Genesis 28
1 Unya gitawag ni Isaac si Jacob, ug iyang gipanalanginan siya, ug nagtugon kaniya ug miingon: Dili ka mangasawa sa mga anak nga babaye sa mga Canaanhon:
Niin Isaak kutsui poikansa Jakobin ja siunasi häntä, käski ja sanoi hänelle: älä ota emäntää Kanaanin tyttäristä.
2 Tumindog ka ug umadto sa Padan-aram, sa balay ni Bethuel nga amahan sa imong inahan, ug mangasawa ka didto gikan sa mga anak nga babaye ni Laban, nga igsoon sa imong inahan.
Vaan valmista ja mene Mesopotamiaan, Betuelin sinun äitis isän huoneesen: ja ota sinulles sieltä emäntä, Labanin sinun enos tyttäristä.
3 Ug ang Dios nga Makagagahum sa ngatanan magapanalangin kanimo, ug magapa-mabugaon kanimo ug magapadaghan kanimo, aron ikaw mahimo nga pundok sa mga katawohan;
Ja Jumala kaikkivaltias siunatkoon sinua, ja tehköön sinun hedelmälliseksi ja enätköön sinun, ettäs tulisit (suureksi) kansain joukoksi.
4 Ug ikaw pagahatagan niya sa panalangin ni Abraham, kanimo ug sa imong kaliwatan uban kanimo; aron mapanununod mo ang yuta sa imong mga paglangyaw nga gihatag sa Dios kang Abraham.
Antakoon myös sinulle Abrahamin siunauksen, sinulle ja sinun siemenelles sinun kanssas: periäkses sitä maata, jossas muukalainen olet, jonka Jumala Abrahamille antanut on.
5 Ug si Jacob gipalakaw ni Isaac, ug siya miadto sa Padan-aram kang Laban, anak nga lalake ni Bethuel nga Siriahanon, nga igsoon ni Rebeca, nga inahan ni Jacob ug ni Esau.
Niin lähetti Isaak Jakobin tyköänsä menemään Mesopotamiaan, Labanin, Betuelin Syrialaisen pojan tykö, Rebekan, Jakobin ja Esaun äidin, veljen.
6 Karon nakita ni Esau nga si Isaac nagpanalangin kang Jacob ug iyang gipalakaw siya ngadto sa Padan-aram, sa pagpangasawa; ug nga sa pagpanalangin kaniya, iyang gitugon siya, ug miingon: Dili ka mangasawa sa mga anak nga babaye sa mga Canaanhon;
Koska Esau näki, että Isaak oli siunannut Jakobin, ja lähettänyt hänen Mesopotamiaan ottamaan sieltä itsellensä emäntää: ja että hän, sittekuin hän hänen siunannut oli, käski häntä ja sanoi: ei sinun pidä ottaman emäntää Kanaanin tyttäristä.
7 Ug nga nagtuman si Jacob sa iyang amahan ug sa iyang inahan, ug miadto siya sa Padan-aram:
Ja että Jakob oli isällensä ja äidillensä kuuliainen; ja meni Mesopotamiaan.
8 Ug nakita ni Esau nga ang mga anak nga babaye nga Canaanhon, wala makapahimuot kang Isaac nga iyang amahan;
Esau näki myös, ettei Isaak hänen isänsä voinut nähdä Kanaanin tyttäriä;
9 Ug miadto si Esau kang Ismael, ug nangasawa kang Maalet, anak nga babaye ni Ismael, anak nga lalake ni Abraham, igsoon nga babaye ni Nabiaiot, labut pa sa uban nga iyang mga asawa.
Meni Esau Ismaelin tykö: ja otti Mahalatin Ismaelin Abrahamin pojan tyttären, Nabojotin sisaren, emännäksensä, paitsi entisiä.
10 Ug si Jacob mipahawa sa Beer-seba, ug miadto padulong sa Haran.
Niin Jakob läksi BerSabasta: ja meni Haraniin.
11 Ug mipahulay siya sa usa ka dapit ug mipabilin didto sa tibook nga gabii, kay misalop na ang adlaw; ug mikuha siya ug usa sa mga bato niadtong dapita nga iyang giunlan ug mihigda siya sa pagkatulog niadtong dapita.
Ja joutui yhteen paikkaan, ja oli siinä yötä: sillä aurinko oli laskenut, ja otti kiven siitä paikasta, ja pani päänsä alaiseksi, ja makasi siinä paikassa.
12 Ug nagdamgo siya; ug ania karon, may usa ka hagdan nga nagatindog sa yuta, ug ang iyang tumoy miabut sa langit; ug ania karon, ang mga manolonda sa Dios, nga nagasaka ug nagakanaug niini.
Ja näki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan päällä, joiden pää ulottui taivaasen: ja katso, Jumalan enkelit kävivät ylös ja alas niitä myöten.
13 Ug ania karon, si Jehova nagatindog sa ibabaw niini, ug miingon siya: Ako mao si Jehova ang Dios ni Abraham, nga imong amahan ug ang Dios ni Isaac; ang yuta nga imong ginahigdaan igahatag ko kanimo, ug sa imong kaliwatan.
Ja katso, Herra seisoi niiden päällä, ja sanoi: Minä olen Herra, Abrahamin sinun isäs Jumala, ja Isaakin Jumala: tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan minä sinulle ja sinun siemenelles.
14 Ug ang imong kaliwatan mahimong sama sa abug sa yuta, ug mokaylap ka sa kasadpan, ug sa silangan, ug sa amihanan ug sa habagatan; ug diha kanimo ug sa imong kaliwat pagapanalanginan ang tanan nga mga kabanayan sa yuta.
Ja sinun siemenes pitää oleman niinkuin maan tomu, ja sinun pitää leviämän länteen ja itään, pohjaan ja etelään päin. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuksi tuleman, ja sinun siemenessäs.
15 Ug ania karon, ako magauban kanimo, ug ikaw pagabantayan ko sa bisan asa nga imong pagaadtoan, ug ikaw pagapabalikon ko niining yutaa; kay ako dili mobiya kanimo hangtud nga matuman ko ang akong gisulti kanimo.
Ja katso, minä olen sinun kanssas, ja varjelen sinua, kuhunkas ikänänsä joudut, ja saatan sinun jällensä tälle maalle: sillä en minä hylkää sinua siihenasti, että minä kaikki teen, mitä minä sinulle puhunut olen.
16 Ug nahigmata si Jacob gikan sa iyang paghikatulog, ug miingon: Sa pagkamatuod si Jehova ania niining dapita ug ako wala mahibalo.
Koska Jakob heräsi unestansa, niin hän sanoi: totisesti on Herra tässä paikassa: ja en minä sitä tietänyt.
17 Ug nahadlok siya ug miingon: Pagkamakalilisang niining dapita! kini dili lain kondili ang balay sa Dios, ug kini mao gayud ang ganghaan sa langit.
Niin hän pelkäsi, ja sanoi: kuinka peljättävä on tämä paikka! ei tässä muu ole kuin Jumalan huone ja taivaan ovi.
18 Ug si Jacob mibangon sayo sa pagkabuntag ug gikuha niya ang bato nga iyang giunlanan, ug kini gipatindog niya ingon sa usa ka haligi nga handumanan, ug iyang gibuboan ug lana ang ibabaw niini.
Ja Jakob nousi varhain aamulla, ja otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja pani sen pystyälle muistopatsaaksi: ja vuodatti öljyä sen päälle.
19 Ug kadtong dapita gihinganlan niya ug Bethel; apan sa sinugdan ang ngalan niadtong lungsora Luz.
Kutsui siis sen paikan BetEl; vaan muinaisiin aikoin se kutsuttiin Luts.
20 Ug si Jacob naghimo ug usa ka panumpa, nga nagaingon: Kong magauban ang Dios kanako, ug magabantay kanako niining dalana nga akong ginalaktan, ug magahatag kanako ug tinapay nga pagakan-on ug panapton nga igasul-ob,
Niin Jakob teki lupauksen, sanoen: jos Jumala on minun kanssani, ja varjelee minua tällä tiellä, jota minä vaellan, antaa myös minulle leipää syödäkseni, ja vaatetta verhokseni:
21 Sa pagkaagi nga makabalik ako sa pakigdait sa balay sa akong amahan, ug si Jehova mahimo nga akong Dios,
Ja tulen takaperin rauhassa kotia isäni tykö: ja Herra on minun Jumalani.
22 Unya kining batoha nga akong gipatindog ingon sa haligi nga handumanan mahimong balay sa Dios; ug sa tanan nga imong igahatag kanako, sa pagkamatuod ang bahin nga ikapulo akong igahatag kanimo.
Niin tämä kivi, jonka minä panin pystyälle muistopaatsaaksi, pitää oleman Jumalan huone: ja kaikista, jotkas minulle annat, annan minä tosin sinulle kymmenykset.
