Zəbur 104
1 Rəbbə alqış et, ey könlüm! Ya Rəbb Allahım, Sən nə qədər böyüksən, Ehtişamı, əzəməti geyinmisən!
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
2 Nura libas kimi bürünən, Göyləri çadır tək açan,
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
3 Yuxarı otaqlarını suların üstündə quran, Buludları Özünə araba edən, Yel qanadları üstünə minib gəzən,
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
4 Küləyi Özünə elçi edən, Yanar odu Özünə xidmətçi edən Sənsən!
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
5 Yer üzünün təməlini elə qurdun ki, Əsla sarsılmasın.
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6 Dərin suları libas kimi yer üzünə geydirdin, Sular dağların üstünə qalxdı.
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7 Sənin məzəmmətindən sular çəkildi, Şimşəyinin səsindən qorxub qaçdı.
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8 Dağlardan dərələrə axdı, Sənin təyin etdiyin yerlərə töküldü.
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9 Onların önünə hədd qoydun ki, ondan aşmasınlar, Heç vaxt daşıb dünyanı basmasınlar.
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10 Bulaqları vadilərdən fışqırtdın, Dağların arasından axıtdın.
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11 Bu bulaqlar bütün çöl heyvanlarına su verər, Vəhşi eşşəklər içər, susuzluğu gedər.
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12 Yanlarında quşlar yuva qurar, Budaqlara qonub oxuyar.
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13 Sən dağları göydəki sarayından sulayırsan, Əlinin bəhrəsindən yer doyur.
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
14 Heyvanlar üçün ot bitirirsən, İnsana becərmək üçün bitkilər yetirirsən. Qoy insan torpaqdan azuqəsini çıxartsın:
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
15 Ürəkləri xoşhal edən şərabı, Üzləri güldürən zeytun yağını, Taqət verən çörəyi.
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
16 Doyunca su içər Rəbbin ağacları, Livanda əkdiyi sidr ağacları.
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
17 Bu ağaclarda quşlar yuva qurar, Leyləklərin yuvası şam ağacındadır.
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
18 Uca dağlar dağ keçilərinin oylağıdır, Qayalar qayadovşanlarının sığınacağıdır.
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
19 Fəsilləri müəyyən etmək üçün ayı yaratdın, Günəş batacağı zamanı bilir.
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
20 Gecə olsun deyə havanı qaraldırsan, Bütün meşə heyvanları vurnuxmaya düşürlər.
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
21 Ov üçün gənc aslanlar nərə çəkərlər, Öz yemlərini Allahdan istəyərlər.
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
22 Gün doğanda çəkilirlər, Yuvalarında yatırlar.
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
23 İnsanlar iş başına gedir, Qaş qaralana qədər işləyirlər.
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
24 Ya Rəbb, əməllərin çoxdur! Hər birini müdrikliklə etmisən, Yaratdıqların yer üzünü doldurub.
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
25 Böyük, dərin dənizlərin var, Orada da saysız məxluqlar – Həm kiçik, həm də böyük canlılar qaynaşar.
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
26 Oradan gəmilər keçir, Yaratdığın Livyatan sularda oynayır.
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
27 Bunların hamısı gözləyir ki, Sən Vaxtlı-vaxtında onları yemləyəsən.
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
28 Sən yem verərkən onlar yem yığırlar, Açıq əlinin nemətindən doyurlar.
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
29 Amma üzünü gizlədərkən vəlvələyə düşürlər, Sən onların nəfəsini kəsərkən ölüb torpağa qarışırlar,
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
30 Ruhunu göndərərkən onlar yaranır, Yer üzünə yeni həyat verirsən.
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
31 Rəbbin ehtişamı qoy əbədi var olsun! Qoy Rəbb yaratdıqlarına görə şad olsun!
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
32 Rəbb yerə baxanda yer lərzəyə gəlir, Dağa toxunanda dağ tüstülənir.
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
33 Rəbbə ömrüm boyu ilahi söyləyəcəyəm, Nə qədər varam, Allahımı tərənnüm edəcəyəm.
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
34 Düşüncəm Ona xoş görünsün, Mən Rəbbə görə sevinəcəyəm.
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
35 Günahkarlar yer üzündən silinsinlər, Pis adamlar yox olsunlar! Rəbbə alqış et, ey könlüm! Rəbbə həmd edin!
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
