Genesis 29
1 To pacoengah Jakob loe kholong a caeh moe, ni angyae bang kaminawk ohhaih ahmuen to phak.
Niin Jakob läksi matkaan: ja tuli itäiselle maalle.
2 Anih mah khet naah, lawk thungah tuikhaw maeto a hnuk; tuunawk loe to ih tuikhaw taengah ahmuen thumto ah tabok o; to ih tuikhaw thung ih tui to tuunawk han naek o sak; to ah tuikhaw kraenghaih kalen parai thlung kangphaek maeto oh.
Ja katseli ympärillensä, ja katso, kaivo oli kedolla. Ja katso, siellä makasi myös kolme lammaslaumaa sen tykönä, sillä siitä kaivosta juottivat he laumat: ja suuri kivi oli kaivon suulla.
3 Tuutoep kaminawk to ah oh o naah, tuikhaw kraenghaih kalen parai thlung kangphaek to takhoe o moe, tuunawk to tui naek o sak; to pacoengah tuikhaw to thlung hoiah kraeng o let.
Sillä sinne koottiin kaikki laumat, ja vieritettiin kivi kaivon suulta, ja he juottivat lampaita: ja vierittivät kiven jälleen siallensa kaivon suulle.
4 Jakob mah tuutoep kaminawk khaeah, Nawkamyanawk naa hoiah maw nang zoh o? tiah lok a dueng. Nihcae mah, Haran hoiah kang zoh o, tiah pathim pae o.
Ja Jakob sanoi heille: minun veljeni, kusta te olette? he vastasivat: Haranista me olemme.
5 Nihcae khaeah, Nahor ih capa Laban to na panoek o maw? tiah a naa. Nihcae mah, Ka panoek o bae, tiah a naa o.
Hän sanoi heille: tunnetteko Labanin, Nahorin pojan? he sanoivat: tunnemme kyllä.
6 To pacoengah Jakob mah nihcae khaeah, Anih loe ngantui hmang maw? tiah a naa. Nihcae mah, Ngan a tui bae; khenah, a canu Rachel loe tuunawk hoi nawnto angzoh, tiah a naa o.
Hän sanoi: onko hän rauhassa? he vastasivat: rauhassa hän on. Ja katso, Rakel hänen tyttärensä tulee lammasten kanssa.
7 Anih mah, Khenah, niduem ai vop; tuunawk huih han atue pha ai vop; tuunawk to tui nae o sak ah loe, rawkcak pacah o rae khae, tiah a naa.
Niin hän sanoi: katso, vielä on paljo päivää, eikä vielä ole aika karjaa koota: niin juottakaat siis lampaita, menkäät ja kaitkaat heitä.
8 Nihcae mah, Ka hui o mak ai vop; tuunawk to acuu boih moe, tuikhaw kraenghaih kalen parai thlung kangphaek takhoe pacoeng, tuunawk tui ka paek o ai karoek to ka caeh o thai mak ai, tiah a naa o.
He sanoivat: emme saa siihenasti kuin kaikki laumat kootaan, ja vieritämme kiven kaivon suulta, juottaaksemme lampaat.
9 Nihcae hoi lok apaeh li naah, Rachel loe ampa ih tuunawk to huih moe, angzoh; anih loe tuutoep kami ah oh.
Vielä hänen puhuissansa heidän kanssansa, tuli Rakel isänsä lammasten kanssa: sillä hän kaitsi lampaita.
10 Jakob mah amno ih tangqoi Laban canu Rachel hoi amno ih thangqoi Laban ih tuunawk to hnuk naah, caeh moe, tuikhaw kraenghaih kalen parai thlung kangphaek to takhoe pae, amno ih thangqoi Laban ih tuunawk to tui a naeksak.
Ja tapahtui, koska Jakob näki Rakelin enonsa Labanin tyttären, ja enonsa Labanin lampaat: niin meni Jakob hänen tykönsä, ja vieritti kiven kaivon suulta. Ja juotti enonsa Labanin lampaat.
11 Jakob mah Rachel to mok moe, tha hoi qah.
Ja Jakob suuta antoi Rakelin: ja korotti äänensä ja itki.
12 Jakob mah Rachel khaeah anih loe ampa ih nawkamya ah oh moe, Rebekah ih capa ah ohhaih kawng to a thuih pae; to pongah Rachel loe cawnh moe, ampa khaeah thuih pae.
Ja ilmoitti hänelle, että hän oli hänen isänsä veli, Rebekan poika. Niin juoksi hän ja ilmoitti sen isällensä.
13 Laban mah a tanuh ih capa Jakob kawng to thaih naah, anih tongh hanah karangah cawnh; takop moe, a mok pacoengah, angmah im ah a caeh haih. Jakob mah im ah phak naah, kangcoeng tangcae hmuennawk kawng to a thuih pae.
Ja koska Laban kuuli sanoman Jakobista sisarensa pojasta, juoksi hän häntä vastaan, ja otti hänen syliinsä, ja suuta antoi hänen, ja vei hänen huoneesensa: ja hän jutteli Labanille kaiken asian.
14 Laban mah anih khaeah, Nang loe ka thii ka ngan ah ni na oh, tiah a naa. Anih loe khrah to thung Laban khaeah oh.
Niin sanoi Laban hänelle: tosin sinä olet minun luuni ja lihani. Ja hän oli hänen tykönänsä koko kuukauden.
15 Laban mah Jakob khaeah, Kai ih nawkamya ah na oh pongah, kai han tih tok doeh nang sah pae mak ai maw? Na toksakhaih atho to na thui ah, tiah a naa.
Sitte sanoi Laban Jakobille: vaikkas olet minun veljeni, palveletkos sentähden minua ilman mitäkään? ilmoita minulle, mikä sinun palkkas olis.
16 Laban loe canu hnetto tawnh; canu kacoeh ahmin loe Leah, canu kanawk ih ahmin loe Rachel.
Ja Labanilla oli kaksi tytärtä: vanhemman nimi oli Lea, ja nuoremman nimi oli Rakel.
17 Leah loe mik hoih parai ai; toe Rachel loe kranghoih moe, palung han koiah oh.
Mutta Lea oli pehmiä silmistä; vaan Rakel oli kauniin muotoinen, ja ihana kasvoilta.
18 Jakob loe Rachel to koeh moe, Nang han saning sarihto thung tok kang sak pae han, na canu kanawk Rachel to na paek ah, tiah a naa.
Ja Jakob rakasti Rakelia: ja sanoi: minä palvelen sinua seitsemän ajastaikaa Rakelin, sinun nuoremman tyttäres tähden.
19 Laban mah anih to minawk kalah han ka paek pongah loe, nang han kang paek to hoih kue, tiah a naa. Kai khaeah mah om poe ah, tiah a naa.
Laban vastasi: parempi on, että minä hänen annan sinulle, kuin jollekin toiselle: ole minun tykönäni.
20 To pongah Rachel hak hanah saning sarihto thung tok a sak; toe Rachel to koeh pongah setta thung atue kalaem baktiah a poek.
Niin palveli Jakob Rakelin tähden seitsemän ajastaikaa: ja ne olivat hänen silmissänsä niinkuin muutamat päivät, rakastaissansa häntä.
21 To pacoengah Jakob mah Laban khaeah, Ka zu na paek lai ah, ka toksakhaih atue doeh khawt boeh, anih hoi nawnto iih han ka koeh boeh, tiah a naa.
Ja Jakob sanoi Labanille: anna minun emäntäni minulle: sillä minun aikani on täytetty mennä hänen tykönsä.
22 To pongah Laban mah to ahmuen ih kaminawk boih to kok moe, buh raenghaih a sak pae.
Niin Laban kutsui kokoon kaiken sen paikkakunnan miehet, ja piti häät.
23 Toe niduem naah loe a canu Leah to zaeh moe, Jakob khaeah a caeh haih; anih to Jakob mah iih haih.
Mutta ehtoona otti hän tyttärensä Lean, ja vei sen hänen tykönsä: ja hän makasi sen tykönä.
24 Laban mah a tamna Zilpah to a canu Leah khenzawnkung ah paek.
Ja Laban antoi tyttärellensä Lealle piikansa Silpan piiaksi.
25 Khenah, khawnbang khawnthaw ah loe, Leah ah oh pae ving; to pongah Jakob mah Laban khaeah, Tipongah hae tiah nang sak loe? Rachel han ah ni tok kang sak pae; tipongah kai nang ling loe? tiah a naa.
Aamulla, katso, se oli Lea. Ja hän sanoi Labanille: miksis tämän minulle teit? enkö minä Rakelin tähden palvellut sinua? miksis minun petit?
26 Laban mah, Kaicae prae ah loe, Canu kacoeh sava sah ai naah, kanawk sava sah sai ai.
Vastasi Laban: ei niin ole meidän maan tapa, että nuorempi annetaan ennen vanhempaa.
27 Zu lakhaih ni sarihto boeng rae nasoe; to pacoengah saning sarihto toksah let ah, to naah canu kanawk doeh kang paek han, tiah a naa.
Täytä tämän viikko; niin se myös sinulle annetaan, siitä palveluksesta kun sinä palvelet minua vielä toiset seitsemän ajastaikaa.
28 Jakob loe to tiah toksak hanah oh let; Leah hoi ni sarihto thung oh hoi pacoengah, Laban mah a canu Rachel to zu ah paek.
Jakob teki niin, ja täytti hänen viikkonsa: ja hän antoi hänelle tyttärensä Rakelin emännäksi.
29 Laban mah a tamna nongpata Billah to, a canu Rachel khenzawnkung tamna ah paek.
Ja Laban antoi tyttärellensä Rakelille piikansa Bilhan, piiaksi.
30 Jakob mah Rachel to iih haih; anih mah Leah pongah Rachel to palung kue; to pacoengah Laban hanah saning sarihto thung toksak pae let.
Niin hän makasi myös Rakelin kanssa, ja piti Rakelin rakkaampana kuin Lean; ja palveli häntä vielä toiset seitsemän ajastaikaa.
31 Jakob mah Leah hnukma, tito Angraeng mah hnuk naah, anih ih caa im to paongh pae, toe Rachel loe caa kaak.
Ja koska Herra näki Lean katsottavan ylön, teki hän hänen hedelmälliseksi; mutta Rakel oli hedelmätöin.
32 Leah loe zokpomh moe, capa maeto sak; kai patangkhanghaih Angraeng mah hnuk boeh, vaihi loe ka sava mah na palung tih boeh, tiah a poek pongah, a capa to Reuben, tiah ahmin phui.
Niin Lea tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Ruben, ja sanoi: Herra on katsonut minun ahdistukseni puoleen, nyt siis minun mieheni rakastaa minua.
33 Anih loe zokpomh let moe, capa maeto sak; kai hnukmahaih to Angraeng mah ang panoek pae pongah, hae capa doeh ang paek let, tiah a thuih; to pongah Simeon, tiah ahmin sak.
Ja hän taas tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: Herra on kuullut minua katsottavan ylön, ja on myös tämän minulle antanut: ja kutsui hänen nimensä Simeon.
34 Anih loe zokpomh let moe, capa maeto sak; ka sava hanah capa thumto ka sak pae boeh pongah, anih loe kai khaeah ni akap tih boeh, tiah a thuih. To pongah Levi, tiah ahmin sak.
Ja hän jälleen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt taas minun mieheni pysyy minun tykönäni: sillä minä synnytin hänelle kolme poikaa. Sentähden hän kutsui hänen nimensä Levi.
35 Anih loe zokpomh let moe, capa maeto sak, to naah vaihi loe Angraeng to ka pakoeh han boeh, tiah a thuih; to pongah Judah, tiah ahmin sak. To pacoeng loe anih caa sah ai boeh.
Ja hän tuli vielä raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt minä kiitän Herraa; sentähden kutsui hän hänen nimensä Juuda: ja lakkasi synnyttämästä.
