< Thothuengnah 17 >

1 Moses te BOEIPA loh a voek tih,
Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
2 “Aaron, anih koca rhoek neh Israel ca rhoek boeih te voek lamtah thui ham koi tah, BOEIPA kah a uen bangla olka he amih taengah thui pah.
Puhu Aaronille ja hänen pojillensa, ja kaikille Israelin lapsille, ja sano heille: tämä on se, minkä Herra käskenyt on, sanoen:
3 Israel imkhui lamkah hlang khat khat loh vaito mai khaw, tuca mai khaw, maae mai khaw rhaehhmuen ah a ngawn tih rhaehhmuen vongvoel ah khaw a ngawn mai ni.
Kuka ikänänsä Israelin huoneesta teurastaa härjän, eli karitsan, eli vuohen leirissä, taikka joka teurastaa ulkona leiristä,
4 Te vaengah BOEIPA dungtlungim hmai kah BOEIPA taengah nawnnah la nawn ham tingtunnah dap thohka ah khuen boel saeh. Tekah hlang te thii aka long sak la poek saeh. Thii a long sak coeng dongah tekah hlang te a pilnam khui lamkah hnawt saeh.
Ja ei kanna seurakunnan majan oven eteen sitä, mikä Herralle uhriksi pitää tuotaman, Herran majan eteen, hänen pitää vereen vikapää oleman, niinkuin se, jonka veren vuodattanut on, ja se ihminen pitää hävitettämän kansastansa.
5 Kohong khaepdan ah a nawn hmueih te khaw Israel ca rhoek loh hang khuen ngawn saeh. Te vaengah tingtunnah dap thohka kah BOEIPA taeng neh khosoih taengah khuen uh saeh lamtah BOEIPA taengah rhoepnah hmueih la nawn uh saeh.
Sentähden pitää Israelin lapset uhrinsa, jonka he kedolla uhrata tahtovat, Herran eteen kantaman seurakunnan majan ovella papille, ja siellä uhraaman ne kiitosuhriksi Herralle.
6 Te vaengah thii te tingtunnah dap thohka kah BOEIPA hmueihtuk dongah khosoih. loh haeh saeh. Te phoeiah maehtha te BOEIPA taengah hmuehmuei botui la phum saeh.
Ja papin pitää priiskottaman veren Herran alttarille seurakunnan majan oven edessä, ja polttaman lihavuuden Herralle lepytyshajuksi,
7 Tedae amih. loh a taengah a cukhalh puei uh maae taengah amamih kah hmueih koep nawn uh boel saeh. He tah amamih ham neh a cadilcahma ham khaw kumhal khosing la om saeh.
Ja ei millään muotoa enää uhriansa uhraaman ajattaroille, joiden kanssa he huorin tehneet ovat. Se pitää oleman heille heidän sukukunnissansa ijankaikkinen sääty.
8 Te phoeiah Israel imkhui kah hlang boeih neh amih lakli kah aka bakuep tih hmueihhlutnah hmueih aka nawn yinlai khaw thui pah.
Sentähden pitää sinun sanoman heille: kuka ikänänsä ihminen Israelin huoneesta, eli vieras, joka teidän seassanne on muukalainen, teki uhrin eli polttouhrin,
9 BOEIPA taengah nawn ham kangna khaw tingtunnah dap thohka la a khuen pawt atah tekah hlang te a pilnam lamkah hnawt saeh.
Eikä sitä kanna seurakunnan majan oven eteen, että hänen Herralle sen tekemän pitäis, se ihminen pitää hävitettämän kansastansa.
10 Israel imkhui lamkah hlang khat khat long khaw, amih lakli kah aka bakuep yinlai lamkah long khaw thii khat khat ni a caak atah ka hmai ka khueh thil ni. Thii aka ca hinglu te pilnam khui lamloh ka hnawt ni.
Ja kuka ikänänsä ihminen Israelin huoneesta, eli muukalaisista, jotka teidän seassanne asuvat, syö jotakin verta, häntä vastoin minä panen minun kasvoni, ja hävitän hänen kansastansa
11 Ba dongah tikoinih pumsa kah hinglu he thii dongah om. Te dongah nangmih kah hinglu ham hmueihtuk soah na dawth uh vaengah hinglu thii la dawth ham ni kai. loh nangmih taengah kam paek.
Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että teidän sielunne pitäis sen kautta sovitettaman; sillä veri on sielun sovinto.
12 Te dongah, 'Israel ca rhoek nangmih lamkah hinglu boeih. loh thii ca uh boel lamtah, nangmih lakli kah aka bakuep yinlai long khaw thii te ca boel saeh,’ ka ti.
Sentähden minä olen sanonut Israelin lapsille: ei yksikään henki teidän seassanne pidä verta syömän: eikä yksikään muukalainen, joka teidän seassanne asuu, pidä verta syömän.
13 Tedae Israel ca rhoek khui lamkah hlang khat khat long mai khaw, amih lakli kah aka bakuep yinlai long mai mulhing saa neh vaa te a yuep tih a caak oeh atah a thii te ci saeh lamtah laipi neh vuei saeh.
Ja kuka ikänä ihminen Israelin lapsista, taikka muukalainen teidän seassanne, joka saa metsän eläimen eli linnun pyydyksellä, jota syödään, hänen pitää vuodattaman sen veren, ja peittämän sen multaan.
14 Pumsa boeih kah hinglu tah a thii dongah om tih a thii khaw a hinglu dongah om. Te dongah, 'Pumsa khat khat kah a thii tah ca uh boeh. Pumsa boeih kah hinglu a thii aka ca boeih tah hnawt saeh,’ tila Israel ca rhoek taengah ka thui.
Sillä kaiken lihan henki on hänen verensä niinkauvan kuin se elää. Ja minä olen sanonut Israelin lapsille: ei teidän pidä yhdenkään lihan verta syömän; sillä kaiken lihan henki on hänen verensä: kuka ikänänsä sen syö, se pitää hukutettaman.
15 Te phoeiah tolrhum mupoe neh yinlai khuikah hinglu boeih. loh maehrhok neh saha te a caak atah a himbai te suk saeh lamtah tui hlu saeh. Kholaeh due aka poeih uh la om saeh lamtah caihcil saeh.
Ja kuka ikänä henki syö raatoa, taikka sitä, joka revitty on, olkoon hän kotolainen eli muukalainen, hänen pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman hänensä vedellä, ja oleman saastaisen ehtoosen asti: niin hän tulee puhtaaksi.
16 Tedae himbai te suk pawt tih a pum te a silh pawt atah amah kathaesainah te amah loh phuei van saeh,” a ti nah.
Jollei hän pese itsiänsä ja ihoansa viruta, niin hänen pitää itse kantaman vääryytensä.

< Thothuengnah 17 >