2 Samuel 14
1 Siangpahrang mah Absalom to dawn parai boeh, tiah Zeruiah capa Joab mah panoek.
Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen,
2 To pongah Joab mah Tekoa vangpui ah kami maeto patoeh moe, palungha nongpata maeto kawksak. To nongpata khaeah, Palungsae parai baktiah angsah paeh loe, palungsethaih khukbuen to angkhuk ah; na tak ah situi angnok hmah; kadueh kami nuiah palungsae parai kami baktiah angsah ah;
lähetti Jooab noutamaan Tekoasta taitavan vaimon ja sanoi hänelle: "Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole niinkuin vaimo, joka jo kauan on surrut vainajaa.
3 siangpahrang khaeah caeh loe, hae tiah lokthui ah, tiah patuk.
Mene sitten kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin." Ja Jooab pani sanat hänen suuhunsa.
4 Tekoa vangpui ih nongpata loe siangpahrang khaeah caeh moe, a hmaa ah azat paekhaih hoiah long ah akuep pacoengah, Aw siangpahrang, na bom ah, tiah a naa.
Niin tekoalainen vaimo meni kuninkaan eteen, lankesi kasvoillensa maahan ja osoitti kunnioitusta ja sanoi: "Auta, kuningas!"
5 Siangpahrang mah to nongpata khaeah, Tih raihaih maw na tawnh, tiah a naa. Anih mah, Kai loe lamhmai ah ka oh; ka sava loe duek ving boeh.
Kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" Hän vastasi: "Totisesti, minä olen leskivaimo; mieheni on kuollut.
6 Na tamna kai loe ca nongpa hnetto ka tawnh; nihnik loe lawk ah oh hoi moe, angboh hoi, maeto hoi maeto angboh hoi naah tapraekkung midoeh om ai; to naah maeto mah kalah maeto to boh maat.
Ja sinun palvelijattarellasi oli kaksi poikaa; he tulivat riitaan keskenänsä kedolla, eikä siellä ollut ketään, joka olisi sovittanut heidän välinsä, ja niin toinen löi toisen kuoliaaksi.
7 To pongah khenah, a imthung takoh boih na tamna kai khaeah angzoh o moe, Amya hum kami to tacawtsak ah, anih to amya hum zuengah ka hum o han; qawktoep kami doeh om ai ah ka hum o han, tiah ang naa o. To tiah sah o nahaeloe kanghmat kai ih hmaisa-ae doeh nihcae mah paduek o tih; ka sava ih ahmin hoi ka caa maeto doeh long ah om o sak mak ai, tiah a naa.
Ja katso, koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan, ja he sanovat: 'Anna tänne veljensä surmaaja, että me otamme häneltä hengen hänen tapetun veljensä hengestä ja niin hävitämme perillisenkin'. Niin he sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on jäljellä, ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle."
8 Siangpahrang mah nongpata khaeah, Im ah amlaem ah; nang kawng to ka thuih han hmang, tiah a naa.
Kuningas sanoi vaimolle: "Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta".
9 Tekoa vangpui ih nongpata mah siangpahrang khaeah, Ka angraeng siangpahrang, Ahmin sethaih loe kaimah hoi kampa imthung takoh nuiah om nasoe, siangpahrang hoi siangpahrang ih angraeng tangkhang nuiah zaehaih om hmah nasoe, tiah a naa.
Mutta tekoalainen vaimo sanoi kuninkaalle: "Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon siitä vapaa".
10 Siangpahrang mah, Mi kawbaktih doeh nang khaeah lokthui nahaeloe, anih to kai khaeah angzo haih ah, anih mah raihaih na paek let mak ai boeh, tiah a naa.
Kuningas sanoi: "Tuo minun eteeni se, joka puhuu sinulle niin, ja hän ei enää sinuun koske".
11 To nongpata mah, To tiah nahaeloe athii tho pongah athii hnih kaminawk mah ka capa hum o han ai ah, siangpahrang mah Angraeng khaeah lokkamhaih sah pae nasoe, tiah a naa. To naah anih mah, Angraeng loe hing baktih toengah, na capa ih sam maeto mataeng doeh long ah angmuen mak ai, tiah a naa.
Vaimo sanoi: "Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei verenkostaja saisi tuottaa vielä suurempaa turmiota, ja ettei minun poikaani tuhottaisi". Silloin hän sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvaakaan sinun poikasi päästä ole putoava maahan".
12 To naah nongpata mah, na tamna kai hae siangpahrang khaeah lok vaito mah na thuisak raeh, tiah a naa. Anih mah thui khae, tiah a naa.
Mutta vaimo sanoi: "Salli palvelijattaresi puhua vielä sananen herralleni, kuninkaalle". Hän vastasi: "Puhu".
13 To naah to nongpata mah, To tiah nahaeloe tipongah Sithaw kaminawk nuiah hae baktih hmuen na sak loe? Siangpahrang mah haek ih a capa to kawk let ai pongah, siangpahrang mah hae lokthuih naah, a sak ih zaehaih to panoek ai maw?
Vaimo sanoi: "Miksi sinä ajattelet tehdä juuri samoin Jumalan kansaa vastaan, koskapa kuningas ei salli oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noin puhuessaanhan kuningas itse joutuu ikäänkuin syylliseksi.
14 Long ah bawh ih tui loe la let thai ai baktih toengah, aicae loe a duek o boih han oh; Sithaw loe kami mikhmai khethaih tawn ai; toe Anih loe a haek ih kami kawk lethaih loklam to a poek.
Mehän kuolemme ja olemme niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi.
15 Kaminawk mah kai ang pazih o pongah, ka angraeng siangpahrang khaeah hae lokthuih hanah vaihi kang zoh. Na tamna kai mah, siangpahrang khaeah lok ka thuih han vop, a tamna mah thuih ih lok to siangpahrang mah na sah pae khoe doeh om tih.
Sentähden minä tulin nyt puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, kun kansa sai minut pelkäämään; silloin ajatteli palvelijattaresi: minä puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan.
16 Sithaw mah paek ih qawktoephaih long hoiah paduek hanah patoem kami ih ban thung hoiah kaimah hoi ka capa, angmah ih tamna nongpata to pahlong khoe doeh om tih.
Niin, kuningas on kuuleva ja pelastava palvelijattarensa sen miehen kourista, joka tahtoo hävittää sekä minut että minun poikani Jumalan perintöosasta.
17 Vaihi na tamna kai hae, Ka angraeng siangpahrang ih lok mah monghaih na paek nasoe; ka angraeng siangpahrang loe, kasae kahoih poekthaih Sithaw ih van kami baktiah ni oh. To pongah na Angraeng Sithaw loe nang hoi nawnto om nasoe, tiah a naa.
Ja palvelijattaresi ajatteli: minun herrani, kuninkaan, sana on rauhoittava minut. Sillä herrani, kuningas, on Jumalan enkelin kaltainen, niin että hän kuulee, mikä hyvää on ja mikä pahaa. Ja Herra, sinun Jumalasi, olkoon sinun kanssasi."
18 To naah siangpahrang mah nongpata khaeah, Kang dueng ih lok to angphat hmah, tiah a naa. To naah nongpata mah, Ka angraeng siangpahrang, vaihi na thui ah, tiah a naa.
Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: "Älä salaa minulta mitään, mitä minä sinulta kysyn". Vaimo sanoi: "Herrani, kuningas, puhukoon".
19 To naah siangpahrang mah, Hae hmuen sak hanah Joab mah maw ang thuisak? tiah a dueng. Nongpata mah, Ka angraeng siangpahrang, nang na hing baktih toengah, ka angraeng siangpahrang mah thuih ih lok loe, mi mah doeh banqoi bantang pathui thai mak ai; Ue, na tamna Joab mah hae hmuennawk hae sak hanah ang pacae moe, na tamna mah thuih han koi loknawk doeh ang patuk.
Kuningas kysyi: "Eikö Jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä?" Vaimo vastasi ja sanoi: "Niin totta kuin sinun sielusi, minun herrani, kuningas, elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani, kuningas, puhuu. Niin, sinun palvelijasi Jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun.
20 Vaihi kaom hmuen baktiah sak hanah na tamna Joab mah ang thuih; ka angraeng nang loe Sithaw ih van kaminawk baktiah palunghahaih na tawnh pongah, long nuiah kaom hmuennawk to na panoek boih, tiah a naa.
Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Jooab näin tehnyt; mutta herrani on viisas niinkuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu."
21 To naah Joab khaeah, Khenah, hae hmuennawk ka paek boih boeh; Caeh loe, thendoeng Absalom to kawk let ah, tiah a naa.
Silloin kuningas sanoi Jooabille: "Katso, tämän minä teen: mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom".
22 Joab mah khingyahaih hoiah long ah akuep moe, Ka angraeng siangpahrang, na tamna hnikhaih nang paroi pae pongah, na tamna loe ka angraeng siangpahrang hmaa ah mikcuk naakrak ah ka oh, tiah ka panoek, tiah anghoehaih lok to a thuih.
Niin Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Ja Jooab sanoi: "Nyt palvelijasi tietää, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, kuningas, koska kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan".
23 To pacoengah Joab loe Geshur ah caeh moe, Absalom to Jerusalem ah amlaem haih let.
Sitten Jooab nousi ja meni Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.
24 Toe siangpahrang angmah, Ka mikhmai hnu ai ah, angmah ih im ah caeh poe nasoe, tiah a naa. To pongah Absalom loe siangpahrang mikhmai hnu ai ah, angmah im ah caeh poe.
Mutta kuningas sanoi: "Hän siirtyköön omaan taloonsa, mutta älköön tulko minun kasvojeni eteen". Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa, mutta ei tullut kuninkaan kasvojen eteen.
25 Israel prae thung boih ah Absalom baktiah minawk mah pakoeh ih, kranghoih kami midoeh om ai. A khokpadae hoi a lu khoek to coek koi om ai.
Mutta koko Israelissa ei ollut yhtään niin kaunista miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylisteltyä: kantapäästä kiireeseen asti ei ollut hänessä yhtään virheä.
26 Lu nui ih sam azit hmoek pongah, saning kruek sam to aah, a sam to tah naah siangpahrang im ih kazit tahhaih shekel cumvai hnetto oh.
Ja kun hän ajatti hiuksensa-aina vuoden kuluttua hän ajatti ne, sillä ne tulivat hänelle niin raskaiksi, että hänen täytyi ne ajattaa-niin painoivat hänen hiuksensa kaksisataa sekeliä kuninkaan painoa.
27 Absalom mah capa thumto hoi canu maeto sak; a canu loe Tamar, tiah ahmin phui moe, kranghoih parai.
Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar; hän oli kaunis nainen.
28 Absalom loe siangpahrang mikhmai hnu ai ah saning hnetto thung Jerusalem vangpui ah oh.
Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa, tulematta kuninkaan kasvojen eteen.
29 To pongah anih to siangpahrang khaeah caeh haih hanah, Absalom mah Joab khaeah kami patoeh; toe Joab mah anih khae caeh han angmak pae. Absalom mah anih kawk hanah kami patoeh let, toe caeh pae ai.
Ja Absalom lähetti sanan Jooabille lähettääkseen hänet kuninkaan luo; mutta tämä ei tahtonut tulla hänen luokseen. Ja hän lähetti vielä toisen kerran, mutta hän ei tahtonut tulla.
30 To pongah Absalom mah a tamnanawk khaeah, Khenah, Joab ih lawk loe kai ih lawk taengah oh, a lawk ah Barli cang to patit; caeh oh loe hmai hoi thlaek pae oh, tiah a naa. To pongah Absalom ih tamnanawk mah lawk to hmai hoiah thlaek pae o.
Silloin hän sanoi palvelijoillensa: "Katsokaa, Jooabin maapalsta on minun maapalstani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa; menkää ja sytyttäkää se palamaan". Ja Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan palamaan.
31 To naah Joab loe angthawk moe, Absalom im ah caeh pacoengah anih khaeah, Tipongah na tamnanawk mah kai ih lawk hmai hoiah thlaek o loe? tiah a dueng.
Niin Jooab nousi ja meni Absalomin luo taloon ja sanoi hänelle: "Miksi sinun palvelijasi ovat sytyttäneet palamaan maapalstan, joka on minun omani?"
32 Absalom mah Joab khaeah, Khenah, Tipongah maw Geshur vangpui hoiah hae ah kang zoh? To vangpui ah vaihi khoek to ka oh vop hahaeloe hoi tih, tiah siangpahrang khaeah nang thuih pae hanah kang kawk. Vaihi siangpahrang ih mikhmai hnuk hanah ka koeh, ka sakpazaehaih om nahaeloe, na hum nasoe, tiah a naa.
Absalom vastasi Jooabille: "Katso, minä lähetin sinulle sanan: Tule tänne, niin minä lähetän sinut kuninkaan luo sanomaan: Mitä varten minä olen tullut kotiin Gesurista? Olisi parempi, jos vielä olisin siellä. Nyt minä tahdon tulla kuninkaan kasvojen eteen; ja jos minussa on vääryys, niin surmatkoon hän minut."
33 To pongah Joab loe siangpahrang khaeah caeh moe, to lok to a thuih pae. To naah siangpahrang mah Absalom to kawk, anih loe siangpahrang khaeah caeh moe, a hmaa ah long ah akuep; to pacoengah siangpahrang mah Absalom to mok.
Silloin Jooab meni kuninkaan tykö ja kertoi hänelle tämän. Ja hän kutsui Absalomin, ja tämä tuli kuninkaan tykö ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen. Ja kuningas suuteli Absalomia.
