Jeremiah 8
1 Angraeng mah hae tiah thuih; to naah loe Judah siangpahrangnawk ih ahuh, ukkung angraengnawk ih ahuh, qaimanawk ih ahuh, tahmaanawk ih ahuh, Jerusalem ah kaom kaminawk ih ahuhnawk to taprong thung hoiah taprok o ueloe,
Siihen aikaan, sanoo Herra, pitää Juudan kuningasten luut, ja hänen päämiestensä luut, pappein luut, ja prophetain luut, ja Jerusalemissa asuvaisten luut, heitettämän ulos heidän haudoistansa
2 Nihcae mah palung moe, a toksak pae o ih a hnukah bang o moe, lok a dueng o pacoengah, a bok o ih, ni, khrah, van ih cakaehnawk boih hmaa ah pazaek o tih; to ahuhnawk loe tapop o mak ai, aphum doeh aphum o mak ai; long kahoih sakhaih aek baktiah ni om o tih.
Ja ne pitää hajoitettaman auringon, kuun ja kaiken taivaan sotajoukon alle, joita he rakastaneet, palvelleet, seuranneet, etsineet ja rukoilleet ovat; ei he pidä enään koottaman eikä haudattaman, vaan pitää oleman lokana maassa.
3 Nihcae ka haekhaih ahmuen kruekah kanghmat, acaeng kasae kaminawk mah, hing pongah loe duek to qoih han koeh o kue tih, tiah misatuh Angraeng mah thuih.
Ja kaikki jääneet tästä pahasta kansasta, missä ikänä paikassa he ovat, johon minä heitä ajanut olen, pitää paremmin tahtoman olla kuolleina kuin elävinä, sanoo Herra Zebaot.
4 Angraeng mah, Amthaek kami loe angthawk let na ai maw? Lam amkhraeng kami doeh, amlaem let na ai maw? tiah thuih, tiah nihcae khaeah thui paeh.
Ja sinun pitää heille sanoman: näin sanoo Herra: kussa on joku, jos hän lankee, joka ei jälleen mielellänsä nouse? kussa on joku, joka käy eksyksissä, eikö hän mielellänsä jälleen oikialle tielle tule?
5 Tipongah hae kaminawk loe hnuk angqoi o ving loe? Tikhoe Jerusalem loe hnukbang ah angqoi poe loe? Nihcae mah alinghaih to kacakah patawnh o pongah, amlaem let han koeh o ai boeh.
Miksi siis tämä Jerusalemin kansa tahtoo käydä eksyksissä palajamatta? ja riippuvat niin kovin valheessa, ettei he millään tavalla anna kääntää itseänsä pois?
6 Ka tahngaih het naah, nihcae loe loktang lok to thui o ai; a sak o ih zaehaih pongah mi doeh dawnpakhuem o ai, timaw ka sak? tiah a thuih o lat; misatuk naah kacawn hrang baktiah, angmacae hmabang ah a cawnh o boih.
Minä havaitsen ja kuulen, ettei he oikein opeta; ei ole yhtään, joka katuu pahuuttansa ja sanoo: mitä minä tein? He juoksevat kaikki juoksuansa niinkuin ankara hevonen sodassa.
7 Ue, van ih tui tavaa mataeng doeh angmah ih atue to panoek; pahuunawk, paritcanawk, pungpaenawk mah doeh angmacae angpuenhaih atue to panoek o; toe kai ih kaminawk loe Angraeng lokcaekhaih to panoek o ai.
Haikara taivaan alla tietää aikansa, mettinen, kurki ja pääskynen huomaitsevat aikansa, kuin heidän pitää tuleman jälleen; vaan minun kansani ei tiedä Herran oikeutta.
8 Kaicae loe palungha kami ah ka oh o, Angraeng ih lok kaicae khaeah oh, tiah kawbangmaw na thui o thai tih? Khenah, ca tarik kaminawk ih amsawnlok tarikhaih cacung mah loe amsawnlok ni tarik boeh.
Kuinka te siis taidatte sanoa: me olemme viisaat, ja meillä on Herran laki? Katso, se on totisesti kuitenkin valhe, mitä kirjanoppineet kirjoittavat.
9 Palungha kaminawk loe azathaih phawh o boeh, tasoeh o moe, naeh o boeh; khenah, Angraeng ih lok to pahnawt o ving boeh loe, nihcae mah kawbaktih palunghahaih to maw tawn o vop tih?
Sentähden pitää senkaltaiset opettajat häväistämän, peljätettämän ja otettaman kiinni: katso, he ovat hyljänneet Herran sanan, mitä viisautta pitäis heillä oleman?
10 To pongah a zunawk to minawk khaeah ka paek pae han, nihcae ih lawk to toep hanah minawk khaeah ka paek han; kathoeng kalen tih ai kami boih uthaih palungthin a tawnh o, tahmaa hoi qaima mah doeh alinghaih hoiah ni toksak o.
Sentähden annan minä heidän emäntänsä muukalaisille ja heidän peltonsa niille, jotka heitä karkoittavat; sillä he ovat kaikki ahneudelta voitetut, pienimmästä niin suurimpaan, papit ja prophetat opettavat kaikki valhetta.
11 Monghaih om ai to mah, monghaih, monghaih, tiah thuih o, kai kaminawk ih ahma loe nung parai ai, tiah a thuih o.
Ja rohkaisevat minun kansani tytärtä onnettomuudessansa, sitä turhana pitämään, ja sanovat: rauha, rauha, ja rauhaa ei olekaan.
12 Panuet kaom hmuen to a sak o naah, nihcae mah azathaih tawnh o maw? Azat o ai, nihcae loe azathaih roe tawn o ai, mikhmai mataeng doeh sae o ai; to pongah nihcae loe kadueh kaminawk salakah dueh o tih; nihcae ka thuitaek naah loe nihcae to atlim ah pakhrah o tih, tiah Angraeng mah thuih.
Sentähden pitää heidän häpiään tuleman, että he kauhistuksen tekevät; ja vaikka he tahtovat ilman häväistystä olla, eikä taida hävetä, kuitenkin pitää heidän lankeeman toinen toisensa päälle, ja kuin minä heitä kuritan, silloin pitää heidän lankeeman, sanoo Herra.
13 Nihcae to kam rosak han, tiah Agnraeng mah thuih; misurkung pongah misurthaih om mak ai, thaiduetkung pongah thaiduet thaih om mak ai, aqam doeh zai boih tih boeh; nihcae khaeah ka paek ih hmuennawk to ka lak pae let han.
Minä tahdon heitä niin poimia, sanoo Herra, ettei yhtäkään viinimarjaa pidä viinapuussa oleman, eikä yhtäkään fiikunapuussa, lehdet pitää variseman; ja se, minkä minä heille antanut olen, pitää heiltä otettaman pois.
14 Tipongah hae ah anghnut o sut loe? Nawnto amkhueng oh, kacak sipae vangpuinawk thungah akun o si loe, to ah om o duem si; Angraeng nuiah a zae o boeh pongah, aicae Angraeng Sithaw mah aicae ang ohsak duem moe, kakhaa tui hoi abaeh ih tui to ang naek o sak boeh.
Miksi me niin alallamme istumme? Kootkaat teitänne, käykäämme vahvoihin kaupunkeihin ja odottakaamme niissä apua: sillä Herra meidän Jumalamme on meidän käskenyt odottaa, ja juottanut meitä katkeralla siemenellä, että me niin teimme Herraa vastaan syntiä.
15 Monghaih to a zing o, toe hoihhaih angzo ai; ngantuihaih to a zing o, toe khenah raihaih to oh lat.
Odota rauhaa ja terveyden aikaa, ehkei mitään hyvää ole käsissä, ja että te parannettaisiin, ehkei muuta ole kuin hämmästys.
16 Anih ih hrang hnah hroekhaih atuen loe Dan prae hoiah ang thaih; anih ih thacak hrang tae anghahhaih tuen mah prae boih tasoehsak; nihcae loe angzoh o moe, prae hoi athung ah kaom hmuennawk, vangpui hoi athung ah kaom kaminawk boih to paro o.
Jo nyt kuuluu hamasta Danista hevosten hirnuminen, ja heidän orhiinsa korskuvat, niin että kaikki maa järisee. He tulevat ja syövät maan, ja kaikki mitä siinä on, kaupungin ja sen asuvaiset.
17 Khenah, nangcae salakah pahui to kang patoeh han, kawbang doeh sah thai ai, pahui sae mah nangcae to patuk boih tih, tiah Angraeng mah thuih.
Sillä katso, minä lähetän kärmeet ja basiliskit teidän sekaanne, joita ei auta lumoomaan; vaan niiden pitää teitä pistämän, sanoo Herra.
18 Palungset pathloepkung, kai takoh thung ih palungthin loe zaisut boeh.
Minun virvoitukseni on murheella sekoitettu, ja minun sydämeni on nääntynyt.
19 Angthla parai prae hoiah kai kaminawk ih canu qahhaih lok to tahngai ah; Zion ah Angraeng om ai maw? Anih thungah siangpahrang om ai maw? Tipongah sakcop ih krangnawk, kalah prae kaminawk ih krangnawk hoiah kai palung ang phui o sak loe?
Katso, minun kansani tyttären pitää vieraalta maalta huutaman: eikö Herra tahdo enään olla Zionissa? eli eikö hänellä enään ole kuningasta? Miksi he vihoittivat minun kuvillansa ja turhalla vieraan jumalan palveluksella?
20 Athaih pakhrikhaih atue laemh boeh, nipui tue doeh boeng boeh, toe aicae loe pahlong ah a om o ai vop.
Elonaika on mennyt edes, suvi on loppunut, ja ei meille ei ole apua tullut.
21 Kai kami ih canu to nganbawh kana hak pongah, kai doeh nganbawh kana ka hak toeng; kai loe palungset moe, dawnraihaih hoiah ka oh.
Minä suren suuresti, että minun kansani tytär, niin turmeltu on; minä surkuttelen ja olen hämmästyksissä.
22 Gilead ah ngantuihaih thing tasi om ai maw? To ah siboi om ai maw? Tipongah kai kaminawk ih canu loe ngantui ai ah oh vop loe?
Eikö Gileadissa ole voidetta, eli eikö siellä ole parantajaa? miksi ei minun kansani tytär ole terveeksi tehty?
