Ezra 9
1 Hae hmuennawk sak pacoengah, kacoehtanawk kai khaeah angzoh o, Israel kaminawk, qaima hoi Levinawk loe nihcae taengah kaom prae kaminawk hoi angkom o moe, Kanaan kami, Hit kami, Periz kami, Jebus kami, Ammon kami, Moab kami, Izip kami hoi Amor kaminawk mah sak o ih panuet thok hmuennawk to a sak o toeng.
Kun tämä oli suoritettu loppuun, astuivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: "Ei kansa, ei Israel eivätkä papit ja leeviläiset ole eristäytyneet maan kansoista ja niiden kauhistavista teoista-ei kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, mooabilaisista, egyptiläisistä eikä amorilaisista.
2 To prae ah kaom kaminawk ih canunawk to angmacae hanah lak o, a caanawk hanah doeh a lak pae o; to tiah kaciim acaeng loe kaciim ai nihcae taengah kaom kaminawk hoiah angbaeh o puk boeh; ue, zaehoikungnawk hoi ukkung angraengnawk loe hae baktih zae sakhaih bangah lu koek ah oh o boeh, tiah a thuih o.
Sillä näiden tyttäriä he ovat ottaneet itsellensä ja pojillensa vaimoiksi, ja niin on pyhä siemen sekaantunut maan kansoihin. Ja päämiesten ja esimiesten käsi on ollut ensimmäisenä tässä uskottomassa menossa."
3 Hae lok ka thaih naah, athung hoi anui ih khukbuen to kang khringh; ka lu sam hoi pahni mui to ka phong moe, dawnraihaih hoiah kang hnut sut.
Kun minä tämän kuulin, repäisin minä vaatteeni ja viittani, revin pääni hiuksia ja partaani ja istuin tyrmistyneenä.
4 To naah Israel Sithaw ih lok zithaih tawn kaminawk boih, kai khaeah amkhueng o; misong ah naeh ih kaminawk mah sak ih zaehaih pongah, duembang angbawnhaih atue khoek to dawnraihaih hoiah ka oh.
Ja minun luokseni kokoontuivat kaikki, jotka pelkäsivät sitä, mitä Israelin Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisten uskottomuudesta, ja minä jäin istumaan tyrmistyneenä ehtoouhriin asti.
5 To pacoengah duembang angbawnhaih tue phak naah, dawnraihaih hoiah kang thawk; athung hoi a nui ih khukbuen to ka sih, khokkhu cangkrawn moe, ka Angraeng Sithaw khaeah ban payanghaih hoiah lawk ka thuih.
Mutta ehtoouhrin aikana minä nousin nöyryyttämästä itseäni ja polvistuin, repäisin vaatteeni ja viittani ja ojensin käteni Herran, Jumalani, puoleen,
6 Aw ka Angraeng, kaicae sakpazaehaih loe kaimacae lu pongah sang kue boeh, ka zae o haih doeh vannawk to angtok boeh; to pongah ka Sithaw, na mikhmai khet hanah ka zat sut boeh.
ja minä sanoin: "Jumalani, minä olen häpeissäni enkä kehtaa kohottaa kasvojani sinun puoleesi, minun Jumalani; sillä meidän rikkomuksemme ovat nousseet päämme ylitse ja meidän syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti.
7 Kam panawk dung hoi kamtong vaihni ni khoek to, paroeai kalen zaehaih ka sak o boeh; kaimacae zaehaih pongah, siangpahrangnawk, qaimanawk hoi kaicae loe vaihni ni khoek to, acaeng kalah siangpahrang ban ah paekhaih, sumsen hoi humhaih, misong ah ohhaih, anghmat angtaahaih hoi mikhmai sethaihnawk ka tongh o boeh.
Isiemme päivistä aina tähän päivään asti on meidän syyllisyytemme ollut suuri; ja rikkomustemme tähden on meidät, meidän kuninkaamme ja pappimme annettu maan kuningasten käsiin miekan, vankeuden, ryöstön ja häpeän alaisiksi, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut.
8 Toe vaihi atue setta thungah, kaicae Angraeng Sithaw mah a tahmenhaih amtuengsak pongah, kanghmat kaicae hae ang loisak moe, a hmuenciim ah sumdik baktih kacak ohhaih ahmuen to ang paek; kaicae ih Sithaw mah mik amtuengsak moe, misong angtanghaih thung hoi kaloih hinghaih to ang paek let.
Mutta nyt on meille hetkiseksi tullut armo Herralta, meidän Jumalaltamme, koska hän on sallinut pelastuneen joukon meistä jäädä jäljelle ja antanut meille jalansijan pyhässä paikassansa, että hän, meidän Jumalamme, valaisisi meidän silmämme ja soisi meidän hiukan hengähtää orjuudessamme.
9 Kaicae loe misong ah ka oh o; misong ah ka oh o cadoeh, kaimacae ih Sithaw mah na caeh taak ai; kaimacae Sithaw ih im to ka sak o let moe, hinghaih kangtha paek hanah, kamro hmuen to pakhraih let moe, Judah hoi Jerusalem ah sipae kaom abuephaih ang paek hanah, a tahmenhaih to Persia siangpahrang hmaa ah amtuengsak boeh.
Sillä orjia me olemme; mutta orjuudessamme ei meidän Jumalamme ole meitä hyljännyt, vaan on suonut meidän saavuttaa Persian kuningasten suosion ja hengähtää, pystyttääksemme Jumalamme temppelin ja kohottaaksemme sen raunioistaan, ja on antanut meille suojatun paikan Juudassa ja Jerusalemissa.
10 Vaihiah, Aw kaicae ih Sithaw, nang paek ih lok to ka pahnawt o sut boeh pongah, hae pacoengah timaw ka thuih o han vop?
Ja nyt, Jumalamme, mitä me sanomme kaiken tämän jälkeen? Mehän olemme hyljänneet sinun käskysi,
11 Na tamna tahmaanawk patohhaih rang hoiah, Na caeh moe, na toep o han ih prae loe, to ah khosah kamhnong kaminawk pongah, prae doeh panuet thoh boeh, prae boih a sak o ih panuet thok hmuen hoiah koi o sak boeh.
jotka sinä olet antanut palvelijaisi, profeettain, kautta, sanoen: 'Maa, jota te menette ottamaan omaksenne, se maa on saastainen maan kansojen saastaisuuden tähden ja niitten kauhistavien tekojen tähden, joilla he saastaisuudessansa ovat täyttäneet sen äärestä ääreen.
12 To pongah, na canunawk to nihcae capanawk hanah paek o hmah loe, nichae ih canunawk doeh na capanawk hanah zu ah la pae o hmah; natuek naah doeh nihcae hoi ampui angkomhaih sah o hmah loe, nihcae angraenghaih doeh pakrong o hmah; to tiah na oh o nahaeloe tha na cak o tih; prae thung ih kahoih hmuen to na caa o ueloe, na caanawk mah dungzan khoek to qawk ah toep o tih, tiah lok na thuih.
Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojillensa älkääkä ottako heidän tyttäriänsä pojillenne vaimoiksi. Älkää myös koskaan harrastako heidän menestystään ja onneansa, että te vahvistuisitte ja saisitte syödä parasta, mitä maassa on, ja jättäisitte sen perinnöksi lapsillenne ikuisiksi ajoiksi.'
13 Kaicae nuiah kapha hmuen loe ka sak o ih sethaih hoi kalen parai sakpazaehaih atho ah ni oh boeh; toe kaicae ih Sithaw, kaicae mah tongh han koi zaehaih baktiah dan nang paek ai moe, hae tiah nang loisak.
Kaiken sen jälkeen, mikä on meitä kohdannut pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme tähden-ja kuitenkin sinä, Jumalamme, olet jättänyt huomioon ottamatta meidän rikkomuksiamme ja olet sallinut meistä tämmöisen joukon pelastua-
14 Nang paek ih loknawk to ka aek o moe, panuet thok hmuen sah kaminawk hoiah kam zok o let nahaeloe, kami maeto doeh pathlung ai ah tamit boih hanah, kaicae nuiah palung na phui mak ai maw?
kävisimmekö me nyt jälleen rikkomaan sinun käskyjäsi ja lankoutumaan kansojen kanssa, joiden teot ovat kauhistavaiset? Etkö sinä silloin vihastuisi meihin siihen asti, että tekisit meistä lopun, niin ettei ketään jäisi jäljelle eikä kukaan pelastuisi?
15 Aw Israel Angraeng Sithaw, nang loe na toeng! Vaihniah kaicae loe anghmat kami ah ka oh o pongah, khenah, ka zaehaih na hmaa ah kang taphong o; hae baktih zaehaih pongah na hmaa ah mi doeh kang doe o thai ai boeh, tiah lawk ka thuih.
Herra, Israelin Jumala, sinä olet vanhurskas, sillä meistä on jäljellä pelastuneita vain sen verran, kuin tänä päivänä on. Katso, me olemme sinun edessäsi syyllisyydessämme; emmekä me tämän tähden voi sinun edessäsi kestää."
