Suencuek 47
1 Te phoeiah Joseph cet tih Pharaoh taengah, “A pa neh ka manuca rhoek khaw, a boiva khaw, a saelhung khaw, amah taengkah aka om boeih te Kanaan kho lamkah halo uh tih Goshen kho ah om uh ke,” a ti nah tih a puen pah.
Niin Joseph tuli ja ilmoitti Pharaolle, ja sanoi: minun isäni ja minun veljeni, heidän karjansa, pienet ja suuret, ja kaikki, mitä heillä on, ovat tulleet Kanaanin maalta; ja katso, he ovat Gosenin maalla.
2 Te phoeiah a manuca khui kah hlang panga a khuen tih Pharaoh hmai ah a khueh.
Ja hän otti viisi nuorimmista veljistänsä, ja asetti Pharaon eteen.
3 Te vaengah Pharaoh loh Joseph kah a manuca rhoek te, “Nangmih kah bibi te balae,” a ti nah hatah amih loh Pharaoh la, “Na sal rhoek he kamamih khaw, a pa rhoek long khaw boiva ni ka dawn uh,” a ti na uh.
Niin Pharao sanoi hänen veljillensä: mikä teidän virkanne on? He vastasivat: sinun palvelias ovat paimenet, sekä me että meidän isämme.
4 Te phoeiah Pharaoh la, “Kanaan kho ah khokha tlung tih na sal rhoek kah boiva ham a luemnah a om pawt dongah hekah khohmuen ah bakuep ham ka lo uh. Te dongah na sal rhoek he Goshen kho ah kho n'sak sak uh mai,” a ti na uh.
Ja sanoivat vielä Pharaolle: me olemme tulleet asumaan teidän kanssanne tälle maalle; sillä sinun palvelioillas ei ole laidunta karjallensa, niin kova nälkä on Kanaanin maalla. Niin suo sinun palvelias asua Gosenin maalla.
5 Te dongah Pharaoh loh Joseph la, “Na pa neh na manuca rhoek nang taengah aka lo rhoek te,
Niin Pharao puhui Josephille, sanoen: sinun isäs ja veljes ovat tulleet sinun tykös.
6 'Na hmai kah Egypt kho khuikah khohmuen then Goshen kho ah na pa neh na manuca rhoek te khosak sak. Te phoeiah amih khuikah tatthai hlang rhoek te na ming atah amih te kai kah boiva mangpa la khueh,” a ti nah tih a uen.
Egyptin maa on altis sinun edessäs; aseta isäs asumaan ja veljes kaikkein parhaasen paikkaan tässä maassa: asukaan Gosenin maalla. Ja jos sinä ymmärrät, että heidän seassansa on kelvollisia miehiä, niin aseta heitä minun karjani päälle.
7 Te phoeiah Joseph loh a napa Jakob te a khuen tih Pharaoh hmai ah a pai sak hatah Jakob loh Pharaoh te yoethen a paek.
Ja Joseph toi isänsä, Jakobin, sisälle, ja asetti hänen Pharaon eteen. Ja Jakob siunasi Pharaota.
8 Te vaengah Pharaoh loh Jakob la, “Nang kah hingnah a kum khohnin loh meyet a lo van coeng,” a ti nah.
Niin Pharao sanoi Jakobille: kuinka vanha sinä olet?
9 Te dongah Jakob loh Pharaoh la, “Ka lampahnah kum khohnin he kum pasoi neh thumkip vel a pha coeng. Tedae ka hingnah kum khohnin he yoethae yoehu la om tih a pa rhoek a lampahnah tue vaengkah a hingnah kum khohnin te a pha moenih,” a ti nah.
Jakob sanoi Pharaolle: minun kulkemiseni aika on sata ja kolmekymmentä ajastaikaa: vähä ja paha on minun elämäni aika ja ei ulotu minun isäini kulkemisen aikaan.
10 Te phoeiah Jakob loh Pharaoh te yoethen a paek tih Pharaoh taeng lamkah pahoi nong.
Ja Jakob siunasi Pharaota, ja läksi hänen tyköänsä.
11 Te phoeiah Pharaoh kah a uen vanbangla Joseph loh a napa neh a manuca rhoek te Egypt kho ah khohut pakhat a paek tih khohmuen then Raameses kho ah kho a sak sak.
Niin Joseph toimitti isänsä ja veljensä asumaan, ja antoi heille omaisuuden Egyptin maalla, parhaassa maan paikassa; nimittäin Rameseksen maalla, niinkuin Pharao oli käskenyt.
12 Te dongah Joseph loh a napa neh a manuca rhoek khaw, a napa imkhui boeih neh camoe ka dongkah caak ham khaw a cangbam pah.
Ja Joseph elätti isänsä, veljensä ja koko isänsä huoneen, sen jälkeen kuin heillä lapsia oli.
13 Tedae khokha bahoeng tlung tih Egypt kho neh Kanaan kho te khokha loh a khah dongah kho takuem ah caak om pawh.
Ja ei ollut leipää kaikessa maassa; sillä sangen raskas nälkä oli, niin että Egyptin ja Kanaanin maa nääntyi näljän tähden.
14 Te vaengah Joseph loh Egypt khohmuen neh Kanaan kho ah cangtham a lai ham rhoek kah tangka a hmuh te boeih a coi. Te phoeiah Joseph loh tangka te Pharaoh im la a khuen.
Ja Joseph kokosi kaiken rahan kuin löytiin Egyptin ja Kanaanin maalla, jyväin edestä kuin he ostivat. Ja Joseph vei rahan Pharaon huoneesen.
15 Tedae Egypt kho neh Kanaan kho kah tangka te a khawk uh vaengah Egypt rhoek loh Joseph te boeih a paan uh tih, “Kaimih he caak m'pae laeh. Tangka ka khawk uh cakhaw ba ham lae nang hmaiah ka duek uh eh?,” a ti uh.
Koska raha oli kulunut Egyptin ja Kanaanin maalta, niin tulivat kaikki Egyptiläiset Josephin tykö, sanoen: anna meille leipää, miksi meidän pitää kuoleman edessäs, että raha on puuttunut?
16 Tedae Joseph loh, “Tangka a boeih oeh atah na boiva te m'pae uh lamtah nangmih kah boiva te kan khueh mako,” a ti nah.
Joseph sanoi: tuokaat teidän karjanne, ja minä annan teille karjanne edestä, jos raha on puuttunut?
17 Te dongah amamih kah boiva te Joseph taengla a khuen uh tih Joseph loh marhang khaw, boiva tuping khaw, saelhung boiva khaw, laak ham khaw caak a paek pah tih tekah kum ah ngawn tah amih kah boiva boeih te khaw caak neh a khool.
Ja he toivat karjansa Josephille, ja Joseph antoi heille leipää hevosten, ja lammasten, ja karjan ja aasein edestä. Niin hän ruokki heitä leivällä sen vuoden, kaiken heidän karjansa edestä.
18 Tedae tekah kum thok tih a kum bae atah Egypt rhoek loh Joseph taengla halo uh tih, “Ka boeipa taengah ka phah uh moenih. Tangka khaw boeih coeng tih boiva neh rhamsa loh ka boeipa taeng a pha coeng dongah kaimih pum neh ka khohmuen pawt atah ka boeipa hmai ah a paih om voelpawh.
Koska se vuosi oli kulunut, tulivat he hänen tykönsä toisna vuonna, ja sanoivat hänelle: emme taida salata meidän herraltamme, ettei ainoastansa raha ole kulunut, mutta myös kaikki karja on meidän herrallamme, ja ei ole mitään jäänyt meidän herramme edessä, paitsi meidän ruumistamme ja meidän peltoamme.
19 ba ham lae nang mikhmuh ah ka duek uh eh. Kaimih he khaw, ka khohmuen he khaw n'lai uh. Kaimih khaw ka khohmuen khaw caak neh ka thung coeng atah kamamih neh ka khohmuen loh Pharaoh sal la ka om uh bitni. Tedae cangti nan paek tih ka hing uh daengah man ka duek uh pawt sui tih tolrhum loh a pong pawt sue,” a ti uh.
Miksi meidän pitää kuoleman edessäs ja meidän peltomme tulee kylmille? Osta meitä ja meidän maamme leivän edestä, niin me ja meidän maamme tulemme Pharaon oamksi. Anna siemeniä, että me eläisimme ja emme kuolisi, ja ei maa tulisi kylmille.
20 Tedae khokha te amih taengah a tlung pah vaengah Egypt rhoek loh a khohmuen rhip a yoih uh tih Egypt kho pum te Pharaoh ham Joseph loh a lai pah coeng dongah Pharaoh kah khohmuen la poeh.
Niin Joseph osti koko Egyptin maan Pharaolle; sillä Egyptiläiset myivät itsekukin peltonsa, että nälkä heitä niin kovin ahdisti: ja maa tuli Pharaon omaksi.
21 Te dongah Egypt khorhi a bawt neh a khat ben lamkah pilnam te amah loh khopuei khuila a puen.
Ja hän siirsi kansan kaupunkeihin yhdestä Egyptin äärestä niin toiseen.
22 Tedae khosoih rhoek kah khohmuen ngawn tah Pharaoh loh khosoih rhoek ham a paek khotlueh la a om dongah lai van pawh. Te vaengah khosoih rhoek loh Pharaoh kah a paek khotlueh te a caak uh tih a khohmuen te yoi uh pawh.
Paitsi pappein peltoa, jota ei hän ostanut: sillä se oli säätty Pharaolta, että papit söisivät sen nimitetyn osan, kuin Pharao heille antoi: sentähden ei he myyneet maatansa.
23 Te phoeiah Joseph loh a pilnam la, “Tihnin ah namamih khaw, na khohmuen khaw Pharaoh ham ka lai coeng he. Tedae cangti he namamih ham lo uh lamtah khohmuen te tawn uh ngawn.
Niin Joseph sanoi kansalle: katso, minä olen ostanut tänäpänä teidän ja teidän maanne Pharaolle: katso, tässä on teille siemenet, kylväkäät teidän maanne.
24 A vuei a thaih a om vaengah panga te Pharaoh taengah pae uh lamtah pali te namamih ham neh lohma kah cangti la, namah cako a caak ham neh na ca rhoek loh a caak ham khaw om saeh,” a ti nah.
Ja teidän pitää antaman tulosta viidennen osan Pharaolle; mutta neljä osaa pitää oleman teille pellon siemeneksi, ja teille ravinnoksi, ja niille, jotka ovat teidän huoneessanne, ja ruaksi teidän lapsillenne.
25 Te vaengah, “Ka boeipa kah mikhmuh ah mikdaithen la m'hmuh uh tih mamih n'hlun atah Pharaoh taengah sal la ka om uh bitni,” a ti uh.
Niin he sanoivat: sinä olet meitä elämässä pitänyt: anna ainoastansa meidän löytää armo sinun meidän herramme edessä, ja me tahdomme olla Pharaon orjat.
26 Te dongah Joseph loh a khueh oltlueh vanbangla tahae khohnin duela Egypt kho ah hlopnga te Pharaoh hut la om. Khosoih rhoek kah khohmuen bueng te amamih loh a hutnah tih Pharaoh hut la om pawh.
Ja Joseph teki sen määrän koko Egyptin maalle, hamaan tähän päivään asti, että Pharaolle piti annettaman viides osa; paitsi pappein maata, se ei tullut Pharaon oamksi.
27 Te vaengah Israel loh Egypt kho kah Goshen khohmuen ah kho a sak tih a kawt la a kawt dongah pungtai uh tih muep ping uh.
Niin Israel asui Egyptissä Gosenin maalla; ja he omistivat sen, ja kasvoivat ja suuresti lisääntyivät.
28 Jakob khaw Egypt kho ah kum hlai rhih hing tih Jakob kah a hingnah kum khohnin long khaw kum pasoi likip neh kum rhih lo coeng.
Ja Jakob eli Egyptin maalla, seitsemäntoistakymmentä ajastaikaa, ja koko hänen ikänsä oli sata ja seitsemänviidettäkymmentä ajastaikaa.
29 Te vaengah Isreal kah a duek ham khohnin loh a yoei coeng dongah a capa Joseph te a khue tih, “Nang mikhmuh ah mikdaithen ni ka dang atah ka phai hmuiah na kut tloeng laeh. Sitlohnah neh uepomnah khaw Kai ham na saii atah kai he Egypt kho n'up boel mai.
Ja koska Israelin päivät joutuivat kuolla, kutsui hän poikansa Josephin, ja sanoi hänelle: jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin laske nyt kätes minun kupeeni alle, ettäs tekisit laupiuden ja totuuden minun kanssani, ettes hautaisi minua Egyptiin.
30 Te phoeiah a pa rhoek taengah ka yalh atah kai he Egypt lamkah nan khuen vetih amih kah phuel ah nan up ni,” a ti nah hatah, “Na ol bangla kamah loh ka saii bitni,” a ti nah.
Mutta minä tahdon maata minun isäini tykönä, ja sinun pitää viemän minua Egyptistä, ja hautaaman minua heidän hautaansa. Ja hän sanoi: minä teen sinun sanas jälkeen.
31 Te vaengah, “Kamah taengah toemngam dae,” a ti nah hatah a toemngam tih Israel te baiphaih dongkah a lu taengah bakop.
Hän sanoi: vanno minulle. Ja hän vannoi hänelle. Ja Israel kallisti itsensä päänalaiselle.
