Isaiah 42
1 Khenah ka caksak ih ka tamna; ka qoih ih kami, palung koek ih loe anih ni; a nuiah ka Muithla to ka suek, anih mah Gentel kaminawk hanah toenghaih to sin pae tih.
Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.
2 Anih loe loklam ah hang mak ai, lok to aek mak ai, mi mah doeh anih ih lok to thai mak ai.
Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla.
3 Ahmaa kaom akung to anih mah khaek mak ai, kadueh tom hmai doeh paduek mak ai; anih mah oephaih hoi toenghaih to sin tih.
Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.
4 Anih loe long ah toenghaih om ai karoek to, palungboeng mak ai, tha doeh sae mak ai; tui mah takui ih prae kaminawk mah anih patukhaih to zing o tih.
Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa.
5 Vannawk sak pacoengah, payuengkung; long thungah kaom hmuennawk boih pungsakkung, long ah kaom kaminawk han anghahaih takhi paekkung, long cawh kaminawk hanah hinghaih takhi paekkung, Angraeng Sithaw mah hae tiah thuih;
Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:
6 Kai Angraeng mah toenghaih hoiah kang kawk, na ban to kang patawnh pae moe, kang toep han; kaminawk lokmaihaih hoi Gentelnawk aanghaih ah kang suek han;
Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,
7 mikmaengnawk ih mik to amtuengsak moe, thongkrah kaminawk loisak pacoengah, thongkrakhaih im kaving thungah anghnu kaminawk prawt kami ah kang suek han.
avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.
8 Kai loe Angraeng ah ka oh; ka hmin loe to tiah oh; ka lensawkhaih to minawk kalah khaeah ka paek mak ai, kai pakoehhaih doeh sak cop ih krangnawk khaeah ka paek mak ai.
Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.
9 Khenah, hmaloe ah ka thuih ih hmuennawk loe oh tangtang boeh, vaihi loe kangtha hmuennawk ni ka thuih; to hmuennawk om ai naah kang thuih coek boeh, tiah a naa.
Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan; ennenkuin ne puhkeavat taimelle, annan minä teidän ne kuulla.
10 Tuipui thung caeh kaminawk hoi tuipui thungah kaom hmuennawk boih, tuipui mah takui ih prae kaminawk hoi a thungah kaom kaminawk boih, Angraeng khaeah laa kangtha to sah oh loe long boenghaih hoiah anih saphawhaih laa to sah oh.
Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystänsä hamasta maan äärestä, te merenkulkijat ja meri täysinensä, te merensaaret ja niissä asuvaiset.
11 Praezaeknawk hoi to ah kaom vangpuinawk loe tha hoiah hang o nasoe, Kedar ih kaminawk doeh anghoe o nasoe; lungsong pongah kaom kaminawk mah anghoehaih laa to sah o nasoe loe, mae nui hoiah hang o nasoe.
Korottakoot äänensä erämaa ja sen kaupungit, kylät, joissa Keedar asuu. Riemuitkoot kallioilla asuvaiset, vuorten huipuilta huutakoot ilosta.
12 Angraeng khaeah lensawkhaih paek o nasoe, tuipui thung ih praenawk khaeah anih saphawhaih laa to panoek o sak nasoe.
Antakoot Herralle kunnian ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa.
13 Angraeng loe thacak kami baktiah caeh ueloe, misatuh kami baktiah minawk palungthin to pahruek tih; hanghaih hoi misatukhaih lok to thui tih, ue, hang ueloe, a misanawk to pazawk tih.
Herra lähtee sotaan niinkuin sankari, niinkuin soturi hän kiihoittaa kiivautensa; hän nostaa sotahuudon ja karjuu, uhittelee vihollisiansa.
14 Kai loe atue kasawk ah kam uep; lok apae ai ah ka oh duem, pauephaih hoiah kho ka sak; toe vaihi loe nongpata caa oh natuem ih kana aham baktih toengah, ka hangh han; vaito ah kam rosak phaeng han.
Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni. Mutta nyt minä huudan kuin lapsensynnyttäjä, puhallan ja puuskun.
15 Maenawk hoi maesomnawk to ka pongsak sut moe, phrohnawk doeh ka zaeksak boih han; vapui tui to ka kangsak moe, tuilinawk doeh ka kangsak boih han.
Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat, ja kuihdutan niiltä kaiken ruohon; minä muutan virrat saariksi ja kuivaan vesilammikot.
16 Nihcae mah panoek o vai ai ih loklam hoiah mikmaengnawk to ka zaeh han; nihcae mah panoek o vai ai ih loklam ah ka caeh haih han; nihcae hmaa ih vinghaih to aanghaih ah kang coengsak moe, kangkawn loklamnawk to ka patoengh han. Nihcae khaeah hae hmuennawk hae ka sak pae han, nihcae to ka pahnawt sut mak ai.
Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä.
17 Sak cop ih krang oep kaminawk, krangnawk khaeah, Nangcae loe kaicae ih sithaw ah na oh o, tiah thui kaminawk loe azathaih hoiah hnukbang ah amlaem o let tih.
Mutta ne peräytyvät ja joutuvat häpeään, jotka turvaavat veistettyyn kuvaan, jotka sanovat valetuille kuville: "Te olette meidän jumalamme".
18 Nangcae naapang kaminawk, tahngai oh; nangcae mikmaengnawk, na hnuk o thai hanah, khen oh.
Te kuurot, kuulkaa, ja te sokeat, katsokaa ja nähkää.
19 Mi maw ka tamna baktiah mik kamaeng, to tih ai boeh loe mi maw ka patoeh ih laicaeh baktiah naa kapang? Kai khaeah angpaek kami baktih, Angraeng ih tamna baktiah mi maw mikmaeng ah kaom?
Kuka on sokea, ellei minun palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin minun sanansaattajani, jonka minä lähetän? Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija?
20 Hmuen kating ai na hnuk o boeh, toe tidoeh na poek o ai; naa doeh akhaw to mah na thaih o ai.
Paljon sinä olet nähnyt, mutta et ole ottanut varteen; korvat avattiin, mutta ei kuulla.
21 Angraeng loe a toenghaih pongah ni anghoe, a patuk ih lok to pakoeh moe, lensawkhaih hoiah koisak.
Herra on nähnyt hyväksi vanhurskautensa tähden tehdä lain suureksi ja ihanaksi.
22 Hae acaeng loe amrohaih hoi lomhaih tongh kami ah oh; nihcae loe tangqom thungah krak o moe, thongim thungah anghawk o boih; amrohaih tongh o naah, mi mah doeh akrang ai; hmuenmae lomh pae o naah, mi mah doeh paek o let ah, tiah thui pae o ai.
Mutta tämä on raastettu ja ryöstetty kansa kaikki nuoret miehet ovat sidotut ja vankihuoneisiin kätketyt; he ovat joutuneet saaliiksi, eikä ole auttajaa, ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi: "Anna takaisin!"
23 Tipongah hae kaminawk loe lok tahngai o ai loe? Angzo han koi atue to panoek moe, pakuem kami oh o maw?
Kuka teistä ottaa tämän korviinsa, tarkkaa ja kuulee vastaisen varalta?
24 Mi mah maw lomh hanah Jacob to paek moe, mingcahnawk ban ah Israel to paek? A zae o pongah to tiah paekkung loe Angraeng angmah na ai maw? Nihcae loe Angraeng ih loklam to pazui o ai moe, anih mah patuk ih lok doeh tahngai pae o ai.
Kuka on antanut Jaakobin ryöstettäväksi ja Israelin raastajain valtaan? Eikö Herra, jota vastaan me olemme syntiä tehneet, jonka teitä he eivät tahtoneet vaeltaa ja jonka lakia he eivät totelleet?
25 To pongah nihcae nuiah hmai baktih kamngaeh palungphuihaih to kraih moe, kanung parai misatukhaih to phaksak; nihcae loe hmai mah takui khoep, toe panoek o ai toengtoeng vop; hmaipalai mah kangh boeh, toe tidoeh sah ai ah oh o toengtoeng vop.
Niin hän vuodatti Israelin päälle vihansa hehkun ja sodan tuimuuden. Se liekehti hänen ympärillään, mutta hän ei ollut tietääksensä; se poltti häntä, mutta hän ei siitä huolinut.
