Suencuek 37
1 Jakob ngawn tah a napa kah lampahnah khohmuen Kanaan kho ahkhoa sak.
Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa.
2 Jakob kah a rhuirhong he tah, Joseph kum hlai rhiha lo ca vaengah a mayarhoek taengah boivaa luem puei. Te vaengah anihte a napa yuu Bilhah ca rhoek nen khaw, Zilpah ca rhoek nen khaw cadong hmaih van. Tedae Joseph loh amih kah theetnah te a napa taengaha thaelaa puen pah.
Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.
3 Tedae Joseph te tah a patong soi kah a ca van oeh dongah a carhoek boeih lakah anih te Israelloh a lungnah tih pendum angkidung khaw a saii pah.
Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.
4 Tedae a mayarhoek boeih lakah a napa loh aniha lungnah te a maya rhoek loh a hmuh uh vaengah amaha hmuhuet uh. Te dongah anih rhoepnah neh voek ham khaw coeng uh pawh.
Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.
5 Te vaengah Joseph loh manga man tih a mayarhoek taenglaa puen hatah a maya rhoek kah a hmuhuet uh te koepa khoep.
Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.
6 Te vaengaha mayarhoek la, “Hnatun uh laeh, he tlam he mang ka man.
Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.
7 Lohma li kah cangpate mamih loh n'tum uh hatah kai kah cangpate thoo tih pai. Te vaengah nangmih kah cangpaloh a vael uh tih kai kah cangpa taengah bakop uh,” a ti nah
Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni."
8 Te dongah anih te a mayarhoek loh, “Kaimih soah manghai la na manghai vetih kaimih soahna boei khaw na boei tang venim?,” a ti na uh. Aniha hmuhuet uh te a mang, a olka neh koepa khoep.
Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
9 Te phoeiah manga tloe koepa man tih a mayarhoek taengah, “Mang koep ka man hatah khomik neh hla neh aisi hlai at loh kai taengah tarha bakop uh,” a ti nah tih a doek.
Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua".
10 A napa neh a mayarhoek taengaha doek bal dongah amah vik te a napa loh, “Mangna man te ba ham lae? Nang hmaiah diklai la bakop ham kai neh na nu neh na maya rhoek loh ka lo khaw ka lo uh a ya?,” a ti nah tih a ho.
Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?"
11 Te dongah anih te a mayarhoek thatlai uh. Tedae a napa long tah olka tea kuem.
Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
12 Tedae a maya rhoek tah Shekhem ah a napa kah boiva luem sak hama caeh cet.
Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,
13 Te vaengah Israel loh Joseph la, “Na maya rhoek, te Shekhem ah luem uh pawt nim? Halo lamtah nang man amih taengla kan tueih pawn ve,” a ti nah. Te dongah amah te, “Ka om ngawn he,” a ti nah.
sanoi Israel Joosefille: "Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen". Hän vastasi: "Tässä olen".
14 Te dongah Joseph la,” Tahaeah cet lamtah, na maya rhoek kah sading sathal neh boiva kah sading sathal khaw na hmuh phoeiah kai taengah ol koep ham voei,” a ti nah. Te phoeiah Hebron kol lamkah Shekhem laa tueih tih Joseph khaw cet van.
Ja hän sanoi hänelle: "Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle". Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.
15 Te vaengah lohma ah aka khohmang hlang te lawta hmuh hatah tekah hlang loh, “Balaena tlap dae? a tinah tiha dawt.
Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: "Mitä etsit?"
16 Te vaengah Joseph loh, “Ka maya rhoek ni ka tlap. Mela a luem uh khaw han thui lah saw,” a ti nah.
Hän vastasi: "Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa".
17 Te dongah tekah hlang long te, “He lamloh puen uh, “Dothan la cet sih,” a ti uh khaw ka yaak ta,” a ti nah. Te dongah Joseph loh a mayarhoek hnukah cet tih amihte Dothan aha hmuh.
Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin'." Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.
18 Tedae anih tea hla lamkaha hmuh uh tih amih taenga pha hlan ah mah ngawn ham anih tea rhaithi uh.
Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.
19 Te dongah a maya rhoek loh khat neh khat taengah, “Mang boei halo ke!
He sanoivat toisillensa: "Katso, tuolla tulee se unennäkijä!
20 Halo uh laeh, anih ke ngawn uhsih lamtah tangrhom pakhat khuila voei uh sih. 'Boethae mulhingloh a ngaeh coeng,’ ti na uh sih. A mangte metlam nim a om ve so uh sih,” a ti uh.
Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee."
21 Tedae Reubenloh a yaak vaengah amih kut lamkah Joseph te a huul tih, “A kah hinglu he ngawn uh boel sih,” a ti nah.
Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi".
22 Reuben loh amih taengah, “Anih te thii long sak boeh, khosoek kah tangrhom khuila voei uh mai, anih soah kut hlah uh boel mai,” a ti nah. Te vaengah anih te amih kut lamloh huul ham neh a napa taengla mael puei ham a ngaih.
Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen". Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.
23 Te dongah Joseph loh a mayarhoek taengla apha vaengah Joseph kah angkidung neh a pum dongkah pendum angkidung tea pit pauh.
Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,
24 Te phoeiah Joseph te a khuen uh tih tangrhom khuiaha voeih uh. Tangrhom te khaw hoengtih tui om pawh.
ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.
25 Tedae buh ca laa ngol uh vaengah a dan uh hatah Gilead lamkah Ishmael lambong aka lote lawta hmuh uh. Te vaengah Ishmael rhoek loh Egypt la suntlak puei ham kalauk dongah anhoi, thingpi neh myrrha phueih uh tih cet uh.
Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.
26 Tedae Judah loh a manucarhoek la, “Mah manuca te mueluemnah neh n'ngawn uh mai cakhaw a thii loh m'bueih ni.
Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?
27 Halo uh, anih he Ishmael taengah yoi uh sih. Ning kah a saa, manuca oeh dongah anih soah kut hlah thil boel sih,” a tinah hatah a manuca rhoek long khaw a rhoi uh.
Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä.
28 Te dongah Median hlang, thimpomrhoek halo neh Joseph tea doek uh tih tangrhom lamloha khuen uh. Te phoeiah Joseph te Ishmael taengah tangka baelthong laa yoih uh. Te dongah Joseph te Egypt laa khuen uh.
Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
29 Tedae Reuben loh tangrhom taenglaa bal vaengah tangrhom khuikah Josephte haha sawt dongah a himbai tea phen.
Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,
30 Te phoeiah a manucarhoek tea paan tih, “Camoe te a om pawt dongah kai melam ka mael eh?,” a ti nah.
palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!"
31 Te phoeiah Joseph kah angkidung tea loh uh. Maae tala ngawn uh kah thii dongah angkidung tea nuem uh.
Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.
32 Pendum angkidung te khawa loh uh tih a napa taenglaa khuen uh phoeiah, “Hekah angkidung ka hmuh uh he na capa kah himbai neh himbai pawt khaw hmat lah,” a ti na uh.
Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö".
33 Te vaengah himbai te a hmat tih, “Ka capa kah angkidung la he, Josephte mulhing boethae loh pat pata ngaeh coini,” a ti.
Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: "Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syönyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi."
34 Jakob loh a himbai te a phen, a cinghen ah tlamhnia naak tih a capa ham hnin takuem puet nguekcoi.
Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.
35 Te phoeiah anih aka hloep la a ca tongpa rhoek boeih neh a ca huta rhoek boeih khaw halo uh daea hloep ham khaw a aal. “Ka capa taengah saelkhui la rhahdoe cangpoem neh ka suntla ni,” a tinah tih Joseph kah a napate rhap. (Sheol h7585)
Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö". Ja hänen isänsä itki häntä. (Sheol h7585)
36 Median hoel long khaw Joseph te Egypt kah imtawt mangpa Pharaoh imkhoem Potiphar taenglaa yoih uh.
Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.
