< Süleymanin Məsəlləri 29 >

1 Məzəmmətlərə baxmayıb dikbaşlıq edən Birdən yıxılıb çarəsiz qalar.
Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta.
2 Salehlər artanda xalq sevinər, Pis hökmdar olanda xalq nalə çəkər.
Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.
3 Hikmət sevən atasını sevindirər, Fahişələrə aşna olanın əlindən var-yoxu gedər.
Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa.
4 Padşah ölkəni ədalətlə möhkəmləndirər, Ağır vergilər qoyansa ölkəni süqut etdirər.
Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.
5 Bir kişi ki qonşusunu yağlı dilə tutur, Onun addımları üçün tor qurur.
Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen.
6 Pisin günahı özünə tələdir, Saleh sevincindən haray çəkir.
Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo.
7 Saleh kasıbların haqqını görür, Pis adam bunu dərk etmir.
Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta.
8 Rişxəndçilər şəhəri çaxnaşdırar, Hikmətlilər isə qəzəbi yatırar.
Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.
9 Hikmətli səfehi məhkəməyə versə, Səfeh coşub lağ edər, dinclik gedər.
Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa.
10 Qana susayanlar kamil insana nifrət edər, Əməlisalehlər can qurtarar.
Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä.
11 Axmaq həddini aşıb özündən çıxar, Hikmətli səbirli dayanar.
Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää.
12 Hökmdar yalan sözə qulaq asarsa, Bütün xidmətçiləri şər insana çevrilər.
Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.
13 Yoxsul insan və zalım bir-birinə bir şeydə bənzəyir: Hər ikisinin gözlərini işıqlandıran Rəbdir.
Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heidän molempain silmänsä.
14 Padşah kasıblara həqiqətlə hökm versə, Taxtı əbədi möhkəmlənər.
Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.
15 Kötək və məzəmmət hikmət gətirər, Özbaşına qalan uşaq anasını rüsvay edər.
Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä.
16 Pislər çoxalanda cinayət artar, Salehlər görəcək ki, onlar necə yıxılacaqlar.
Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa.
17 Oğluna tərbiyə ver ki, canın dinc olsun, Könlün bundan ləzzət alsın.
Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.
18 İlahi söz nazil olmayanda xalqda hərc-mərclik olar. Qanuna əməl edən nə bəxtiyardır!
Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain.
19 Qula sözlə tərbiyə vermək olmaz, Çünki başa düşsə belə, qulaq asmaz.
Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa.
20 Düşünmədən danışana baxmısanmı? Axmağa ondan artıq ümid var.
Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
21 Kim ərköyün qul böyütsə, Axırda bu ona dərd verər.
Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla.
22 Qəzəbli insan dava yaradar, Kəmhövsələ günahı artırar.
Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä.
23 İnsanı təkəbbürü alçaldar, İtaətkar şərəfə çatar.
Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän.
24 Oğruya qoşulan öz-özünə düşməndir, And içsə də, məhkəmədə həqiqəti söyləməz.
Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.
25 İnsandan qorxan özünü tələyə salar, Amma Rəbbə güvənən arxayın yaşar.
Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.
26 Çoxu hökmdarın hüzurunu arzular, Amma insan ədaləti Rəbdə tapar.
Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.
27 Salehlər haqsızlardan, Pis insanlarsa əməlisalehlərdən ikrah edər.
Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus.

< Süleymanin Məsəlləri 29 >