Joba 4
1 Te vaengah Temani hoel Eliphaz loh a doo.
Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 Te vaengah nang te ol neh n'noemcai saeh, na ngak aya? Tedae olthui te kuemsuem ham unim aka noeng eh?
"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
3 Muep na toel tih kut kha rhoek khaw na talong coeng te.
Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
4 Aka paloe rhoek te na olthui loh a thoh tih khuklu aka khun khaw na caang sak.
sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
5 Tedae namah taengla ha loe tih na ngak coeng, namah te m'ben tih na let coeng.
Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
6 Na hinyahnah, na ueppangnah, na ngaiuepnah, na longpuei kah thincaknah khaw om pawt nim?
Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
7 Poek van laeh, ommongsitoe he paltham nim? Aka thuem rhoek te melam a thup?
Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
8 Ka hmuh vanbangla boethae aka thoe tih aka soem khaw amah long ni thakthaenah a ah.
Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
9 Pathen kah hiil dongah milh uh tih a thintoek khohli dongah khap uh coeng.
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
10 Sathueng khaw kawknah neh sathuengca khaw a ol neh om dae sathuengca khaw a no tloong.
Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
11 Maeh a mueh lamloh sathueng te milh tih sathuengnu ca rhoek khaw pam uh.
jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
12 Ka taengah ol a huen tih a olduem loh kai hna a lat sak.
Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
13 Hlang he khoyin olphong lamkah pomnah khuiah a ih muelh vaengah.
kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
14 birhihnah loh kai m'mah tih thuennah neh ka rhuh boeih a rhih sak.
Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
15 Mueihla loh ka maelhmai a pah vaengah ka mul ka saa poenghu.
Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
16 A pai vaengah khaw a mueimae ka hmat moenih. A muei tah ka mikhmuh ah om tih bidip ol a yaak.
Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
17 Pathen lakah hlanghing he tang tih anih aka saii lakah ah hlang caihcil ngai a?
'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
18 A sal rhoek soah tangnah pawt tih a puencawn te a lolh la a khueh atah,
Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
19 Laipi neh lai im dongah kho aka sa aisat te bungbo hmai ah a khoengim pop coeng.
saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
20 Mincang lamloh hlaem duela a phop te a yoeyah la a milh khaw mingpha pawh.
ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
21 Amih lamkah a a hlangrhuel a phil pah vaengah a duek uh moenih a? Te dongah cueihnah neh a om moenih a?
Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
