Segalaia 7
1 Eso biyaduyale amola oubi sesegeyale (Gisilefi oubi) ode biyaduyale Da: liase ea ouligisu amoga, Hina Gode da nama sia: ne iasu i.
Ja neljäntenä kunigas Dariuksen vuotena tapahtui Herran sana Sakarjalle, neljäntenä päivänä yhdeksännessä kuukaudessa, joka kutsutaan Kislev.
2 Amo eso galu, Bedele moilai dunu da Sialisa, Ligemelege amola ilia fa: no bobogesu dunu, amo Hina Gode Bagadedafa Ea hahawane dogolegele fidisu adole lama: ne, Ea Debolo diasuga asunasi.
Kuin he lähettivät Sareserin, ja Regemmelekin, ja heidän miehensä Jumalan huoneeseen rukoilemaan Herran eteen,
3 Amola gobele salasu dunu amola balofede dunu ilima amane adole ba: ma: ne, asunasi, “Ninia da Debolo Diasu da mugululi dagoi amo dawa: ma: ne, ode bagohame amoga, oubi biyale huluane amoga dini dawa: lalu. Ninia da amo hou mae fisili, gebewane hamonanoma: bela: ?”
Ja sanomaan papeille, jotka olivat Herran Zebaotin huoneessa, ja prophetaille: vieläkö minun nyt pitää itkemän viidentenä kuukautena, ja vaivaaman minuani, niinkuin minä tähän asti muutamina vuosina tehnyt olen?
4 Goe sia: ne iasu da Hina Gode Ea sia: nama misi.
Ja Herran Zebaotin sana tapahtui minulle ja sanoi:
5 E da amane sia: i, “Isala: ili soge fi dunuma amola gobele salasu dunuma huluane ilima sia: ma. Ilia da ode 70 amoga oubi bi amola fesu amoga ha: i mae nawene didigia: su hamonoba, ilia da Nama nodone sia: ma: ne hame hamoi.
Puhu kaikelle maan kansalle ja papeille, sanoen: kuin te paastositte ja paruitte viidennellä ja seitsemännellä kuukaudella, nyt seitsemänkymmentä vuotta, oletteko te minulle paastonneet?
6 Amola ilia da ha: i maiyaba amola waini maiyaba, ilia da ilisu sadima: ne fawane na: loba.”
Ja kuin te syötte ja juotte, ettekö te syö ja juo itse teillenne?
7 Amo sia: Hina Gode da musa: balofede dunu amo ilia lafidili sia: i. Amo esoha Yelusaleme da bagade gaguiwane ba: i, amola dunu bagohame amo ganodini esalebe ba: i. Dunu bagohame da moilai amo Yelusaleme sisiga: i amo ganodini esalebe ba: i. Amola ga (south) soge amola guma: dini agolo soge goumi baiga gala, amo ganodini dunu bagohame esalebe ba: i.
Eikö tämä se ole, jota Herra antoi entisten prophetain saarnata, kuin vielä Jerusalemissa asuttiin, ja oli lepo kaupungeissa ympärillä, kuin asuttiin sekä etelään päin että laaksoissa?
8 Hina Gode da amo sia: ne iasu Segalaiama i,
Ja Herran sana tapahtui Sakarjalle, sanoen:
9 “Na da musa: hemonega amo hamoma: ne sia: i Na fi dunuma i, ‘Dilia huluane moloidafa fofada: su hamoma! Amola asigi hou amola gogolema: ne olofosu hou dilia enoma enoma olelema.
Näin sanoo Herra Zebaot: tuomitkaat oikein, ja tehkäät jokainen hyvää ja laupiutta veljellensä.
10 Dilia da uda didalo, guluba: mano, ga fi dunu dili bisili esala amola nowa da hahani hame gaguiwane dili bisili esala, amo mae banenesima. Amola dilia dunu eno enoia wadela: lesimusa: mae ilegema. Na da amane sia: i!
Ja älkäät tehkö vääryyttä leskille ja orvoille, muukalaisille ja köyhille: ja älkään kenkään ajatelko pahaa sydämessänsä veljiänsä vastaan.
11 Be Na fi dunu da gasa fili, Na sia: nabimu higa: i. Ilia da Na sia: odoga: i.
Mutta ei he näistä tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät selkänsä minua vastaan, ja tukitsivat korviansa, ettei he kuulisi;
12 Ilia da ilila: dogo igi agoane ga: nasima: ne hamoi. Ilia da olelesu amo Na da musa: esalu balofede dunu ilia lafidili olelei, amo nabimu odoga: beba: le, Na da ougi bagade ba: i.
Ja asettivat sydämensä niinkuin timantin, ettei he kuulisi lakia ja sanoja, jotka Herra Zebaot hengellänsä lähetti entisten prophetain kautta: sentähden on niin suuri viha Herralta Zebaotilta tullut.
13 Na da sia: noba, ilia da hame nababeba: le, ilia da Nama sia: ne gadoloba, Na amola da ilia sia: ne gadosu hame nabi.
Ja se on niin tapahtunut kuin saarnattiinkin; mutta ettei he tahtoneet kuulla, niin en minäkään tahtonut kuulla, kuin he huusivat, sanoo Herra Zebaot.
14 Na da mulu agoane, ili doa: le fasili, ga fi soge ganodini esaloma: ne, sefasi dagoi. Amola Na soge noga: idafa da bu wadela: i dunu hame esalebe soge hamoi dagoi.
Ja niin minä olen heidät hajoittanut kaikkein pakanain sekaan, joita ei he tunteneet; ja maa on heidän jälkeensä autioksi jäänyt, ettei kenkään siinä vaella eikä asu; sillä he ovat sen ihanan maan hävittäneet.
