Əyyub 19
1 Əyyub belə cavab verdi:
Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 «Nə vaxtadək məni üzəcəksiniz, Məni sözlə əzəcəksiniz,
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 On dəfədir ki, məni təhqir edirsiniz, Utanmadan mənə kəskin sözlər söyləyirsiniz.
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 Həqiqətən, azıb yanlış yola düşmüşəmsə, Səhvim öz üstümdə qalır.
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 Özünüzü, həqiqətən, məndən üstün tutursunuz, Eybimi üzümə vurursunuz.
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 Amma bilin ki, Allah mənə haqsızlıq etdi, Hər tərəfdən məni toruna saldı.
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 Budur, “Zorakılıqdır!” deyə bağırıram, Bir cavab verən yoxdur, Kömək üçün nalə çəkirəm, ədalət yoxdur.
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 Keçə bilmirəm, yollarıma sədd çəkilib, Yollarımı qaranlığa salıb.
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 Şərəfimi əynimdən soyundurub, Başımdan tacı götürüb.
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 O məni hər tərəfdən yıxdı, əldən gedirəm, Ümidimi ağac kimi kökündən qopartdı.
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 Mənə qarşı qəzəbi od tutub yandı, Məni Özünə düşmən saydı.
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 Orduları üstümə gəlir, Mənə qarşı torpaq qalağı düzəldir, Çadırımın ətrafında ordugah qurur.
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13 Qardaşlarımı məndən uzaqlaşdırdı, Tanışlarım mənə yad oldu.
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 Qohumlarım məni tərk eləyib, Yaxın dostlarım məni unudub.
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 Evimin sakinləri və kənizlər Məni özgə sayır, Onların gözündə yad olmuşam.
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 Qulumu çağırıram, Ağız açıb yalvarsam belə, cavab almıram.
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 Nəfəsimdən arvadımın da zəhləsi gedir, Qardaşlarım məndən iyrənir.
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Mənə hətta kiçik uşaqlar xor baxır, Ayağa duranda məni ələ salırlar.
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 Bütün səmimi dostlarım belə, məndən ikrah edir, Əzizlərim belə, əleyhimə çıxır.
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 Bir dəri, bir sümük qalmışam, Ölüm kandarına çatmışam.
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 Aman, ey dostlarım, aman, Allahın əli məni vurdu!
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 Niyə məni Allah kimi qovursunuz? Niyə mənim ətimdən doymursunuz?
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 Kaş ki sözlərim yazılaydı, Kitaba köçürüləydi,
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 Dəmir qələmlə, qurğuşunla Əbədi qalmaq üçün bir qayaya həkk olaydı.
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 Amma mən bilirəm ki, Satınalanım yaşayır, Axırda O, yer üzərində dayanacaq.
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 Dərim yox olandan sonra Bədən alıb Allahı görəcəyəm.
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 Mən Ona baxacağam, Başqası yox, mən öz gözlərimlə görəcəyəm. Budur, ürəyim həsrətdən üzülür!
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 Mənim üçün “Bəs onu necə qovaq? Bədbəxtliyin kökü ondadır” desəniz,
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 Qılıncdan qorxmalısınız, Çünki qılınc cəzası qəzəblə gəlir. Onda ədalətin var olduğunu görəcəksiniz».
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
