Saam 17
1 David lawkthuihaih Aw Angraeng, toenghaih hoi ka hanghaih lok hae tahngai pae ah loe, lawk ka thuihaih naa patueng pae ah, alinghaih pahni hoiah lawk ka thui ai.
Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.
2 Ka nuiah lok takroekhaih loe nang khae hoiah angzo nasoe loe, na mik hoiah toenghaih to hnu nasoe.
Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on.
3 Ka palungthin to nang khingh pae moe, aqum ah nang khetzawn; kai hae nang tanoek, toe tidoeh na hnu ai; ka pakha ah zaehaih om mak ai, tiah ka poek.
Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos.
4 Kaminawk mah sak ih hmuennawk baktih toengah, amrosak thaih kaminawk caehhaih loklam ah athum han ai ah, na pakha thung hoi tacawt tamthanglok hoiah ka yae ving boeh.
Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä.
5 Kam thaek han ai ah, na loklam ah ka caehhaih khok tangkan na caksak ah.
Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju.
6 Aw Sithaw, kang kawkhaih lok nang pathim han oh pongah, nang to kang kawk: na naa to patuengh loe, lawk ka thuihaih lok hae na tahngai paeh.
Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.
7 Nang khae abuephaih pakrong kaminawk, misa ih ban thung hoiah na ban hoi pahlongkung, dawnrai nam lunghaih to amtuengsak ah.
Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.
8 Kai pacaekthlaek kasae kaminawk hoi kai takui khoep kami hum han koeh misanawk thung hoiah mikmu baktiah na khenzawn ah loe, na pakhraeh tahlip ah na buepsak ah.
Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan
jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.
10 Nihcae loe kathawk angmacae ih angan to ang oep o moe, amoekhaih lok to a thuih o.
He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.
11 Aicae caehhaih loklam to vaihi takui o khoep boeh: aicae long ah amtimsak hanah mik hoiah a khet o;
He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan.
12 kaek ih moi to caak han kaom zok amthlam kaipui, moi naeh hanah tamquta hoiah angangh kaipui caa kanawk baktiah a oh o.
Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy.
13 Aw Angraeng, angthawk ah, anih to pakaa ah loe, amtimsak ah; na sumsen hoiah ka hinghaih kasae kami ih ban thung hoiah na loisak ah.
Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista,
14 Aw Angraeng, long kami ah kaom, to baktih kaminawk ih ban thung hoiah ka hinghaih hae na ban hoi na pahlong ah; nihcae loe hae long nuiah hing o nathung, tangqum a hak o boeh, nihcae ih zok to na hawk ih hmuenmae hoiah na koisak boeh: a caanawk loe angraeng o; nihcae loe caa nawktanawk to sak o mangh, a tawnh o ih hmuenmaenawk doeh a caanawk hanah suek pae o.
kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.
15 Kai loe, toenghaih hoiah na krang to ka hnu tih: kang thawk tahang naah, na krang baktiah kaom nangmah roe to ka hnu tih, to naah loe ka poekhaih palung hae khuek ti tih boeh.
Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.
