Oihaih Laa 3
1 Kai loe anih palungphuihaih quiboeng hoiah patang ka khang boeh.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Anih mah khodai ai, khoving thungah ang hoih.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Anih mah ang thuitaek; athun qui vaihi hoi vaihi a ban hoiah ang thuitaek.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Anih mah ka ngan hoi ahin ang hmawnsak; ka huhnawk doeh angkhaehsak.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Kai tuk hanah misatuh kaminawk to pakhueng moe, kakhaa hoi karai hmuen hoiah ang takui khoep.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Canghnii ah kadueh kami baktiah, khoving thungah ang suek.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Sipae hoi ang takui khoep pongah, ka loih thai ai; kazit sumqui hoiah ang pathlet.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Ka hangh moe, lawk ka thuih naah doeh, lawk ka thuihaih to ang pakaa pae ving.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Ka caehhaih loklam to thlung hoiah ang pakaa pae khoep moe, kang koih loklam to ang pazuisak.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Anih loe kai hanah, moi angang taqom baktih, amtueng ai ahmuen ah kaom kaipui baktiah oh.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Anih mah kai loklam amkhraengsak moe, ang taprawt pet pacoengah, kai hae amrosak.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Anih mah kalii anueng moe, kai to palaa kahhaih ahmuen ah ang suek.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Kalii tabu thung ih anih ih palaanawk mah ka kaeng ah cop.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Kai loe kaimah ih kaminawk mah pahnui thuih han ih ni ka oh sut boeh; ni thokkruek laasak thuih hanah ka oh.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Anih mah kakhaa tui hoiah ang bawh moe, kakhaa ahmuet hoiah ang paquisak.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Anih mah thlung hoiah ka ha angkhaehsak moe, maiphu hoiah ang phumh.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Monghaih hoi kangthla ah ka hinghaih pakhra na suek ving boeh pongah, khosak hoihaih to ka pahnet boeh.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 To pongah Angraeng khae ih thacakhaih hoi oephaih to om ai boeh, tiah ka thuih.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Patangkhanghaih hoi raihaih, kakhaa tui hoi kakhaa ahmuet doeh ka pahnet ai vop.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 To baktih hmuennawk to ka hinghaih pakhra mah panoek poe moe, ka thung ah angam sut boeh.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Palung thungah ka poek poe pongah oephaih ka tawnh.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Angraeng amlunghaih loe boeng thai ai, anih mah palungnathaih tawn ai nahaeloe, aicae loe amro tih boeh.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Akhawnbang kruek tahmenhaih kangtha a hnuk o; na oep thohhaih loe paroeai len.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Angraeng loe kai ih taham ah oh, tiah ka hinghaih pakhra mah thuih pongah, anih to ka zing han.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Angraeng hoihhaih loe anih oephaih tawn kami, hinghaih pakhra hoi anih pakrong kaminawk khaeah oh.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Kami loe Angraeng pahlonghaih to oep moe, zing han hoih.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Kami loe thendoeng nathuem ah tok karai sak han hoih.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Anih nuiah hmuen to amtik boeh pongah, angmabueng anghnut moe, anghngai duem han oh.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Oephaih om tih hmang tiah poek nahaeloe, a mikhmai to maiphu pongah akuep nasoe.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Anih tabaeng kami khaeah tangbaeng patueng pae nasoe loe, ahmin sethaih hoiah koi nasoe.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Sithaw mah aicae dungzan khoek to vaa mak ai;
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 anih mah palungsethaih phaksak, toe paroeai pop anih palungnathaih hoi amlunghaih to amtuengsak let tih.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Anih loe kaminawk nuiah palungsethaih hoi amtanghaih phaksak han koeh ai.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Long ah thongkrah kaminawk boih khok hoiah cawh moe,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 sang koek Sithaw hmaa ah kami mah toenghaih baktiah hnuk han koi hmuen lak pae ving pacoengah,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 kami mah hnuk han koi hmuen sungsak ving hanah Angraeng mah koeh ai.
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Angraeng lokpaekhaih om ai ah, mi mah maw a thuih ih lok baktiah angcoengsak thaih?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Sang koek Sithaw ih pakha thung hoiah na ai maw kahoih hoi kasae hmuen to angzo hmaek?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Kami mah a zaehaih pongah danpaek naah, tipongah kahing kami loe laisaep khing loe?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 To tiah oh pongah loe a caeh o haih loklam hae pakrong tanoek si loe, Angraeng khaeah amlaem o let si.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Vannawk ranui ah kaom Sithaw khaeah, ban a payangh o moe, lawk a thuih o naah, poekhaih palungthin doeh anih khaeah paek o si.
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Ka zae o moe, na lok kang aek o moeng boeh; kaicae zaehaih to nang tahmen ai vop.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Palung na phuihaih hoiah nang kraeng khoep moe, nang pacaekthlaek boeh; tahmenhaih tawn ai ah, nang hum boeh.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Lawk ka thuih o haih nang khaeah phak han ai ah, nangmah hoi nangmah tamai hoi nang yaw khoep boeh.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Kaminawk salakah anghnoeng baktih, panuet thok hmuen baktiah nang ohsak boeh.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Kaicae ih misa boih mah, pakha ang angh o thuih.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Kaicae nui ah zithaih, amtimhaih, amrohaih hoi anghmat angtaahaih to phak boeh.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Kai kami ih canunawk amro o boeh pongah, ka mik hoiah vapui tui to long.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Ka mikkhraetui loe kang ai ah long tih, anghak mak ai,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 Angraeng mah hnu ai karoek to van hoiah dan tathuk.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Ka vangpui thung ih canunawk boih pongah, ka mik mah palung ang setsak.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Takung om ai ah ka misanawk mah tavaa baktiah ang mee o.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Tangqom thungah ka hinghaih ang boeng o sak moe, ka nuiah thlung ang vah o thuih.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Tui mah ka lu uem naah, ka duek boeh, tiah ka poek.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Aw Angraeng, tangqom thung hoiah na hmin to kang kawk.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Ka lok nang thaih pae; ka hamhaih hoi abomhaih kang hnik naah, na naa tamuep ving hmah.
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Nang kang kawk naah, kai nang hnai thuih moe, zii hmah, tiah nang naa.
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Aw Angraeng, ka hing thai hanah tok na sak moe, ka hinghaih pakhra to nang pahlong boeh.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Aw Angraeng, ka sakpazaehaih na hnuk boeh; toenghaih hoiah kai lok na caek ah.
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Nihcae mah misa ah ang suekhaih hoi a poek o ih hmuen to na hnuk boih boeh.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Aw Angraeng, nihcae kasaethuihaih hoi poekhaihnawk to na thaih boeh.
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 Athun qui kai patoem kaminawk hoi kai misa angthawk thuih kaminawk mah thuih ih lok to na thaih boeh.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Nihcae anghnuthaih hoi angthawkhaih to khenah; kai loe nihcae laasak thuih han ih ni ka oh sut boeh.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Aw Angraeng, angmacae ban mah sak ih hmuen baktih toengah, nihcae khaeah pathok pae let ah.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Nihcae han qahhaih palungthin to paek ah loe, nihcae to tangoeng thuih ah.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Palungphuihaih hoiah nihcae to pacaekthlaek hanah, maeto doeh anghmat ai ah Angraeng ih van tlim ah kaom hmuennawk to amrosak boih ah.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
