Zəbur 78
1 Asəfin maskili. Ey xalqım, təlimimi dinləyin, Dilimdən çıxan sözləri eşidin.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 Ağzımı bu məsəllə açıb Keçmişdəki müəmmaları bəyan edəcəyəm.
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 Bunları eşitmişik, bilirik, Bizə atalarımız nəql edib.
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 Bunu onların nəvələrindən gizlətməyəcəyik; Rəbbin həmdə layiq işlərini, Onun qüdrətini, etdiyi xariqələri Gələcək nəsillərə söyləyəcəyik.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Rəbb öyüd vermək üçün Yaqub nəslinə – İsrailə bir təlim qoydu. Ata-babalarımıza əmr etdi ki, Bu təlimi övladlarına öyrətsin.
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 Qoy gələcək nəsil də bilsin, Gələcəkdə doğulacaq övladlar da Balalarına bu təlimi verə bilsin.
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 Qoy ümidlərini Allaha bağlasınlar, Allahın işlərini unutmasınlar, Əmrlərini yerinə yetirsinlər.
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 Qoy ata-babaları kimi olmasınlar, Çünki onlar dikbaş, üsyankar bir nəsil idi. Allaha ürəkləri dönük, Könülləri vəfasız idi.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 Efrayim övladları ox-kamanla silahlandılar, Amma döyüş günü tez geriyə qayıtdılar.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 Allahın əhdini pozanlar belə etdilər, Sənin qanunlarınla yaşamaq istəmədilər.
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 Allahın işlərini, Göstərdiyi xariqələrini unutdular.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Allah Misir torpağında, Soan bölgəsində, Ata-babalarının gözləri önündə xariqələr göstərmişdi.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 Dənizi yarıb onları keçirmişdi, Suları divar kimi saxlamışdı.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 Onlara gündüz buludla, Bütün gecə şəfəq saçan alovla yol göstərmişdi.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 Çöldə qayaları yarmışdı, İçsinlər deyə ümman kimi bol su çıxarmışdı.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 Qayadan suları sel kimi çıxarmışdı, Bu suları çaylar kimi axıtmışdı.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 Amma onlar günah etməyi davam etdirdilər, Səhrada Haqq-Taalaya qarşı üsyankar oldular.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 İştahaları artdı, yemək tələb etdilər, Ürəklərində Allahı sınağa çəkdilər.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 Allahın əleyhinə belə danışdılar: «Məgər Allah çöldə süfrə qura bilər?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Nə olsun qayaya vuranda sular axdı, Sellər aşıb-daşdı. Görəsən O, çörək verə bilərmi? Xalqına ət verə bilərmi?»
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Rəbb bunu eşidərkən qəzəbləndi, Yaquba qarşı alovunu yerə tökdü, İsrailə qarşı hiddəti artdı.
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 Çünki onlar Allaha inanmırdılar, Onun qurtuluşuna arxalanmırdılar.
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Bununla belə, uca səmaya əmr etdi, Göylərin qapılarını açdırdı.
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 Onlara yemək üçün manna yağdırdı, Göylərin taxılını verdi.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 İnsan mələklərin çörəyindən yedi, Onlara doyunca yemək verildi.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 Göylərdə şərq küləyini əsdirdi, Qüdrəti ilə cənub küləyini gətirdi.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 Başlarına toz kimi ət yağdırdı, Onlara dənizdəki qum qədər quşlar göndərdi.
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 Düşərgələrinin ortasına, Qaldıqları yerin ətrafına səpələdi.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 Onlar doyunca, çox yedi, İştahaları çəkən şeyləri onlara verdi.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 Lakin iştahaları qurtarmamış, Yemək ağızlarında olarkən
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 Allah onlara qarşı hiddətini artırdı, Ətli-canlılarını qırdı, İsrail igidlərini vurub yerə sərdi.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Bununla belə, günahlarını davam etdirdilər, Onun xariqələrinə inanmadılar.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Buna görə də günlərini puç etdi, Dəhşətlə ömürlərini sona yetirdi.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Ölənləri görüb Allahı axtardılar, Geri dönüb Allahı səylə aradılar.
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 Yadlarına düşdü ki, Allah onların Qayası idi, Allah-Taala onların Satınalanı idi.
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Lakin ağızları ilə Ona yaltaqlanırdılar, Dilləri ilə Ona yalan danışırdılar.
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 Qəlblərində Ona qarşı dönük olmuşdular, Əhdinə vəfasız çıxmışdılar.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 Allah isə rəhmlidir, günahı bağışlayır, Günahkarı yox etmir. Dəfələrlə qəzəbini saxlayır, Hiddətini tamamilə oyanmağa qoymayır.
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 Yada saldı ki, onlar yalnız bəşərdir, Onlar əsən, geri dönməyən küləyə bənzəyir.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 Neçə dəfə səhrada Ona qarşı üsyankar oldular, Neçə dəfə çöllükdə Onu kədərləndirdilər!
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Allahı dönə-dönə sınadılar, İsrailin Müqəddəsinin xətrinə dəydilər.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 Xatırlamadılar Onun qüdrətini, Düşməndən azad etdiyi günü,
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 Misirdə göstərdiyi əlamətləri, Soan bölgəsində göstərdiyi möcüzələri.
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 Misirlilər sulardan içə bilməsinlər deyə Suları qana döndərib çaylardan axıtmışdı.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 Onları göndərdiyi mozalanlara yem etmişdi, Göndərdiyi qurbağalar ölkələrini xarabaya çevirmişdi.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 Əkinlərini tırtıllara, Zəhmətlərinin bəhərini çəyirtkələrə vermişdi.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 Üzümlərini dolu ilə, Firon ənciri ağaclarını şaxta ilə məhv etmişdi.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 Naxırlarını dolu ilə, Sürülərini şimşəklə qırmışdı.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 Onların üzərinə qızğın qəzəbini, Hirsini, hiddətini, dərdləri, Bir qoşun ölüm mələklərini tökmüşdü.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 Qızğın qəzəbinə yol açmışdı, Əsirgəmədən canlarına ölüm vermişdi, Həyatlarına bəla gətirmişdi.
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 Hər Misirlinin ilk oğlunu, Ham nəslindən hər kişinin belindən gələn ilk oğlunu qırmışdı.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 Öz xalqını isə qoyun kimi oradan çıxarmışdı, Çöldən onları sürü kimi aparmışdı.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 Onları qorxudan uzaq, asayiş içində aparmışdı, Düşmənləri isə dənizdə qərq olmuşdu.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 Onları Öz müqəddəs torpağına, Sağ əli ilə aldığı dağlar diyarına gətirdi.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 Onların qarşısından başqa millətləri qovdu, Torpaqlarını da İsrail qəbilələrinə mülk olaraq payladı, Yaşamaq üçün yurd-yuvalarını onlara verdi.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Lakin onlar Allah-Taalanı sınadılar, Ona qarşı üsyankar oldular, Göstərişlərinə əməl etmədilər.
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 Ataları kimi dönüklük və xəyanət etdilər, Xarab kamandan atılan ox kimi əyri getdilər.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 Onu səcdəgahları ilə qəzəbləndirdilər, Onu yonma bütləri ilə qısqandırdılar.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Bunları eşidən Allah çox hiddətləndi, İsraili tamamilə rədd etdi.
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 İnsanlar arasında qaldığı çadırını, Şilodakı məskənini tərk etdi.
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 Qüdrətini əsarətə, Şərəfini düşmən əlinə təslim etdi.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 Öz xalqını qılıncdan keçirtdi, Öz irsini qəzəbinə düçar etdi.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 İgidləri alov uddu, Nişanlı qızlara toy çalınmadı.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Kahinləri qılınclarla qırıldı, Arvadları dul qaldı, gözlərinin yaşı qurudu.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 O zaman Xudavənd yuxulu insan kimi oyandı, Sanki şərabın təsirindən ayılan bir pəhləvandır.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 Düşmənlərini vuraraq geri atdı, Əbədi olaraq onları rüsvay etdi.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Yusifin nəslini rədd etdi, Efrayim qəbiləsini seçmədi.
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 Yəhuda qəbiləsini, Sevdiyi Sion dağını seçdi.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 Öz Müqəddəs məkanını səma kimi, Əbədi qurduğu dünya kimi tikdi.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 Çoban olan qulu Davudu seçdi, Onu qoyun ağıllarından götürdü.
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 Əmlik quzuların qayğısına qalanı gətirdi, Xalqı Yaqub nəslinin və Öz irsi İsrailin çobanı etdi.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 Davud onları kamil ürəklə otardı, Əlindən gələn məharətlə onları irəli apardı.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
