. Jakob he ka lungnah ngawn ta.
Minä rakastin teitä, sanoo Herra. Niin te sanotte: missäs meitä rakastit? Eikö Esau ole Jakobin veli, sanoo Herra? ja minä rakastin Jakobia,
3 Esau pataeng ka hmuhuet vaengah tah a tlang tlang te khopong la, a rho te khosoek pongui la ka poeh sak.
Ja vihasin Esauta; olen myös autioksi tehnyt hänen vuorensa, ja hänen perimisensä lohikärmeille erämaaksi.
4 Edom loh, “N'laih coeng dae m'mael vetih imrhong khaw koep n'thoh bitni,” ti saeh. Caempuei BOEIPA loh he ni a thui. Amih loh thoh uh cakhaw ka koengloeng pah ni. Amih te halangnah khorhi la a khue uh vetih pilnam te BOEIPA loh kumhal duela kosi a hong thil ni.
Ja jos Edom sanois: me olemme köyhtyneet, mutta me tahdomme autiot jälleen rakentaa; niin sanoo Herra Zebaot näin: jos he rakentavat, niin minä tahdon maahan kukistaa; ja ne pitää kutsuttaman jumalattomuuden rajaksi ja siksi kansaksi, jolle Herra on vihainen ijankaikkisesti.
5 Na mik loh a hmuh vetih, “Israel khorhi voel duela BOEIPA len pai,” na ti uh ni.
Sen pitää teidän silmänne näkemän, ja teidän pitää sanoman: Herra on ylistetty Israelin maan äärissä.
6 Capa loh a napa, sal loh a boei a thangpom. Kai he pa la ka om atah kai thangpomnah tah melae? Kai boei atah kai taengah rhimomnah te melae? Caempuei BOEIPA he ni a thui. Nangmih khosoih loh ka ming na sawtsit lalah, “Na ming te metlam kan sawtsit?” na ti uh.
Pojan pitää kunnioittaman isäänsä, ja palvelian isäntäänsä. Jos minä siis isä olen, kussa on minun kunniani? Jos minä isäntä olen, kussa on minun pelkoni? sanoo Herra Zebaot teille, papit, jotka katsotte ylön minun nimeni. Niin te sanotte: missä me katsomme ylön sinun nimes?
7 Ka hmueihtuk dongah aka mop loh buh a nok lalah, “Ba nen lae nang kan nok? Amah longni BOEIPA kah caboei a sawtsit,” na ti uh.
Silloin kuin te uhraatte minun alttarilleni saastaista leipää. Niin te sanotte: kuinka me uhraamme sinulle saastaista? Siinä että te sanotte: Herran pöytä on katsottu ylön.
8 Mikdael te nawn ham na mop uh vaengah a thae moenih a? Khokhaem neh aka ngoi na mop vaengah a thae moenih a? Na rhalboei taengah te te khuen uh mai lah, nangmih te m'moeithen aya? Na maelhmai te a dangrhoek aya? Caempuei BOEIPA loh he ni a thui.
Ja kuin te uhraatte jotakin, joka sokia on, niin ette sano sitä pahaksi; ja kuin te uhraatte jotakin ontuvaa eli sairasta, niin ei sitäkään sanota pahaksi. Vie senkaltaista sinun päämiehilles, mitämaks, jos sinä olet hänelle otollinen, eli jos hän katsoo sinun puolees, sanoo Herra Zebaot.
9 Te dongah Pathen mikhmuh ah kothae uh mai laeh. Te daengah ni mamih n'rhen eh. Nangmih kut lamkah aka thoeng nen he nangmih kah maelhmai te a doe aya? Caempuei BOEIPA loh he ni a thui.
Niin rukoilkaat nyt Jumalaa, että hän armahtais meidän päällemme, sillä se on tapahtunut teiltä. Luuletteko, että hän katsoo teidän puoleenne? sanoo Herra Zebaot.
10 Nangmih kongah unim thohkhaih aka khai lah ve. Te dongah ka hmueihtuk na sae sak uh pawh. Lunglilungla la, kai ham tah nangmih taengah ngaihnah tal coeng. Caempuei BOEIPA loh he ni a thui. Te dongah na kut lamkah khocang khaw ka doe mahpawh.
Kuka on myös teidän seassanne, joka sulkee oven (ilman palkkaa)? ette myös viritä tulta minun alttarilleni ilman mitäkään. Ei minulla ole suosiota teihin, sanoo Herra Zebaot, ja ruokauhri teidän käsistänne ei ole minulle otollinen.
11 Khomik kah khocuk lamloh a khuirhai duela namtom lakli ah ka ming len. Hlupnah hmuen takuem ah ka ming neh khocang cilh khaw na tawn uh. Namtom taengah ka ming he len pai tila Caempuei BOEIPA loh a thui.
Vaan hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti pitää minun nimeni suureksi tuleman pakanain seassa, ja jokapaikassa pitää minun nimelleni suitsutettaman, ja puhdas ruokauhri uhrattaman; sillä minun nimeni pitää suureksi tuleman pakanain seassa, sanoo Herra Zebaot.
12 Tedae, “Ka Boeipa kah caboei te amah loh a nok, a thaih neh a buh khaw a sit om,” na ti uh nen te na poeih uh.
Mutta te turmelette sen sillä, kuin te sanotte: Herran pöytä on saastutettu, ja sen uhri on katsottu ylön ja hänen ruokansa.
13 “Te te ngakyal la phen hmut te,” na ti uh. Caempuei BOEIPA loh a thui coeng. A huen phoeiah khokhaem neh aka ngoi ni na khuen tih khocang la na khuen uh. BOEIPA loh, “Nangmih kut lamkah te ka doe aya?” a ti.
Ja te sanotte: katso, se on sula vaiva, ja lyötte sen tuleen, sanoo Herra Zebaot. Ja te uhraatte ryövättyä, ontuvaa ja sairasta, ja ne te uhraatte ruokauhriksi. Pitäiskö se minulle otollinen oleman teidän käsistänne? sanoo Herra.
14 A tuping khuiah a tal a om lalah aka rhaithi hlang tah thae a phoei thil coeng. A caeng dae ka Boeipa ham tah a po a rhak ni a nawn. Caempuei BOEIPA loh, “Kai tah manghai puei la ka om tih ka ming he namtom taengah a rhimom,” a ti.
Mutta kirottu olkoon pettäjä, jonka laumassa on oinas, ja kuin hän tekee lupauksen, niin hän uhraa Herralle kelvottoman; sillä minä olen suuri kuningas, sanoo Herra Zebaot, ja minun nimeni on peljättävä pakanain seassa.
