Joba 27
1 Job loh amah kah thuidoeknah a huel ham te a koei tih,
Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2 “Pathen kah hingnah loh kai kah laitloeknah a khoe tih Tlungthang lo ka hinglu a phaep.
"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3 Ka khuikah ka hiil boeih neh, ka hnarhong khuikah he Pathen mueihla ni.
niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
4 Ka hmuilai loh dumlai thui boel saeh lamtah, ka lai loh palyal la caitawk boel saeh.
eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5 Nangmih te kan tang sak atah kai ham savisava. Ka pal duela ka muelhtuetnah he kamah lamloh ka khoe mahpawh.
Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
6 Ka duengnah te ka kop vetih ka hlah mahpawh. Kamah tue lamlong tah ka thinko he veet voel mahpawh.
Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7 Ka thunkha te a halang bangla, kai aka tlai thil khaw a boethae bangla om saeh.
Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
8 Lailak kah ngaiuepnah tah menim? A mueluem tih Pathen loh a hinglu a bong pah.
Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
9 A soah citcai loh a pai vaengah a pangngawlnah te Pathen loh a hnatun nim?
Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10 Tlungthang dongah pang a dok vetih, a tue boeih ah Pathen a khue bitni.
Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
11 Pathen kah kut te nangmih kan thuinuet vetih, Tlungthang taengkah te ka phah mahpawh.
Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12 Nangmih boeih khaw na hmuh vaengah balae tih a honghi neh na hoemdawk he.
Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13 Halang hlang loh Pathen taeng lamkah khoyo neh, hlanghaeng loh Tlungthang taeng lamkah rho a dang he,
Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14 a ca te cunghang hamla a ping pah tih a cadil cahma khaw buh cung uh mahpawh.
Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15 A rhaengnaeng, a rhaengnaeng te dueknah loh a up vetih a nuhmai rhoek loh rhah uh mahpawh.
Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16 Cak te laipi bangla hmoeng vetih hnicu te dikpo bangla soe ni.
Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17 Tawn cakhaw aka dueng loh a bai vetih cak te ommongsitoe loh a tael ni.
kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18 A im te ning bangla a sak tih dungtlungim bangla rhalrhing a khueh.
Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19 Hlanglen la yalh dae khoem uh mahpawh. A mik a dai dae amah om voel pawh.
Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20 Anih te tui bangla mueirhih loh a phatawt tih khoyin ah cangpalam loh a pom.
Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
21 Anih te kanghawn loh a khuen tih khum. Te vaengah anih te amah hmuen lamloh a yawn.
Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
22 Anih te a voeih tih lungma a ti pawt dongah a kut lamloh yong la yong coeng.
Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23 A taengah a kut a paeng uh tih anih te amah hmuen lamloh kut a ving thil.
Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
