Joba 3
1 Te phoeiah Job a ka te a ang tih a khohnin te a tap.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 Te vaengah Job loh a doo tih,
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Amah kah thang nah khohnin neh, “Tongpa a yom,” a ti hlaem khaw paltham mai saeh.
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Te khohnin te a hmuep la om palueng vetih, Pathen loh a so la toem pawt mako. Te dongah vangnah loh te soah sae boel saeh.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Te te hmaisuep neh dueknah hlipkhup loh suk saeh. A soah khomai yaal saeh lamtah, hlamhop hnin bangla let saeh.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 Tekah hlaem te a hmuep loh lo saeh lamtah kum khat kah khohnin dongah a kohoe boel saeh, hla taenah dongah khaw kun boel saeh.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Tekah hlaem te pumhong la om saeh lamtah a khuiah omngaih laa cuen boel saeh ne.
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Khohnin thae aka phoei thil tih, a coekcoe la Leviathan aka haeng loh, te te tap saeh.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Hlaemhmah aisi khaw hmuep saeh lamtah, khosae te lamtawn cakhaw sae boel saeh, mincang khosaeng te hmu boel saeh.
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Ka bungko thohkhaih te a khaih mai vetih thakthaenah he ka mik lamloh a thuh mai kolla.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Balae tih bung khuiah ka duek pawh. Bungko lamloh ka thoeng tih ka pal hae.
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Balae tih khuklu loh kai n'doe, balae tih rhangsuk loh n'khut.
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 Ka yalh to palueng koinih la ka ip mong vetih ka duem lah ni.
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 Manghai rhoek neh a imrhong aka thoh diklai olrhoep rhoek taengla,
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Amih taengkah sui mangpa rhoek neh a im ah tangka aka hawn rhoek taengah.
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Rhumpu bangla n'thuh kanoek vetih vangnah aka hmuh noek pawh camoe rhoek bangla ka om pawt mako.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 Teah te halang rhoek loh khoponah a toeng uh tih thadueng aka bawt khaw pahoi duem.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 Thongtla rhoek te rhenten rhalthal uh tih, tueihno ol ya uh pawh.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 Tanoe neh kangham khaw amah la om pahoi tih sal khaw a boei taeng lamloh sayalh coeng.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Balae tih thakthaekung taengah vangnah, hinglu khahing taengah hingnah a paek?
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 Dueknah hamla aka rhingda long khaw dang hae pawt tih kawn lakah te te a too.
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Phuel a hmuh uh vaengah omngaihnah neh a ngaingaih la a kohoe uh.
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 A longpuei te hlang ham tah a thuh dae a taengah Pathen loh a mak pah.
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 Ka buh hmai ah ka hueinah ha pawk tih ka kawknah he tui bangla pha.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 Birhihnah neh ka birhih akhaw kamah m'vuei tih ka rhih nawn te khaw kamah taengah thoeng.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 Ka dingsuek pawt tih ka mong pawh, ka duem pawt vaengah khoponah ha thoeng,” a ti.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
