Nahum 2
1 Ang amrosak kami na hma ah angzoh boeh: misa pakaahaih ahmuen to kahoih ah toep ah, loklam to kahoih ah khen ah, na kaengkaeh to caksak ah loe, na thacakhaih to pathok boih ah.
Haaskaaja astuu ylös sinua vastaan, ja piirittää linnan; mutta ota ahkerasti vaari teistäs, hankitse itses jalosti, ja vahvista sinun voimas väkevästi.
2 Angraeng mah Jakob lensawkhaih to Israel lensawkhaih baktiah omsak let tih: paro kaminawk mah nihcae to tidoeh anghmat ai ah paro o, nihcae ih misur tanghangnawk to atlik pae o.
Sillä Herra tuo jälleen Jakobin suuren kunnian, niinkuin Israelinkin suuren kunnian, vaikka ryöstäjät ovat hänen tyhjentäneet ja viinapuunsa oksat turmelleet.
3 Anih ih thacak misanawk loe kathim misa angvaenghaih to sinh o, misahoih kaminawk loe kathim khukbuen to angkhuk o: misatuk han amsak na niah, hrang lakoknawk loe kangqong hmai baktiah oh, far thing hoi sak ih tayaenawk loe zitthoh parai.
Hänen väkeväinsä kilvet ovat punaiset, hänen sotaväkensä on niinkuin purpura; hänen rattaansa valistavat niinkuin tulisoihdut, kuin sotaan mennään: heidän keihäänsä häälyvät.
4 Nihcae ih hrang lakoknawk loe atuen apawk hoiah loklam ah, lampui maeto pacoeng maeto cawnh o; nihcae loe hmaithaw baktiah oh o moe, tangphrapuek baktiah cawnh o.
Rattaat vierivät kaduilla, ja kolisevat kujilla; he välkkyvät niinkuin tulisoitto, ja juoksevat niinkuin pitkäisen leimaus.
5 Anih loe kahoih misatuh angraeng to a tawnh, toe nihcae loe loklam ah amtim o boih tih; to ah kaom tapang bangah karangah cawnh o ueloe, misa buephaih to sah o tih.
Mutta hän ajattelee väkeviänsä; kuitenkin heidän pitää lankeeman, vaikka kuhunka he tahtovat; ja heidän pitää rientämän muureihinsa päin, ja siihen varjelukseen, kussa he irstaana olisivat.
6 Tuipui khongkhanawk to paong o tih, to naah siangpahrang ohhaih ahmuen to anghma tih.
Mutta portit virtain tykönä kuitenkin avataan, ja huone hajoitetaan.
7 Huzzab to misong ah naeh o ueloe, caeh o haih tih; tamna nongpatanawk loe angmacae ih saoek atumh hoiah caeh o ueloe, anih to pahu baktiah oi o haih tih.
Kuningatar pitää vietämän pois vangittuna, ja hänen piikansa huokaaman niinkuin mettiset, ja rintoihinsa lyömän.
8 Nineveh loe canghnii ih kangbuem tuili baktiah ni oh, toe tui amsah pae king boeh. Anghak rae ah, anghak rae ah, tiah a hangh o, toe mi doeh hnukbang angqoi o ai.
Ninive on ollut aikanansa niinkuin kalalammikko vettä täynnä, mutta nyt he pakenevat. Seisokaat, seisokaat, (pitää heitä huutaman); vaan ei ole ketään, joka taaksensa katsoo.
9 Sum kanglung to la oh, suinawk doeh la oh; patung ih hmuenmaenawk hoi khit kaom tacongnawk loe boeng thaih mak ai, tiah a hangh o.
Niin ryöstäkäät hopiaa, ryöstäkäät kultaa; sillä tässä on tavaraa ilman loppumata, ja kaikkinaisten kalliiden kappaleiden paljous.
10 Nineveh loe amro boeh, tidoeh om ai, caeh o taak sut boeh; kaminawk poekhaih palungthin loe tui baktiah amkaw boeh, khokhunawk doeh thazok boeh; kaeng to nat pae moe, mikhmai doeh amnum pae boih boeh.
Mutta nyt sen täytyy tyhjennetyksi, peräti paljastetuksi ja hävitetyksi tulla; sydän on rauvennut pois, polvet horjuvat, ja kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkein kasvot mustaksi muuttuvat.
11 Kaipui ohhaih ahmuen, a caanawk pacahhaih ahmuen loe naa ah maw oh, zithaih kaom ai ah nihcae amkaehhaih ahmuen, kaipui ampa hoi amno amkaehhaih ahmuen loe naa ah maw oh boeh?
Kussa nyt on jalopeurain asuinsia ja nuorten jalopeurain laidun, johon jalopeura meni, ja naaras jalopeura, jalopeuran penikan kanssa, ja ei tohtinut kenkään heitä karkottaa?
12 Kaipui mah a caanawk hanah moi to sinh pae, kaipui amno kanawk hanah moi to kaek pae, a ohhaih akhaw loe a kaek ih moi hoiah koi, thlungkhaw to moi hoiah koisak.
Vaan jalopeura raateli kyllä penikoillensa ja mursi naarasjalopeuroillensa; ja täytti luolansa raateluksesta ja pesänsä ryöstämisestä.
13 Khenah, nang to misa ah kang suek, nang ih hrang lakoknawk to hmai hoiah ka thlaek han, sumsen mah kaipui caanawk to paduek tih; long nuiah caak han ih moi tawn ai ah kang suek han, na laicaehnawk ih lok to mi mah doeh thaih let mak ai boeh.
Katso, minä tulen sinun tykös, sanoo Herra Zebaot, ja sytytän sinun rattaas savuun, ja miekan pitää sinun nuoret jalopeuras syömän; ja minä teen lopun sinun ryöstämisestäs maassa, ettei enään pidä sinun sanansaattajas ääntä kuuluman.
