Saam 2

1 Tipongah Sithaw panoek ai kaminawk loe palungphui o moe, kaminawk loe avang ai hmuen to poek o?

Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2 Long siangpahrangnawk hoi ukkungnawk loe nawnto amkhueng o moe, Angraeng hoi anih mah situi bawh tangcae kami ih lok to aek o,

Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3 nihcae ih qui to taprawt pae pat si loe, nihcae ih sumqui doeh vaa pae o ving si, tiah a thuih o.

"Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

4 Vannawk ah anghnu kami loe pahnui tih: Angraeng mah nihcae to pahnuithui tih.

Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

5 To naah anih mah nihcae to palungphuihaih hoiah thuitaek ueloe, kana parai koeh koi kaom ai anghmang thok khosakhaih to phasak tih.

Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6 Toe kaimah ih kaciim Zion mae nuiah, kaimah ih siangpahrang to kang hnutsak boeh, tiah anih mah thuih.

"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

7 Angraeng mah ang thuih ih lok to ka thuih han; nang loe ka Capa ni; nang loe vaihniah kang tapen boeh, tiah ang naa.

Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

8 Na hniah, to tih nahaeloe Sithaw panoek ai kaminawk to nang han qawk ah kang paek han, nihcae loe longboeng khoek to nang ih qawk ah om o tih.

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

9 Nihcae to sumboeng hoiah na uk ueloe, long laom pakhoih phaeng baktih toengah, nihcae to na vaa phaeng tih.

Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10 To pongah nangcae siangpahrangnawk, Palungha oh loe, long ukkungnawk thuitaekhaih lok to tahngai oh.

Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11 Zithaih palungthin hoiah Angraeng ih tok to sah oh loe, tasoeh takuenhaih hoiah anghoe oh.

Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

12 Capa to mok oh, to tih ai nahaeloe Anih palungphui ueloe, nang loe loklam hoiah nang hmaa ving tih, anih loe palungphui cadoeh akra mak ai. Anih nuiah amha kaminawk boih loe tahamhoih o.

Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.