Joba 39
1 Thaelpang kah sathai a piil tue na ming tih sayuk a rhai na dawn a?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Hla a cup la na tae tih a piil tue na ming a?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 A ca rhoek loh a koisu uh tih a huel daengah a bungtloh loh a hlah.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 A ca a man uh te cangpai neh rhoeng tih a caeh uh phoeiah tah amih taengla mael uh pawh.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Sayalh la kohong marhang aka hlah te unim? Laak lueng kah kuelrhui aka hlam te unim?
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 A im te kolken la, a dungtlungim te lungkaehlai la ka khueh.
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Khorha kah hlangping te a lawn tih aka tueihno kah pang ol hnatun pawh.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 A luemnah tlang te a cawt tih sulhing boeih te a yoep.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Cung loh nang taengah a thohtat hamla a huem vetih na kongduk dongah rhaeh aya?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Cung te a rhuivaeh kong ah na pael vetih nang hnukah tuikol te a thoe aya?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 A thadueng a len dongah a soah na pangtung vetih na thaphu te a taengah na hnoo aya?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Na cangti te a khuen, a khuen vetih na cangtilhmuen a coi ni tila te te na tangnah a?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 Kalaukva kah phae loh yoka cakhaw bungrho phaemul neh a dii aih nim.
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 A duei te diklai dongah a hnoo tih laipi khuiah a awp.
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 A kho loh a hep te a hnilh tih kohong mulhing long khaw te te a til.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 A ca rhoek te amah kah pawt bangla a hit sak tih a poeyoek la a thaphu te birhihnah pawh.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Pathen loh anih te cueihnah a hnilh sak tih a taengah yakmingnah tael pah pawh.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Hmuensang la a phuel uh tue vaegah tah marhang neh a sokah aka ngol te a nueih thil.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 Marhang taengah thayung thamal na paek a? A rhawn te a hnoo neh na thing pah a?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Anih te kaisih bangla na pet sak a? A phit vaengkah mueithennah khaw mueirhih la poeh.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Tuikol te a phuet uh vaengah thadueng neh a ngaingaih lungpok haica doe hamla pawk.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Rhihnah te a nueih thil tih a rhihyawp pawt dongah cunghang ha lamloh a mael moenih.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 A taengah liva a khoek tih caai neh soe kaw hmaihluei la om.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Hinghuen neh khoponah neh diklai a coih tih tuki ol te tangnah pawh.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Tuki te a rhoeh la, “Ahuei,” a ti nah tih caemtloek vaengkah mangpa khohum neh tamlung te a hla lamloh a huep.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Nang kah yakmingnah dongah nim mutlo loh a phae a phuel tih a ding, a phae te tuithim la a phuel?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Nang kah ka dongah atha te sang hang tih a bu a pomsang a?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Thaelpang ah kho a sak tih thaelpang hmuisum neh rhalvong ah khaw rhaeh ta.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Te lamloh caak a thaih tih a hla lamkah te a mik loh a paelki.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Te vaengah a vapuel, a vapuel loh thii a caep uh tih rhok om nah ah hnap om,” a ti nah.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
