Suencuek 27
1 Tedae Isaak te a patong vaengah a mik hmang tih tueng pa pawh. Te vaengah a capaa ham Esau tea khue tih, “Ka capa,” a tinah hatah a taengah, “Kai ni he,” a ti nah.
Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää voinut nähdä, kutsui hän Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: "Poikani!" Tämä vastasi hänelle: "Tässä olen".
2 Te phoeiah, “Ka patong coengtih ka dueknah khohnin khaw ka ming moenih he.
Niin hän sanoi: "Katso, minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä, milloin kuolen.
3 Te dongah na hnopai, na liva neh na liite lo laeh. Te phoeiah pongah cet lamtah kai ham lampu sakah han yuep laeh.
Ota siis aseesi, viinesi ja jousesi, ja mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa.
4 Te phoeiah ka ngaih vanbangla kai ham antui saii lamtah ka taengla han khuen. Ka ca saeh lamtah ka hinglu loh ka duek hlan ah nang te yoethen kan pae eh?,” a ti nah.
Ja laita minulle herkkuruoka, minun mieliruokani, ja tuo se syödäkseni, että minä siunaisin sinut, ennenkuin kuolen."
5 Isaak loh a capa Esau taengaha thui vaengah Rebekahloh a yaak. Te dongah Esau tah pong ah maeh loh ham saa yuep la cet.
Mutta Rebekka kuuli, kuinka Iisak puhui pojallensa Eesaulle. Ja kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa, tuodakseen isällensä,
6 Te vaengah Rebekah loh a capa Jakob tea uen tih, “Na pa loh na maya Esau tea voek coeng ne.
puhui Rebekka pojalleen Jaakobille sanoen: "Katso, minä kuulin sinun isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan:
7 'Sakahte kai taengah han khuen lamtah kai ham antui saii laeh. Te phoeiah ka ca saeh lamtah ka duek hlan ah BOEIPA hmuh ah nang yoethen kan pae eh,’ a tinah te ka yaak coeng he.
'Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinut Herran edessä, ennenkuin kuolen'.
8 Te dongah ka ca, kai loh nang kan uen bangla ka ol he ngai laeh.
Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken:
9 Boiva taengla cet lamtah maae caa then panit te kamah taengla han khuen laeh. Te phoeiah na pa hama ngaih bangla antui ka saii eh.
mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa laittaakseni niistä isällesi herkkuruuan, hänen mieliruokansa.
10 Te phoeiah na pa taengla khuen lamtah ca saeh. Te nen te a duek hlan ah nang te yoethen m'paesaeh,” a ti nah.
Ja sinun on vietävä se isäsi syödä, että hän siunaisi sinut, ennenkuin kuolee."
11 Tedae Jakob loh a manu Rebekah taengah, “Ka maya Esau tah mulsui hlang tih kai tah sahnal hlang ni he.
Mutta Jaakob sanoi äidillensä Rebekalle: "Katso, veljeni Eesau on karvainen, mutta minä olen sileäihoinen.
12 A pa loh kai te m'phatuem khaming, a mik ah laithae la ka om vetih kai soah rhunkhuennah thoeng koinih yoethennah moenih,” a ti nah.
Entä jos isäni tunnustelee minua? Silloin minä joudun hänen silmissään pilkkaajaksi ja hankin itselleni kirouksen enkä siunausta."
13 Tedae a manu loh anih taengah, “Ka capa nang sokah rhunkhuennah te kai soah tla saeh. Kai ol he duem ngai laeh. Te dongah cet lamtah kamah taengla hang khuen,” a ti nah.
Hänen äitinsä sanoi hänelle: "Kohdatkoon se kirous minua, poikani; kuule vain, mitä minä sanon, mene ja nouda".
14 Te dongah cet tiha loh phoeiah a manu taenglaa khuen. Te vaengah a manu loh a napa kah a ngaih bangla antuia saii pah.
Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen; ja hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, hänen isänsä mieliruuan.
15 Te phoeiah Rebekah loh a capaa ham Esau kah himbai then te, im aha loh tih a ca noe Jakob tea bai sak.
Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle.
16 Te phoeiah maae ca kah a vin te a kut neh a rhawn kah a sahnal soaha dah pah.
Mutta vohlain nahat hän kääri hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa.
17 Te phoeiah antui neh buha saii te a capa Jakob kut aha doe.
Sitten hän antoi herkkuruuan ynnä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen.
18 Te phoeiah a napa taengla cet tih, “A pa,” a tinah hatah, “Kai ni he, ka ca nang he unim?” a ti nah.
Ja Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isäni!" Hän vastasi: "Tässä olen; kuka sinä olet, poikani?"
19 Tedae Jakob loh a napa taengah, “Kai he na caming Esau ni. Kai taengah nan thui bangla ka saii coeng. Thoo lamtah, ngol laeh. Ka sakah he ca lamtah na hinglu loh kai he yoethen paek saeh,” a ti nah.
Jaakob sanoi isällensä: "Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niinkuin käskit minun tehdä; nouse istumaan ja syö riistaani, siunataksesi minut."
20 Tedae Isaak loh a capa te, “Ka ca metlam lae hekah he koena hmuh lah,” a ti nah. Te dongah, “Na Pathen BOEIPA loh kai hama thoeng sak dongah ni,” a ti nah.
Mutta Iisak sanoi pojalleen: "Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?" Hän vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni".
21 Te dongah Isaak loh Jakob te, “Bet ha thoeih lamtah ka ca nang te, ka ca Esau taktak neh taktak pawta khaw kan yam lah eh,” a ti nah.
Niin Iisak sanoi Jaakobille: "Tulehan lähemmä, poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai etkö".
22 Te dongah Jakob loh a napa Isaak taengla thoeih tiha phatuem vaengah, “Ol tah Jakob ol daea kut tah Esau kut,” a ti nah.
Ja Jaakob astui isänsä Iisakin luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet".
23 Tedae a kutte a maya Esau kut phek, mulsuilaa om dongah anihte hmat pawt tih yoethen a paek.
Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat karvaiset, niinkuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet.
24 Te vaengah, “Nang he ka ca Esau taktak a?” a tinah hatah, “Kai ni ue,” a ti nah.
Vielä hän kysyi: "Oletko sinä todella minun poikani Eesau?" Hän vastasi: "Olen".
25 Te dongah, “Kai taengla han thoeih lamtah ka ca kah sakah te ka ca eh. Ka hinglu loh nang yoethen m'pae saeh,” a ti nah. Te phoeiah a taenglaa thoeih pah. Te vaengaha caak phoeiah misurtui khaw a khuen pah tiha ok.
Silloin hän sanoi: "Tuo ruoka minulle, syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinut". Niin hän toi hänelle sen, ja hän söi; ja hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi.
26 Te phoeiah a napa Isaak loh anih te, “Ka ca bet ha thoeih lamtah kai m'mok,” a ti nah.
Senjälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: "Tule tänne ja suutele minua, poikani".
27 Te dongah thoeih tiha mok. Te vaengah a himbai bo tea him pah tih yoethen a paek. Te phoeiah, “So lah, ka capa bo he, BOEIPA loh yoethen a paek khohmuen bo bangla om.
Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet, sanoen: "Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut.
28 Te dongah Pathen loh nang taengah vaan lamkah buemtui khaw, diklai khuehtawn khaw, cangpai cungkuem neh misur thai khaw m'pae saeh.
Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.
29 Pilnam rhoek loh nang taengah thotat uh saeh lamtah, namtu loh nang taengah bakuep khaw bakuep saeh. Na pacaboeina rhoek taengah boei la om lamtah na manu ca rhoek loh nang taengah bakop uh saeh. Nang thae aka phoei thil tah thaephoei thil saeh. Nang yoethen aka pae te yoethen pae saeh,” a ti nah.
Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa."
30 Tedae Isaak loh Jakob yoethen a paek tea khah van neh Jakob tah a napa Isaak mikhmuh lamloh nongtih vawl cet. Te phoeiah a maya Esaute a sakahnah lamkah tloep pai.
Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja tämä juuri oli lähtenyt isänsä Iisakin luota, niin hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä.
31 Anih long khaw antuia saii van tih a napa taenglaa khuen. Te phoeiah a napa te, “A pa thoo lamtahna capa kah sakah he ca laeh. Na hinglu loh kai yoethen m'pae saeh,” a ti nah.
Ja hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi isälleen: "Nouse, isäni, ja syö poikasi riistaa, siunataksesi minut".
32 Tedae anih te a napa Isaak loh, “Nang ulae?” a tinah hatah, “Kai, na capa na caming Esau ni,” a ti nah.
Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: "Kuka olet?" Hän vastasi: "Minä olen poikasi Eesau, sinun esikoisesi".
33 Te dongah Isaak tah thuennah neh a nah la mat lakueng tih, “Saaa yuep phoeiah kai taengla aka khuen te ulae? Na lo hlan ah boeih ka caak tih anihte yoethen ka paek dongah a yoethen ngawn coeng,” a ti nah.
Silloin Iisak säikähtyi kovin ja sanoi: "Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä, ennenkuin sinä tulit, söin kaikkea ja siunasin hänet? Siunattu hän myös on oleva."
34 Esau loh a napa kah olka tea yaak tiha len la pangngawlnah neh hluthlut mat pang. A napa taengah, “A pa, kai khaw yoethen m'pae,” a ti nah.
Kun Eesau kuuli isänsä sanat, puhkesi hän valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isäni!"
35 Tedae, “Na manate thailatnah neh halo tih nang kah yoethennaha loh coeng,” a ti nah.
Mutta hän vastasi: "Veljesi tuli kavalasti ja riisti sinulta siunauksen".
36 Te dongah Esau loh, “A ming khaw Jakoblaa khue pai. Te dongah ni a pabae la kai n'rhimtih kai kah caminghamsum tea loh. Te phoeiah kai kah yoethennaha loh coeng he,” a ti. Te phoeiah, “Kai ham tah yoethennahna paih pawt nim?,” a ti nah.
Niin hän sanoi: "Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi. Sillä hän on nyt kahdesti minut pettänyt: esikoisuuteni hän on minulta vienyt, ja katso, nyt hän riisti minulta myöskin siunauksen." Ja hän kysyi: "Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?"
37 Tedae Isaak loh Esau tea doo tih, “Anihte nang soah boei la ka khueh coeng ne. Te dongah a pacaboeina boeih te a taengah sal la ka paek. Te phoeiah cangpai neh misur thai khaw anih ka pang sak coeng. Te dongah ka ca nang ham balae ka saii bal eh?,” a ti nah.
Ja Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: "Katso, minä olen asettanut hänet sinun herraksesi ja antanut kaikki hänen veljensä hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä; mitä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?"
38 Tedae Esau loh a napa taengah, “a pa na taengkah yoethennah te pakhat khaw ta? Kai khaw yoethen m'pae van saw a pa,” a ti nah. Te vaengah Esau loh a ol te a huel tih rhap.
Eesau sanoi isällensä: "Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa myöskin minut, isäni!" Ja Eesau korotti äänensä ja itki.
39 Te dongah a napa Isaak loh anih tea doo tih, “Diklai kah khuehtawn neh vaan dong sosang lamkah buemtui loh namah tolrhumah om bitni ne.
Niin hänen isänsä Iisak vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä.
40 Na cunghang nehna hing vetih na mana taengahna thotat ni. Tedaena van van neh na rhawn dongkah a hnamkun te na bawt bitni,” a ti nah.
Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi."
41 Tedae a napa kah yoethennah te anihte yoethen a paek dongah Esau loh Jakob taengaha konaeh. Te dongah Esau loh a lungbuei khuiah,” A pa kah nguekcoinah tue yoei, ka mana Jakob te ka ngawn ni,” a ti.
Ja Eesau alkoi vihata Jaakobia siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli hänet siunannut; ja Eesau ajatteli itsekseen: "Pian tulee aika, jolloin suremme isäämme; silloin minä tapan veljeni Jaakobin".
42 Tedae a capaa ham Esau kah olka te Rebekah taengaha puen pah. Te dongah a capaa noe Jakob tea tah tiha khue sak. Te phoeiah amah taengah, “Na maya Esau loh nang ngawn daengah ni nang ham dam a ti eh ne.
Mutta Rebekalle ilmoitettiin hänen vanhemman poikansa Eesaun aikeista; ja hän kutsutti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Katso, veljesi Eesau uhkaa kostaa sinulle ja tappaa sinut.
43 Te dongah ka ca, kai ol he ngai laeh. Thoo lamtah Haran ah ka nganpa Laban taengla namah yong laeh.
Kuule siis, mitä sanon, poikani: nouse ja pakene minun veljeni Laabanin luo Harraniin
44 Na maya kah kosia mael hil hnin at khaw anih taengla khosa mai.
ja jää hänen luokseen joksikin aikaa, kunnes veljesi kiukku asettuu,
45 Na maya loh nang taengkah thintoekte mael tih anih taengahna saii tea hnilh phoeiah kan tah vetih te lamkah nang kan loh bitni. Balae tih nangmih rhoi khaw hnin at ah kan hlong eh?” a ti nah.
kunnes veljesi lakkaa sinua vihaamasta ja unhottaa, mitä olet hänelle tehnyt. Sitten minä lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkätähden menettäisin teidät molemmat samana päivänä!"
46 Te dongah Rebekah loh Isaak taengah, “Kheth nu mikhmuh ah ka hingnah loha mueipuel. Amih Kheth nu bang tolrhum kah huta te Jakobloh a yuu la lo koinih kai kah hingnah he metlam a om eh?,” a ti nah.
Ja Rebekka sanoi Iisakille: "Minä olen kyllästynyt elämääni Heetin tyttärien tähden. Jos Jaakobkin ottaa vaimon Heetin tyttäristä, tässä maassa syntyneen, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minä enää elän?"
