< Malakhi 3 >

1 Ka puencawn kan tueih tih ka mikhmuh ah longpuei a hoihaeng pawn ni he. Te vaengah nangmih aka tlap boeipa tah a bawkim la thaeng cet ni. Anih tah ha pai laeh ham na omtoem uh paipi kah puencawn ni tila caempuei BOEIPA loh a thui.
Katso, minä lähetän minun enkelini, joka minun eteeni pitää tien valmistaman; ja kohta tulee templiinsä se Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te tahdotte; katso, hän tulee, sanoo Herra Zebaot.
2 Tedae amah halo nah khohnin te unim aka noeng? Amah a phoe vaengah unim aka pai? Amah he aka picai hmai bangla, aka sil lunghang bangla om.
Mutta kuka voi hänen tulemisensa päivää kärsiä? ja kuka voi seisoa, kuin hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin hopiasepän tuli ja niinkuin pesiän saippua.
3 Cak aka cil tih aka caihcil sak la ngol vetih Levi koca rhoek te a caihcil ni. Amih te sui bangla, cak bangla a hangcil sak ni. Te vaengah BOEIPA ham duengnah dongah khocang aka tawn la om uh ni.
Hän on istuva ja sulaava ja selittävä hopian; hän on puhdistava ja hivuttava Levin pojat, niinkuin kullan ja hopian. Silloin pitää heidän tuoman Herralle ruokauhria vanhurskaudessa.
4 Judah neh Jerusalem kah khocang te khosuen tue neh yan hlamat kum kah bangla BOEIPA ham a tui pah ni.
Ja Juudan ja Jerusalemin ruokauhrit pitää kyllä Herralle kelpaaman, niinkuin muinen ja entisinä vuosina.
5 “Nangmih taengah laitloeknah neh ka tawn uh vetih hlangbi taeng neh samphaih taengah khaw, a honghi la aka toemngam taeng khaw, kutloh thapang dongah nuhmai neh cadah aka hnaemtaek taengah khaw, yinlai aka kaeng tih kai aka rhih pawt taengah khaw laipai la ka om paitok ni,” tila caempuei BOEIPA loh a thui.
Ja minä tahdon tulla teidän tykönne ja rangaista teitä, ja tahdon olla nopia todistaja noitia vastaan, huorintekiöitä ja valapattoisia vastaan, ja niitä vastaan, jotka palkolliselta palkan pidättävät, leskille ja orvoille väkivaltaa ja vääryyttä tekevät, ja jotka muukalaista sortavat, eikä pelkää minua, sanoo Herra Zebaot.
6 Kai, Yahweh tah ka thovael pawt dongah nangmih Jakob ca rhoek khaw n'khap uh mahpawh.
Sillä minä olen Herra, joka en muutu; ja te Jakobin lapset, ette ole hukkuneet.
7 Na pa tue lamkah parhi te ka oltlueh lamloh na nong uh tih na tuem uh moenih. “Kai taengla ha mael uh lamtah nangmih taengla ka mael ni,” tila Caempuei BOEIPA loh a thui lalah, “Balae tih m'mael eh?” na ti uh.
Te olette hamasta teidän isäinne ajasta alati poikenneet pois minun säädyistäni, ja ette ole niitä pitäneet; niin kääntykäät nyt minun tyköni, niin minä tahdon myös kääntyä teidän tykönne, sanoo Herra Zebaot. Niin te sanotte: missä meidän pitää meitämme kääntämän?
8 Hlang loh Pathen kah te a mom noek a? Tedae nangmih kai nan mom uh. Te vaengah, “Nang te metlam kan mom,” na ti uh te parha pakhat neh khosaa coeng ni.
Onko se oikein, että ihminen pettää Jumalan, niinkuin te minun petätte? niin te sanotte: missä me sinun petämme? Kymmenyksissä ja ylennysuhrissa.
9 Nangmih te tapvoepnah hmuiah thae m'phoei thil coeng. Ka koe te a pum la namtom neh aka mom khaw nangmih ni.
Sentähden te olette kirouksella kirotut, että te minun petätte, kaikki kansa.
10 Parha pakhat boeih te thakvoh im la khuen uh lamtah ka im ah buh maeh khaw om saeh. Kai he n'noemcai uh laeh. Caempuei BOEIPA loh he ni a thui. Nangmih ham vaan bangbuet kang ong pawt vetih nangmih soah yoethennah te a khawknah hil kan loei het mahpawt nim?
Mutta tuokaat täydelliset kymmenykset minun aittaani, että minun huoneessani ruokaa olis; ja niin koetelkaat minua, sanoo Herra Zebaot, ellen minä myös avaa teille taivaan akkunia, ja vuodata sieltä runsaasti siunausta.
11 “Nangmih ham tah yoop te ka tluung vetih na khohmuen thaihtae te porhak sak mahpawh. Khohmuen ah na misur khaw hul mahpawh,” tila caempuei BOEIPA loh a thui.
Ja minä tahdon teiltä syöjän rangaista ettei se teiltä maan hedelmää hukuttaisi, ja ettei viinapuu teidän pellossanne olisi hedelmätöin, sanoo Herra Zebaot.
12 “Nangmih te namtom boeih loh ng'uem uh vetih kongaih khohmuen la na om uh ni,” tila caempuei BOEIPA loh a thui.
Niin että kaikki pakanat pitää teidän autuaaksi sanoman; sillä teidän pitää kallis maa oleman, sanoo Herra Zebaot.
13 BOEIPA loh, “Ka taengah na ol a lalh uh lalah, 'Nang taengah balae ka thui,’ na ti uh,” a ti.
Kovasti te puhutte minua vastaan, sanoo Herra. Ja te sanotte: mitä me puhumme sinua vastaan?
14 “Pathen taengkah thothueng he a poeyoek, a tuemkoi n'ngaithuen tih caempuei BOEIPA mikhmuh ah mutu la n'caeh te balae m'mueluemnah?
Te sanotte: se on turha, kuin Jumalaa palvellaan, ja mitä se auttaa, että me pidämme hänen käskynsä, ja vaivaamme meidän elämäämme Herran Zebaotin edessä?
15 Tedae mamih loh thinlen te n'uem uh bueng kolla, “Halangnah aka saii loh a thoh tih, Pathen aka noem khaw loeih uh lah,” na ti uh.
Sentähden me ylistämme ylönkatsojia; sillä jumalattomat menestyvät; he kiusaavat Jumalaa, ja se heille menestyy.
16 Te vaengah BOEIPA aka rhih hlang long tah a hui neh a thui rhoi. Tedae BOEIPA loh a hnatung tih a yaak. Te dongah BOEIPA aka rhih ham neh a ming aka moeh ham tah a mikhmuh kah poekkoepnah cabu dongah a daek pah coeng.
Silloin ne, jotka Herraa pelkäävät, lohduttavat toinen toistansa näin: Herra ottaa siitä vaarin ja kuulee sen, ja muistokirja on kirjoitettu hänen eteensä niille, jotka Herraa pelkäävät ja muistavat hänen nimensä.
17 Caempuei BOEIPA loh a thui coeng. Kamah loh lungthen ka saii khohnin ah tah kamah taengah ni a om uh eh. Hlang loh amah taengah aka thotat a capa te lungma a ti vanbangla amih te lungma ka ti ni.
Niiden pitää, sanoo Herra Zebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, oleman minun omani; ja minä tahdon heitä armahtaa, niinkuin mies armahtaa poikaansa, joka häntä palvelee.
18 Te vaengah na mael uh vetih aka dueng neh halang laklo khaw, Pathen taengah tho aka thueng neh tho aka thueng pawt khaw a laklo na hmuh bitni.
Ja teidän pitää jälleen sitä vastaan näkemän, mikä eroitus on vanhurskaan ja jumalattoman vaiheella, ja sen vaiheella, joka Jumalaa palvelee, ja sen, joka ei häntä palvele.

< Malakhi 3 >