Isaiah 32
1 Khenah, siangpahrang mah toenghaih hoiah prae to uk tih, ukkung angraengnawk mah toenghaih hoiah uk o tih.
Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan.
2 Kami loe takhi song naah anghawkhaih ahmuen, takhi sae song naah abuephaih ahmuen ah om tih; long karoem ahmuen ih vapui tui baktiah om ueloe, ni kanaa ahmuen ih lungsong tahlip baktiah om tih.
Silloin on jokainen heistä oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa.
3 Hnukhaih mik tawn kaminawk loe mik pasim o mak ai, lokthaihaih naa tawn kaminawk mah doeh lok to tahngai o tih boeh.
Silloin eivät näkevien silmät ole soaistut, ja kuulevien korvat kuulevat tarkkaan.
4 Panoekhaih tawn ai kami ih palung mah panoekhaih to tawn ueloe, lokaa mah doeh kamtuengah lok apae thai tih boeh.
Ajattelemattomien sydän käsittää taidon, ja änkyttäväin kieli puhuu sujuvasti ja selkeästi.
5 Kamthu loe khingya koi kaom kami ah poek o mak ai boeh; poeksae kami doeh pakoeh koi kaom ahmuen to paek mak ai boeh.
Ei houkkaa enää kutsuta jaloksi, eikä petollista enää sanota yleväksi.
6 Kamthu mah loe Sithaw koeh ai ih hmuen to sak moe, Angraeng to kasae thuih hanah zok amthlam kami to zok amthlamsak aep, tui anghae kami han doeh tui anghaesak aep hanah, loksae apae ueloe, zae sakhaih khue to poek tih.
Sillä houkka puhuu houkan lailla, ja hänen sydämensä hankkii turmiota, ja niin hän harjoittaa riettautta ja puhuu eksyttäväisesti Herrasta, jättää tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoavaisen juomaa vaille.
7 Kasae kami loe lok amlai o, kahoih ai hmuen to sak o; amtang kami mah loktang lok thui cadoeh, anih amrosak hanah kahoih ai hmuen to a poek o.
Ja pahat ovat petollisen aseet, hän miettii ilkitöitä, tuhotakseen kurjat valheen sanoilla, vaikka köyhä kuinka oikeata asiaa puhuisi.
8 Toe minawk abomh koeh kami loe kahoih hmuen to a poek pongah, anih loe minawk abomh koehhaih palungthin hoiah khosah tih.
Mutta jalo jaloja miettii ja jaloudessa lujana pysyy.
9 Thazoi ah kaom nangcae nongpatanawk, angthawk oh; acoehaih tawn ai canunawk, ka lok hae tahngai oh; ka thuih ih lok hae tahngai oh!
Nouskaa, te suruttomat naiset, kuulkaa minun ääntäni; te huolettomat tyttäret, tarkatkaa minun sanojani.
10 acoehaih tawn ai nongpatanawk, nangcae loe pop parai ani hoi saning thungah raihaih na tong o tih; misurthaih om mak ai ueloe, misurthaih pakhrikhaih atue doeh pha mak ai.
Vielä vuosi, ja päiviä päälle, niin vapisette, te huolettomat; sillä silloin on viininkorjuusta tullut loppu, hedelmänkorjuuta ei tule.
11 Thazoi ah kaom nongpatanawk, tasoeh oh; acoehaih tawn ai kami nang, mawn ah; na khukbuen to angkhring ah loe kazii to kaengah angzaeng ah.
Kauhistukaa, te suruttomat, vaviskaa, te huolettomat, riisuutukaa, paljastukaa, vyöttäkää säkki lanteillenne.
12 Long kahoih lawk hmuen hoi athaih kapop ah kathai misurkung pongah saoek atumhaih hoiah mawn oh.
Silloin valitetaan ja lyödään rintoihin ihanien peltojen tähden ja hedelmällisten viiniköynnösten tähden,
13 Kai kaminawk ih long loe kapring hoi soekhring hoiah koi tih; Ue, anghoehaih imnawk hoi vangpui nuiah doeh soekhring to amprawk tih;
minun kansani maan tähden, joka kasvaa orjantappuraa ja ohdaketta, remuavan kaupungin kaikkien iloisten talojen tähden.
14 Angraeng ohhaih ahmuen to caehtaak ving boeh pongah, vangpui thung ih atuen doeh angqai krang tih boeh; misatoephaih im hoi imsangnawk loe dungzan khoek to pong sut ueloe, laa hrangnawk prathaih ahmuen hoi tuunawk prathaih ahmuen ah om lat tih boeh;
Sillä palatsi on hyljätty, kaupungin kohina lakannut, Oofel ja vartiotorni ovat jääneet luoliksi iankaikkisesti, villiaasien iloksi ja laumojen laitumeksi.
15 ranui bang hoi aicae nuiah Muithla kraih thuih naah loe, praezaek to long kahoih lawk hmuen ah angcoeng ueloe, long kahoih lawk hmuen doeh taw baktiah poekhaih atue to om tih boeh.
Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi,
16 Praezaek ah toenghaih hoi lokcaekhaih om ueloe, toenghaih to long kahoih lawk hmuen ah om poe tih boeh.
ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus.
17 Toenghaih mah angdaehhaih to omsak tih; toenghaih athaih loe dungzan monghaih hoi kacak poe oephaih ah om tih.
Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.
18 Kai ih kaminawk loe misa monghaih ahmuen, mawnhaih om ai ahmuen, kamding rue ah anghakhaih ahmuen ah om o tih boeh;
Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.
19 toe taw nuiah qaetui to krah ueloe, vangpui doeh long hoi kangvan ah ahnaem tathuk tih.
Mutta raesade tulee, metsä kaatuu, ja kaupunki alennetaan alhaiseksi.
20 Tui ohhaih ahmuen ah aanmu haeh kami, maitaw hoi laa hrangnawk to koeh baktiah prasak kaminawk loe tahamhoih.
Onnelliset te, jotka kylvätte kaikkien vetten vierille ja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan!
