< Gesami Hea:su 10 >

1 Hina Gode! Abuliba: le Di da badilia esalabala? Ninima se nabasu doaga: sea, Di da abuliba: le wamoaligisala: ?
Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
2 Wadela: i hamosu dunu da gasa fi hou hamosa. Ilia da hame gagui dunu ilima hasalasa. Sani ili gei amoga ilila: sa: ima: ne, Gode Dia fada: nesima. Uasu dunu da Godema gagabusa amola higasa.
Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
3 Wadela: i hou hamosu dunu da ea wadela: i hanai hou hahawane ba: sa. Uasu dunu da Godema gagabusa amola higasa.
Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
4 Wadela: i hou hamosu dunu da Hina Gode hame dawa: lala. E da gasa fi hou hamobeba: le, Gode da hamedei e da agoane dawa: sa.
Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.
5 Wadela: i hou hamosu dunu da ea liligi huluane noga: lesisa. E da Gode Ea fofada: su hame dawa: E da ema ha lai ilima gadela ousa.
Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
6 E da hi hisu amane sia: sa, “Na da hamedafa dafamu. Na da se hamedafa nabimu.”
Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
7 Ea sia: ganodini da ougisu sia: nabai gala amola ogogosu hou amola famusa: dawa: i gala. E da hedolowane wadela: i amola ougi sia: amo ia: musa: dawa:
Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
8 E da moilai amo ganodini dunu udigili fane legemusa: wamo ouesala amola wamowane hahani dunu hame mabeyale sosodo lela.
Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
9 E da soge laione wa: me ea hou defele, doagala: musa: oulela. E da gasa hamedei hame gagui dunu amo misa: ne ouligisa. Amo da ea sani amo ganodini dasea, e da ili gaguli mini ahoa.
Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
10 E da amo gasa hame dunu, fofonobonesisa. E da gasa bagadeba: le, ilia da wadela: lesi dagoi ba: mu.
Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
11 Amo wadela: i dunu da hima amane sia: sa, “Gode da hame dawa: sa. Ea da Ea si sisigiba: le, na hou hamedafa ba: mu.”
Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
12 Hina Gode! Amo wadela: i hamosu dunuma, Dia se iasu ima. Se nabasu dunu amo mae gogolema.
Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
13 Gasa fi hou dunu da abuliba: le Godema higasala: ? E da abuliba: le hima sia: sala: ? “Gode da nama hame se nabasimu.”
Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
14 Be Hina Gode! Di da ba: sa. Di da se nabasu amola da: i diosu ba: lala. Amola Di da fidimusa: ouesala. Gasa hame dunu da Dia fidimusa: Dima maha amola Di da eso huluane hame gagui dunu fidilala.
Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
15 Wadela: i hou hamosu dunu amola fio dunu ilia gasa Dia fima. Ilia wadela: i hou hamoiba: le, ilima se iasu ima. Ilia da wadela: i hou fisi dagoiba: le fawane yolesima.
Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
16 Hina Gode Ea Hinadafa Hou da eso huluane dialalalumu. Dunu da eno ‘gode’ liligi ilima nodone sia: ne gadosa, ilia da gadili asili, ninia soge ganodini bu hamedafa ba: mu.
Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
17 Hina Gode! Di da hou fonoboi dunu amo ilia sia: ne gadosu nabimu. Di da ilia dogo amola denesimu.
Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
18 Di da dunu enoga banenesi amola guluba: mano ilia didigia: be nabimu. Di da ili fidima: ne fofada: mu. Amasea, ilia da osobo bagade dunu ilima bu hame beda: mu.
auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.

< Gesami Hea:su 10 >