1 Siangpahrang 2
1 David duekhaih tue zoi aep boeh pongah, a capa Solomon khaeah lokthuih pae,
Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, käski hän poikaansa Salomoa sanoen:
2 long boih mah caehhaih loklam bangah ka caeh tom boeh pongah, na tha caksak loe, nongpa taang baktih khosah ah.
"Minä menen kaiken maailman tietä; ole luja ja ole mies.
3 Na Angraeng Sithaw mah thuih ih hmuen to sah ah; anih ih kaaloknawk, a paek ih daannawk, a thuih ih loknawk, a lokcaekhaihnawk to pazuih loe, a loklam ah caeh ah; Mosi ih daan cabu thungah tarik ih lokpaekhaihnawk to pazui ah; to tiah nahaeloe na caehhaih ahmuen kruekah na sak ih hmuen to akoep boih tih;
Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oikeuksiansa ja todistuksiansa, niinkuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt;
4 Angraeng mah kai khaeah, Na caanawk loe a caeh o haih loklam ah acoe o moe, poekhaih boih, palungthin boih hoiah ka hmaa ah caeh o nahaeloe, Israel angraeng tangkhang pongah anghnu kami apet mak ai, tiah thuih ih lok to caksak poe tih.
että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän minusta puhui: 'Jos sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että vaeltavat minun edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, niin on mies sinun suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella'.
5 Vaihi Zeruiah capa Joab mah, ka nuiah sak ih hmuen hoi Israel misatuh angraeng, Ner capa Abner hoi Jether capa Amasa hnik khaeah sak ih hmuen to na panoek; misa kamongah oh naah nihnik to a hum moe, misa angtuk nathuem ih baktih toengah kami ih athii to longsak, to kami ih athii to angmah angzaeng ih kaengkaeh hoi a khokpanai pongah akap vop.
Sinä tiedät myöskin, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle-tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jalassaan.
6 Na tawnh ih palunghahaih baktih toengah a nuiah sah ah; sampok anih ih lu to amding rue ah taprong thungah caeh tathuk hmah nasoe. (Sheol h7585)
Niin tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas tuonelaan. (Sheol h7585)
7 Toe Gilead kami Barzilai capanawk nuiah tahmenhaih tawn ah; na caboi pongah buhcaa kaminawk salakah athumsak ah; namya Absalom pongah ka cawnh naah, nihnik mah ni kai angsak haih.
Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, niin että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydästäsi, sillä hekin tulivat minun avukseni, kun minä pakenin sinun veljeäsi Absalomia.
8 To pacoengah khenah, Bahurim ih Benjamin acaeng, Gera capa Shimei loe na taengah oh, tiah panoek ah; Mahanaim ah ka caeh naah, kai to paroeai kasae ang padaeng; toe anih mah kai hnuk hanah Jordan vapui ah angzoh naah, anih to sumsen hoi kang hum mak ai, tiah anih khaeah Angraeng ih ahmin hoiah lokkamhaih ka sak.
Ja katso, vielä on sinun luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun minä menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin minä hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla'.
9 Anih loe vaihi zaehaih tawn ai boeh, tiah poek hmah; nang loe palungha kami ah na oh; anih nuiah kawbawngmaw sak han, tiah na panoek; sampok anih ih lu to athii hoi nawnto taprong thungah caehsak hmaek ah, tiah a naa. (Sheol h7585)
Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä alas tuonelaan." (Sheol h7585)
10 To pacoengah David loe ampanawk khaeah anghak moe, David vangpui ah aphum o.
Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.
11 David loe Israel kaminawk nuiah saning quipalito thung siangpahrang ah oh; Hebron vangpui ah saning sarihto thung siangpahrang ah oh moe, Jerusalem ah saning quithum, thumto thung siangpahrang ah oh.
Ja aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä kolme vuotta.
12 To pongah Solomon loe ampa David ih angraeng tangkhang nuiah anghnut; a ukhaih prae loe cak poe.
Ja Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.
13 Haggith capa Adonijah loe Solomon amno Bathsheba khaeah caeh. To naah Bathsheba mah misa monghaih hoiah maw nang zoh? tiah a naa. Anih mah, Ue, kamongah ni kang zoh, tiah pathim pae.
Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä sanoi: "Rauhaako sinun tulosi tietää?" Hän vastasi: "Rauhaa".
14 Adonijah mah nang khaeah lokthuih han ka koeh, tiah a naa let. To naah Bathsheba mah thui khae, tiah a naa.
Sitten hän sanoi: "Minulla on asiaa sinulle". Batseba sanoi: "Puhu".
15 Anih mah, Na panoek baktih toengah prae loe kai ih ni; Israel kaminawk boih mah prae uk hanah kai ni ang khet o; toe prae loe angqoi moe, kamnawk ih prae ah oh; Angraeng mah prae to anih hanah paek boeh.
Silloin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta pois ja joutui minun veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli.
16 Vaihi hmuen maeto hnik han ka koeh; na kang hmah, tiah a naa. To naah anih mah, hni khae, tiah a naa.
Yhtä minä nyt sinulta pyydän; älä sitä minulta kiellä." Hän sanoi hänelle: "Puhu".
17 To pongah anih mah, (nang han loe paawt mak ai); Solomon siangpahrang khaeah, Sunam kami Abishag to ka zu ah paek hanah na hni paeh, tiah a naa.
Hän sanoi: "Puhu kuningas Salomolle-sillä sinulta hän ei sitä kiellä-että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi".
18 Bathsheba mah, Hoih, siangpahrang khaeah nang han lok kang thuih pae han hmang, tiah a naa.
Batseba vastasi: "Hyvä. Minä puhun kuninkaalle sinun puolestasi."
19 Bathsheba loe Adonijah kawng thuih pae hanah Solomon siangpahrang khaeah caeh. Siangpahrang loe amno tongh hanah, angthawk moe, amno hmaa ah cangkrawn pacoengah, angmah ih angraeng tangkhang nuiah anghnut; siangpaharng amno hanah anghnuthaih maeto sinh pae o, amno to siangpahrang bantang bangah anghnutsak.
Silloin Batseba meni kuningas Salomon tykö puhumaan hänelle Adonian puolesta. Niin kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Ja myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle puolellensa.
20 Nang khaeah hmuen tetta hnik ka koeh, na kang hmah, tiah a naa. Siangpahrang mah, Kamno na hni khae, nang han loe ka paawt mak ai, tiah a naa.
Sitten hän sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä". Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä".
21 To naah amno mah, Sunam kami Abishag to namya Adonijah han zu ah paek halat khae, tiah a naa.
Silloin hän sanoi: "Annettakoon suunemilainen Abisag sinun veljellesi Adonialle vaimoksi".
22 Solomon siangpahrang mah amno khaeah, Tipongah Sunam kami Abishag to Adonijah hanah nang hnik pae loe? Prae doeh hni paeh, anih loe kamya ni; anih pacoengah, qaima Abiathar hoi Zeruiah capa Joab han doeh hni paeh, tiah a naa.
Mutta kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidillensä: "Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle-hänhän on minun vanhin veljeni-hänelle ja pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle."
23 To naah Solomon siangpahrang mah, Adonijah mah hnik ih hmuen to anih duekhaih hoiah ka pathok ai nahaeloe, Sithaw mah ka nuiah lokcaek nasoe, tiah Angraeng ih ahmin hoiah lokkamhaih a sak.
Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin.
24 To pongah vaihi kampa David ih angraeng tangkhang pongah, kacakah anghnusakkung, a thuih ih lok baktiah a prae caksakkung, Angraeng loe hing pongah, Adonijah to vaihni roe ah hum oh, tiah a naa.
Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut minun sukuni: Adonia on tänä päivänä kuolemalla rangaistava."
25 Solomon siangpahrang mah Jehoiada capa Benaiah khaeah lokpaek, anih mah Adonijah to takroek moe, a duek.
Ja kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi; ja hän kuoli.
26 Siangpahrang mah qaima Abiathar khaeah, Anathoth ih nangmah ih lawk ah amlaem ah; na duek han oh boeh; toe kampa David hmaa ah Angraeng Sithaw ih thingkhong to na put moe, kampa raihaihnawk boih na pauep haih pongah, vaihniah nang hae kang hum mak ai, tiah a naa.
Ja pappi Ebjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa, koska sinä olet kantanut Herran Jumalan arkkia minun isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt."
27 To pongah Solomon mah Abiathar to Angraeng toksakhaih ahmuen hoiah takhoe ving; Shiloh ih Eli imthung takoh kawng pongah Angraeng mah thuih ih lok to akoep boeh.
Niin Salomo karkoitti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta.
28 To ih tamthang to Joab khaeah phak; anih loe Absalom hnukah bang ai; toe Adonijah hnukah bang pongah, Angraeng ih kahni im ohhaih bangah cawnh moe, hmaicam ih takii to patawnh caeng.
Ja kun sanoma tästä tuli Jooabille-sillä Jooab oli liittynyt Adoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin-pakeni Jooab Herran majaan ja tarttui alttarin sarviin.
29 Joab loe Angraeng ih kahni im ohhaih bangah cawnh moe, hmaicam to patawnh caeng, tiah Solomon khaeah thuih pae o; to naah Solomon mah, Jehoiada capa Benaiah khaeah, Caeh loe, hum ah, tiah a naa.
Mutta kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: "Jooab on paennut Herran majaan ja on alttarin ääressä", lähetti Salomo Benajan, Joojadan pojan, sanoen: "Mene ja lyö hänet kuoliaaksi".
30 Benaiah loe Angraeng ih kahni imthungah akun moe, Joab khaeah, Siangpahrang mah ang kawk, tiah a naa. Toe anih mah, Kang zo mak ai, hae ah ka duek han, tiah a naa. To naah Benaiah mah siangpahrang khaeah, Joab mah hae tiah ang naa, tiah a thuih pae let.
Benaja meni Herran majaan ja sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas: 'Tule ulos'". Mutta hän vastasi: "En, tässä minä kuolen". Silloin Benaja palasi kertomaan sitä kuninkaalle ja sanoi: "Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle".
31 Siangpahrang mah Benaiah khaeah, A thuih ih lok baktiah sah ah; anih to humh loe aphum ah; Joab mah longsak ih zaehaih tawn ai kami athii to kai hoi kampa ih imthung hoiah ciimsak ah.
Kuningas sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hän on puhunut, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja minun isäni perheestä sen viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut.
32 Anih loe angmah pongah katoeng, kahoih kue, Israel misatuh angraeng Ner capa Abner hoi Judah misatuh angraeng Jether capa Amasa to kampa David panoek ai ah hum, to tiah humhaih atho to Angraeng mah a lu nuiah krahsak let nasoe.
Ja Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi heidät miekalla, minun isäni Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön.
33 A zaehaih athii tho loe Joab hoi a caanawk nuiah dungzan khoek to om nasoe; toe David hoi anih ih caanawk, anih ih im hoi anih ih angraeng tangkhang nuiah loe, dungzan khoek to Angraeng monghaih to om nasoe, tiah a naa.
Heidän verensä tulkoon Jooabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle, iankaikkisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullansa ja hänen valtaistuimellansa olkoon rauha Herralta iankaikkisesti."
34 To pongah Jehoiada capa Benaiah loe caeh tahang; Joab to takroek moe, a hum; anih to praezaek ah kaom angmah im ah aphum o.
Niin Benaja, Joojadan poika, meni ja löi hänet kuoliaaksi; ja hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan.
35 Siangpahrang mah Jehoiada capa Benaiah to Joab zuengah misatuh angraeng ah suek moe, Abiathar zuengah Zodok to qaima ah suek.
Ja kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi; ja pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin sijalle.
36 Siangpahrang mah Shimei khaeah kami patoeh moe, anih khaeah, Jerusalem vangpui ah im to sah loe, to ah khosah ah; naa bangah doeh caeh hmah, tiah a naa.
Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä, menemättä sieltä sinne tai tänne.
37 Na caehhaih ni hoi Kidron vacong na poenghaih ni loe, na duekhaih niah om tih; na thii loe na lu nuiah krah tih, tiah a naa.
Sillä jona päivänä sinä lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava; sinun veresi on tuleva oman pääsi päälle."
38 Shimei mah siangpahrang khaeah, Na thuih ih lok loe hoih; ka angraeng siangpahrang mah thuih ih lok baktih toengah, na tamna kai mah ka sak han, tiah a naa. To pongah Shimei loe Jerusalem ah saning kasawkah oh.
Siimei sanoi kuninkaalle: "Hyvä on; niinkuin herrani, kuningas, on puhunut, niin on sinun palvelijasi tekevä". Ja Siimei asui Jerusalemissa kauan aikaa.
39 Toe Shimei ih tamna hnetto loe saning thumto boeng pacoengah, Gath siangpahrang, Maakah capa Akhish khaeah cawnh hoi ving. To pongah nihcae mah Shimei khaeah, Khenah, na tamna hnik loe Gath ah oh hoi, tiah thuih pae o.
Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Siimeiltä karkasi kaksi palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Ja Siimeille ilmoitettiin: "Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa".
40 Shimei loe angthawk moe, angmah ih laa hrang to angthueng pacoengah, a tamna hnik pakrong hanah, Gath prae Akhish ah caeh: Shimei loe caeh moe, a tamna hnik to Gath hoiah hoih let.
Niin Siimei nousi ja satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään palvelijoitaan; ja Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista.
41 Shimei loe Jerusalem vangpui hoi Gath ah caeh moe, amlaem let boeh, tiah Solomon khaeah thuih pae o.
Ja kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja palannut takaisin,
42 Siangpahrang mah Shimei to kawksak moe, anih khaeah, Vangpui tasa bang hoi ahmuen kalah bangah na caeh nahaeloe, na caehhaih ni roe ah na dueh tih, tiah Angraeng ih ahmin hoiah lokkkamhaih kang saksak moe, acoehaih lok kang paek boeh na ai maw? To tiah ka sak naah nangmah doeh kai khaeah, Na thuih ih lok loe hoih, na lok ka tahngaih han, tiah na thuih na ai maw?
lähetti kuningas kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Enkö minä ole vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: 'Jona päivänä sinä lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava'? Ja sinä sanoit minulle: 'Hyvä on; minä olen kuullut'.
43 Tipongah Angraeng khaeah lokkamhaih akoepsak hanah, kang paek ih lok to na pazui ai loe? tiah a naa.
Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä sitä käskyä, jonka minä sinulle annoin?"
44 Siangpahrang mah Shimei khaeah, Na koeh baktiah kampa David khaeah na sak ih zaehaih to palung thung hoiah na panoek; to pongah na sakpazaehaih hmuen to vaihi Angraeng mah na lu nuiah krahsak let tih.
Ja kuningas sanoi vielä Siimeille: "Sinä tiedät, tunnossasi tiedät, kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille; Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi.
45 Toe Solomon siangpahrang loe tahamhoihaih hnu tih, David ih angraeng tangkhang loe Angraeng hmaa ah dungzan ah cak poe tih, tiah a naa.
Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva iäti vahva Herran edessä."
46 To pongah siangpahrang mah Jehoiada capa Benaiah khaeah lokpaek; anih loe caeh moe, Shimei to takroek, anih loe duek. Prae loe Solomon ih ban ah cak poe.
Ja kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa; niin tämä meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä.
