Isaiah 35
1 Praezaek hoi long kasae loe anghoe tih; kapong sut long mah doeh anghoe ueloe, rose pawk baktiah apawk tih.
Korvet ja erämaat pitää iloitseman, ja autio sia pitää iloinen oleman, ja niinkuin kukkanen kukoistaman.
2 Pop parai ah apawk to ampha ueloe, anghoehaih, oephaih hoiah laa to sah o tih; Lebanon lensawkhaih, Karmel hoi Sharon hoihhaih to anih khaeah paek tih; Angraeng lensawkhaih hoi aicae Sithaw hoihhaih to nihcae mah hnu o tih.
Hän on kasvain vihoittava ja seisova riemuisna kaikessa ilossa ja riemussa; sillä Libanonin kunnia annetaan hänelle, Karmelin ja Saronin kaunistus; ja he näkevät Herran kunnian ja meidän Jumalan kauneuden.
3 Bantha zokhaih to tha om o sak ah loe, thacak ai khokkhu to thacak o sak ah.
Vahvistakaat väsyneet kädet, ja tuetkaat nääntyneet polvet.
4 Zithaih palungthin tawn kaminawk hanah, Thacak oh, zii o hmah, tiah thui pae oh; khenah, na Sithaw loe sak ih zaehaih baktih toengah, lu lak hanah angzo tih; anih loe nang to pahlong hanah angzo tih boeh.
Sanokaat heikkomielisille: olkaat turvassa ja älkäät peljätkö; katso, teidän Jumalanne tulee kostamaan, Jumala, joka maksaa, hän tulee ja vapahtaa teidät.
5 To pacoengah loe mikmaengnawk mik padai o tih, naapang kaminawk doeh naa akhaw o tih boeh.
Silloin avataan sokiain silmät, ja kuuroin korvat aukenevat.
6 Khokkhaem kaminawk loe sakhi baktiah angphet o tih, lokaa mah doeh laa to sah tih boeh; praezaek ah tui to puek ueloe, long karoem ahmuen ah tui to long tih boeh.
Silloin rammat hyppäävät niinkuin peurat, ja mykkäin kieli pakahtuu kiitokseen; sillä korvessa pitää vedet vuotaman, ja virrat erämaassa.
7 Hmai ah kamngaeh savuet to tuili ah angcoeng ueloe, tui anghae long ah tui to puek tih boeh; tasuinawk ohhaih hoi tabokhaih ahmuen ah phroh, sakrungkung hoi rihkung baktiah kaom akungnawk to amprawk o tih.
Ja karkia paikka pitää järveksi tuleman, ja kuiva maa kuohuvaksi vedeksi; ja kuopassa, jossa kärme makasi, pitää heinän, ruovon ja kaislan oleman.
8 To ah manglaih lampui to om ueloe, Ciimcai Loklam, tiah kawkhaih to om tih; kaciim ai kami loe to lampui to pazui mak ai; minawk kalah hanah ni oh, to loklam ah loe amthu kami mataeng mah doeh lam amkhraeng mak ai.
Siinä myös pitää matka ja tie oleman, joka pitää pyhäksi tieksi kutsuttaman, ettei kenkään saastainen sitä vaeltaisi, ja se pitää heidän edessänsä oleman; jota käydään, niin ettei tyhmäkään eksy.
9 To ah kaipui om mak ai, moisannawk doeh to loklam ah caeh o mak ai, hnuk han mataeng doeh om mak ai; toe akrang ih kaminawk khue ni to ah caeh o tih.
Ei siellä jalopeura oleman pidä, eikä joku julma peto mene sitä myöten, eli sieltä löydetä; vaan lunastetut sitä vaeltavat.
10 Angraeng mah akrang ih kaminawk loe amlaem o let ueloe, laa to sah o tih, dungzan anghoehaih lumuek angmuek hoiah Zion ah angzo o tih; nihcae mah anghoehaih hoi oephaih to hnu o tih, palungset khuiqahhaih to om mak ai boeh.
Herran lunastetut palajavat ja tulevat sen kautta riemulla Zioniin, ja ijankaikkinen ilo on oleva heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun he käsittävät, ja murhe ja huokaus pitää pakeneman.
