< Sunglatnah 9 >
1 BOEIPA loh Moses te, “Pharaoh taengah cet lamtah anih te thui pah. Hebrew kah Pathen Yahweh loh he ni a thui. Ka pilnam te hlah lamtah kai ham thothueng uh saeh.
Niin Herra sanoi Mosekselle mene Pharaon tykö, ja sano hänelle: näin sanoo Herra Hebrealaisten Jumala: päästä minun kansani palvelemaan minua.
2 Tedae hlah ham na aal tih amih te na yuengyet pueng atah,
Vaan jolles päästä, mutta vielä pidätät heitä:
3 BOEIPA kutte lohma kah na boiva soah, marhang soah, laak soah, kalauk soah, saelhung soah tla vetih boiva dongah duektahaw la muep tlung ne.
Katso, Herran käsi on sinun karjas päällä, jotka ovat kedolla, hevosten päällä, aasein päällä, kamelein päällä, härkäin päällä, lammasten päällä, sangen raskaan ruttotaudin kanssa.
4 Tedae BOEIPA loh Israel kah boiva laklo neh Egypt kah boiva laklo ah a hoep vetih Israel carhoek kah boeih tah ol nen pataeng duek pah mahpawh.
Ja Herra on eroittava Israelin karjan Egyptin karjasta, niin ettei mitään kuole kaikesta kuin Israelin lapsilla on.
5 BOEIPA loh thangvuenah thui hamla khoninga khueh coeng. He kah hno he BOEIPA loh khohmuen aha saii ni,” a ti nah.
Ja Herra määräsi ajan, sanoen: tämän Herra tekee huomenna maassa.
6 Tekah BOEIPA loh ol tea vuen aha thoeng sak. Te dongah Egypt kah boiva tah boeih duek. Tedae Israel ca rhoek kah boiva tah pakhat khaw duek pawh.
Ja Herra teki niin toisna päivänä, ja kaikki Egyptin karja kuoli: vaan Israelin lasten karjasta ei yhtäkään kuollut.
7 Te vaengah Pharaoh loh hlang a tueih akhaw Israel kah boiva tah pakhat pataenga duek moenih ne. Tedae Pharaoh lungbuei te a thangpom pueng tih pilnam te hlah pawh.
Niin Pharao lähetti (tiedustelemaan) ja katso, ei ollut Israelin karjasta yhtäkään kuollut. Mutta Pharaon sydän paatui, ja ei päästänyt kansaa.
8 Te phoeiah BOEIPA loh Moses neh Aaron te, “Hmailing khangvaite namamih rhoi ham na kutnarhuma bae lo rhoi lamtah Moses loh Pharaoh mikhmuh ah vaan la haeh saeh.
Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: ottakaat kätenne täyteen toton nokea, ja Moses paiskatkaan sen taivaasen päin Pharaon edessä.
9 Te vaengah Egypt kho tom ah laipi la poeh vetih, Egypt khohmuen boeih kah hlang so neh rhamsa dongah buhlut la oma hnai neh phuem ni,” a ti nah.
Ja pitää tuleman tomuksi koko Egyptin maan päälle, ja pitää oleman ihmisten ja karjan päällä märkäpäistä punottavaiset paisumat koko Egyptin maalla.
10 Te dongah hmailing khangvai tea loh rhoi tih Pharaoh mikhmuh ah pai rhoi. Te te Moses loh vaan laa haeh tih buhlut la poehtih hlang pum dong neh rhamsa dongaha hnaia coe pah.
Ja he ottivat nokea totosta, ja seisoivat Pharaon edessä, ja Moses paiskasi sen taivaasen päin: niin tulivat märkäpäistä punottavaiset paisumat ihmisiin ja karjaan.
11 Te vaengah hmayuep rhoek tah buhlut dongah Moses mikhmuh la pai ham noeng uh pawh. Buhlut te hmayueprhoek so neh Egypt pum soaha om pah.
Niin ettei noidatkaan saaneet seisoa Moseksen edessä paisumain tähden: sillä paisumat olivat niin noitain päällä, kuin kaikkien Egyptiläisten.
12 Tedae BOEIPA loh Pharaoh kah lungbuei tea moem pah dongah BOEIPA loh Moses taengaha thui bangla amih rhoi ol te hnatun pawh.
Mutta Herra paadutti Pharaon sydämen, ja ei hän kuullut heitä: niinkuin Herra Mosekselle sanonut oli.
13 Te phoeiah BOEIPA loh Moses taengah, “Mincang ah thoo lamtah Pharaoh mikhmuh ah pai pah. Te vaengah anih te thui pah. Hebrew kah Pathen Yahweh loh he ni a thui. Ka pilnam he hlah lamtah kai ham thothueng saeh.
Niin sanoi Herra Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edessä, ja sano hänelle: Näin sanoo Herra Hebrealaisten Jumala: päästä minun kansani palvelemaan minua.
14 Tahae voei khat la kai kah lucik cungkuem te na lungbuei neh na salrhoek taengah, na pilnam taengah kan tueih. Te nen ni diklai pum ah kamah bangaom pawt tena ming eh.
Muutoin minä tällä haavaa lähetän kaikki minun rangaistukseni sinun sydämees, ja sinun palveliais, ja sinun kansas päälle, tietääkses, ettei kaikessa maassa ole minun vertaani;
15 Ka kut he ka hlah tih namah neh na pilnam te duektahaw neh kang ngawn coeng dongah diklai lamlohna pat pawn ni.
Sillä minä olisin nyt jo ojentanut käteni, ja lyönyt sinun ja sinun kansas ruttotaudilla: että sinun olis täytynyt hukkua maan päältä.
16 He kong dongah ka thadueng na phoe ham ni nang kam pai sak. Te dongah ka ming he diklai pum ah thui ham om.
Mutta tosin sentähden olen minä sinun antanut seisoa, että minä osoittaisin sinulle minun voimani, ja että minun nimeni julistettaisiin kaikessa maassa.
17 Amih hlah pawt hamte ka pilnam taengah na picai uh pueng.
Ja vieläkös nyt ylennät itses minun kansani päälle, etkä päästä heitä:
18 Thangvuena tue vai khat tah rhael muep kan tlan sak khungdaeng pueng ni he. Te bangte a suen khohnin lamloh tahae hil khaw Egypt aha om moenih.
Katso, huomenna tällä ajalla annan minä sangen suuria rakeita sataa, jonka kaltaisia ei ole ollut Egyptissä, hamasta siitä päivästä kuin se perustettu on, niin tähän asti.
19 Te dongah tueih lamtah na boiva neh na taengkah boeih te khaw, khohmuen kah hlang boeih neh lohma kaha hmuh rhamsa khaw bakuep sak laeh. Im laa coi pawt te rhaelloh a tlak thil vetih duek ni,” a ti nah.
Lähetä siis nyt ja korjaa sinun karjas ja kaikki mitä sinulla on kedolla; sillä kaikki ihmiset ja karja kuin kedolla löydetään, ja ei ole korjatut huoneesen, niiden päälle lankeevat rakeet ja heidän pitää kuoleman.
20 Pharaoh salrhoek khuikah BOEIPA ol aka rhih long tah a salrhoek neh a boiva khaw im laa rhaelrham puei.
Joka Pharaon palvelioista pelkäsi Herran sanaa, se palveliansa ja karjansa huoneesen korjasi,
21 Tedae BOEIPA ol te a lungbuei ah aka khueh pawt long tah a sal neh a boiva te lohma aha hnoo.
Vaan jonka sydän ei totellut Herran sanaa, se jätti kedolle palveliansa ja karjansa.
22 BOEIPA loh Moses taengah, “Na kut te vaan la thueng lamtah Egypt khohmuen boeih ah hlang so neh rhamsa soah khaw, Egypt diklai kah khohmuen baelhing boeih soah rhael tla bitni,” a ti nah.
Niin sanoi Herra Mosekselle: ojenna kätes taivaasen päin, että rakeita satais koko Egyptin maan päälle: ihmisten päälle, karjan päälle, ja kaikkein päälle, mitä kedolla vihottaa Egyptin maalla.
23 Moses loh a conghol te vaan laa thueng tangloeng vaengah BOEIPAloh a ol neh rhael neh a tueih tih hmai khaw diklai la cet. Te vaengah BOEIPA loh Egypt khohmuen ah rhaela tlan sak.
Niin ojensi Moses sauvansa taivaasen päin, että Herra antais jylistä ja rakeita sataa, ja että pitkäisen tuli leimahtelis maan päälle; ja Herra antoi sataa rakeita Egyptin maan päälle,
24 Rhaela tlak vaengah rhael lakli ah hmai khaw muep hli khungdaeng. Namtom taengah aka om parhite Egypt khohmuen tom ah te banga om noek moenih.
Että rakeet ja tuli sekaisin maahan lankesivat, niin raskaasti, ettei ikänänsä senkaltaista kaikessa Egyptin maassa tapahtunut ollut, siitä ajasta kuin kansa siinä asumaan rupesi.
25 Egypt kho tom ah rhael loh lohma kah boeih, hlang lamloh rhamsa hil khawa ngawn. Khohmuen baelhing boeih te rhaelloh a ngawn tih khohmuen thingkung boeiha khong.
Ja rakeet löivät koko Egyptin maalla kaikki kuin kedolla olivat, sekä ihmiset että karjan: niin myös koko maan vihannan löivät rakeet kaikki, myös puut kedolla särkivät rikki.
26 Israel ca rhoek kah Goshen khohmuen bueng ah ni rhaela tlak pawh.
Ainoasti Gosenin maakunnassa, jossa Israelin lapset olivat, ei rakeita ollut.
27 Te vaengah Pharaoh loh ol a tah tih Moses neh Aaron tea khue. Te phoeiah amih rhoi te, “Ka tholh bal coeng, BOEIPA he dueng ngawn dae kamah neh ka pilnam ni aka halang coeng.
Niin lähetti Pharao ja kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi heille: minä olen tällä haavalla pahoin tehnyt; Herra on vanhurskas, vaan minä ja minun kansani olemme jumalattomat.
28 BOEIPA taengah thangthui rhoi laeh. Pathen kah ol neh rhaela tlak khaw yet coeng. Nangmih te kan tueih daengah nan pai thil ham tena khoep pawt eh?,” a ti nah.
Sentähden rukoilkaat Herraa, että jo kyllä olis, ja että Jumalan jylinä ja rakeet lakkaisivat: niin minä päästän teidät, eikä teidän pidä enempi täällä viipymän.
29 Te vaengah Moses loh anih te, “Khopuei he ka nong tak tih BOEIPA taengah ka kut ka phuel ni. Ol khaw paa tih rhael koepa bo pawt daengah ni diklai he BOEIPA ham ni tilana ming eh.
Ja Moses sanoi hänelle: koska minä lähden kaupungista, niin minä ojennan käteni Herran tykö: niin jylinä lakkaa ja rakeita ei pidä enempi oleman, ettäs tietäisit maan olevan Herran.
30 Tedae namah neh na sal rhoek loh BOEIPA Pathen mikhmuh ahna rhih uh hlan tila ka ming.
Mutta et sinä ja sinun palvelias, minä kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa.
31 Thut neh cangtun neh khaw cangtun vueilue neh thut muem khawa ngawn coeng.
Niin pellavat ja ohrat maahan lyötiin; sillä ohra oli tähkäpäällä ja pellava oli kulkulla.
32 Tedae cang neh cangkuem tah a hnong pueng dongah ngawn pawh.
Mutta nisu ja kaura (a) ei turmeltuneet, sillä ne olivat hiljakylvöt. (a) Spelta eli Turkin kaura.
33 Moses loh Pharaoh taeng lamkah khopueia nong tak tih BOEIPA taengah a kuta phuel. Te daengah rhaek ol neh rhael khaw paa tih khotlan loh khohmuen ah bo pawh.
Niin Moses meni ulos kaupungista Pharaon tyköä, ja ojensi kätensä Herran tykö: ja jylinä ja rakeet lakkasivat, ja sade ei enempi vuodatettu maan päälle.
34 Khotlan neh rhael neh ol paa coeng tila Pharaohloh a hmuh van neh tholh tea khoep tih amah neh a sal rhoek loh a lungbueia thangpom.
Koska Pharao näki, että sade, ja rakeet, ja jylinät lakkasivat, teki hän vielä enemmin pahaa, ja paadutti sydämensä, sekä hän että hänen palveliansa.
35 Te dongah Pharaoh lungbuei tah ning tih BOEIPA loh Moses kut aha uen bangla Israel ca hlah pawh.
Niin paatui Pharaon sydän, ja ei päästänyt Israelin lapsia: niinkuin Herra Moseksen kautta sanonut oli.