Job 14
1 Ang tawo, nga gipakatawo sa usa ka babaye, mabuhi lamang sa hamubo nga mga adlaw ug puno sa kalisdanan.
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
2 Motubo siya gikan sa yuta sama sa usa ka bulak ug pagaputlon lamang; mikalagiw siya sama sa anino ug wala magdugay.
Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
3 Lantawon mo ba lamang kini? Dad-on mo ba ako ngadto sa hukmanan uban kanimo?
Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
4 Kinsa ba ang makadala ug hinlo nga butang gikan sa butang nga hugaw? Wala gayod.
Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
5 Gitagal na ang adlaw sa tawo. Ang gidaghanon sa iyang mga bulan anaa kanimo; gitakda mo ang iyang kinutoban nga dili niya malabang.
Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
6 Ayaw na siya tan-awa aron nga makapahulay siya, aron nga ikalipay niya ang iyang adlaw sama sa sinuholang tawo kung mabuhat niya kana.
Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
7 Adunay paglaom sa usa ka kahoy; kung putlon man kini, manalingsing pa kini pag-usab, aron ang iyang linghod nga sanga dili mawala.
Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 Bisan magkagulang na ang ugat niini sa yuta, ug ang tuod madunot na sa yuta,
Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 apan bisan kung kini makasimhot lamang ug tubig, makasalingsing kini ug makapananga sama sa usa ka tanom.
Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 Apan ang tawo mamatay; maluya siya; tinuod, mabugto ang gininhawa sa tawo, ug unya asa naman siya?
Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 Sama sa tubig nga mahanaw gikan sa linaw, ug maingon man ang suba nga mahubas ug mauga,
Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 busa mohigda ang mga tawo ug dili na makabangon pag-usab. Hangtod ang kalangitan mahanaw, dili na sila makamata ni makabangon gikan sa ilang pagkatulog.
Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
13 O, igatago mo unta ako pahilayo sa Sheol halayo gikan sa kalisdanan, ug ibutang mo ako sa tago hangtod nga mahupay na ang imong kaligutgot, nga imo unta akong tagalan sa hustong panahon nga magpabilin didto ug unya hinumdomi ako! (Sheol h7585)
O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
14 Kung ang usa ka tawo mamatay, mabuhi pa ba siya pag-usab? Kung mao kana, hulaton ko na lamang didto ang tanang panahon sa akong kakapoy hangtod nga moabot ang akong kagawasan.
Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
15 Motawag ka unta, ug ako magatubag kanimo. Magatinguha ka unta sa buhat sa imong mga kamot.
Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
16 Pagaiphon mo unta ug atimanon ang akong mga lakang; dili mo unta pagasubayon kanunay ang akong sala.
Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
17 Ang akong kalapasan gisilyohan sulod sa usa ka panudlanan; gitabunan mo ang akong mga kasaypanan.
Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
18 Apan bisan matumpag ang kabukiran ug mawagtang kini; bisan ang mga bato mabalhin gikan sa ilang nahimutangan;
Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
19 ang katubigan magahilis sa mga bato; ang ilang pagbaha mobanlas sa abog sa yuta. Sama niini, gilaglag mo ang mga paglaom sa tawo.
Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
20 Padayon ka nga magapukan kaniya, ug siya mamatay; giusab mo ang iyang dagway ug gipalakaw aron mamatay.
Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
21 Ang iyang mga anak nga lalaki mapasidunggan, apan wala na siya masayod niini; mapakaulawan sila, apan dili siya makakita nga nahitabo kini.
Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
22 Mabati lamang niya ang kasakit sa iyang kaugalingong lawas, ug magsubo siya alang sa iyang kaugalingon.
Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
