Markos 6
1 Yisa nuzu kikane ada kipin me, nono katwa me dofinghe.
Jeesus lähti pian siitä osasta maata ja palasi oppilaineen kotikaupunkiinsa Nasaretiin.
2 Na liri na Sabbath nda, adursuzo nani nan nya kutin nlira. Indya nanit ale na iwa lanzaghe fiu kifo nani. Iworo, ''Nweri ana se ule udursuze ku?'' Uyapin uyirari ulele na Kutellẹ na nighe? ''Kayapin katwa fiu wari kane adin su nin nachara me?''
Seuraavana sapattina hän opetti synagogassa. Siellä ihmeteltiin hänen viisauttaan ja ihmetekojaan – olihan hän oman paikkakunnan miehiä. »Ei hän sen kummempi ole kuin mekään», ihmiset sanoivat. »Hän on vain tavallinen rakennusmies, Marian poika ja Jaakobin, Jooseen, Juudaan ja Simonin veli. Ja hänen sisarensakin asuvat tässä lähellä.» Ihmiset olivat suorastaan närkästyneitä.
3 Na unan kisẹ kanere ulele, usaun Maremu, gwanan Yakubu nin Joses, a Yahuda nin Simon ba?''
4 Yisa woro nani, ''Na unan liru nin nu Kutellẹ din diru ngogong ba, se nan nya kagbiri me nin likura me, a nan nya gamẹ,''
Silloin Jeesus sanoi heille: »Profeettaa kunnioitetaan kaikkialla muualla paitsi hänen omassa kotikaupungissaan, sukulaistensa ja perheensä parissa.»
5 Na awa yinin usu kang katwa kadya nan nya kipinme ba, ma anan tikonu batari awa tarda nani achara ishino chas.
Heidän epäuskonsa tähden Jeesus ei voinut tehdä siellä muita ihmetekoja kuin laskea kätensä muutamien sairaiden päälle ja parantaa heidät.
6 Usalin yinnu sa uyenu minere na Yisa ku umamaki. A pira nan nya nigbiri mine adursuzo nani.
Hän ihmetteli ihmisten epäuskoa ja lähti lähiseudun kyliin opettamaan kansaa.
7 A yichila nono katwa me likure nin nan waba, a tonani inung nababa, a nani likara kitene tiruhohi tinanzang,
Jeesus kutsui koolle kaksitoista oppilastaan ja lähetti heidät pareittain liikkeelle. Hän antoi heille voiman vapauttaa ihmisiä demonien vallasta.
8 a ta nani ligan na iwa yiru imomon ba se ucan ncin. Na iwa yiru imonli sa nka likura, sa ikurfung najip mine ba,
He saivat ottaa mukaan vain matkasauvan – ei ruokaa, ei laukkua, ei rahaa,
9 ima shonu akpatak nabunu mine, ba nin nalutuk aba.
ei edes ylimääräistä jalkineparia tai toista vaatekertaa.
10 A woro nani ''Asa ipira kilari, iso ku udu lirin gyu mine.
»Asukaa kullakin paikkakunnalla koko ajan samassa talossa älkääkä siirtykö talosta taloon», hän sanoi.
11 Andi nkan kiti nnari useru munu, sa inari ulanzu munu, asa iba gyu kitẹ, ikotino lidau nabunu mine kitẹ, unan so imon bellu nati mine,'' Ndin belu minu kidegen, Usodom nin Gomora ma katunu nin lanzu nmang liri nshara nin kagbiri kane.
»Ja kun jossain ei oteta teitä vastaan tai kuunnella teitä, karistakaa lähtiessänne tomu jaloistanne merkiksi siitä, että olette jättäneet sen paikan oman onnensa nojaan.»
12 Inuzu idin bellu anit icin alapi mine.
Jeesuksen oppilaat lähtivät julistamaan, että kaikkien ihmisten oli luovuttava synnistä.
13 Inutuzuno agbergenu gbardang, itinto anan tikonu, ishizuno nin ghinu gbardang.
He myös vapauttivat monia pahojen henkien vallasta ja paransivat useita sairaita voitelemalla heidät öljyllä.
14 Ugoh Hirdus lanza nani, bara na lisan Yisa wa nuzu kanang. Among yitang du au Yuhana unan sun Mbaptismari ina fyaghe nan nya kisek, bara nanere nta wang adin suzu matiza likara.''
Pian kuningas Herodes kuuli Jeesuksesta, sillä kaikkialla puhuttiin hänen ihmeteoistaan. Kuningas luuli Jeesuksen olevan henkiin herännyt Johannes Kastaja. Ihmiset sanoivatkin: »Kummako siis, että hän pystyy tekemään sellaisia ihmeitä!»
15 Among mine woro, ''Iliyari di'.'' Among tutung woro au ''Unang kadura Nnu Kutellẹ ari, nafo umong nan nya kaduran nnu Kutellẹ na awadi nanan burnu.''
Toiset taas ajattelivat Jeesuksen olevan muinainen profeetta Elia, joka olisi palannut maailmaan. Jotkut väittivät että hän oli uusi profeetta, samanlainen kuin entisaikojen suurmiehet.
16 Na Hiridus nlanza nani aworo ''Yuhana na nwan kalaghe liti inan fyaghe.''
»Ei», Herodes sanoi, »se on Johannes, jonka minä mestautin – hän on noussut kuolleista.»
17 Ame Hiriduse litime, wa ti ikifo Yuhana ku a tereghe nan nya kilari lichin, bara Hiriduya uwanni gwaname Filibus na awa nutu asu ilugma mun.
Herodes oli näet lähettänyt sotilaat pidättämään ja vangitsemaan Johanneksen, koska hän muistutti jatkuvasti kuningasta siitä, että tämä oli tehnyt väärin ottaessaan vaimokseen Herodiaan, veljensä Filippuksen vaimon.
18 Bara na Yuhane wa bellin Hiridus ku, ''Na uchau nan nya duka uyaun uwannin gwanafine usu ilugma mun ba.''
19 Ame Hiriduya ta tinanayi kitenen lirun Yuhana, atunna a pizira umolughe. Ama na ase libau ba,
Herodias halusi kostaa ja surmauttaa Johanneksen, mutta ilman Herodeksen suostumusta hänellä ei ollut valtaa tehdä sitä.
20 bara na Hiridus wa din lanzu fiun Yuhanẹ, bara ayiru Yuhana unan lanzun fiu Kutellẹri nin chin ukanang, unere ta Hiriduse gyesheghe bara imoi imon wa seghe. Kube na awa lanza uwazin Yuhana, asa fyaghe kibinayi, vat nanẹ, ata ayi abọ nin lanzun nlirun Yuhana.
Herodes puolestaan kunnioitti Johannesta hyvänä ja pyhänä miehenä ja piti sen vuoksi tätä suojeluksessaan. Joka kerta puhuessaan Johanneksen kanssa Herodes tuli rauhattomaksi, mutta kuunteli Johannesta kuitenkin mielellään.
21 Na lirin nda na Hiriduya nsẹ kubi kongo na aba su imon kibinayi me, abata gai lirin kulu nayiri kumantin, Hiridus asu likanju limang bara Agoh nyi, Agoh likum nan nadidyan Galili, bara liburi libọ lirin maru me.
Lopulta Herodiaan tilaisuus tuli. Oli Herodeksen syntymäpäivä, ja hän piti juhlat palatsinsa työntekijöille, armeijan upseereille ja Galilean johtaville kansalaisille.
22 Ushonon Hiriduya da ada su avu nbun mine, ata Hiridus ku nin namara me lanza nmang. Ugoh tunna aworo kuburẹ, ''vat nimon ilenge na udinin suwẹ, tirini nma nifi ining''
Herodiaan tytär esitti heille tanssia, joka miellytti kovasti katselijoita. »Saat pyytää, mitä ikinä tahdot», kuningas lupasi, »ja minä annan sen sinulle – vaikka puolet valtakuntaani.»
23 A siloghe aworo, vat nimon ile na utirini, nba nifi, adi ma yitu udu kiyitik nayi tigo ning.''
24 A nuzu udas adi woro nname, ''Iyaghari imba tiringhe?'' Unẹ woroghe ''Litin Yuhana unan sun baptisma.''
Tyttö lähti kysymään äidiltään, mitä pyytäisi. Tämä sanoi: »Pyydä Johannes Kastajan päätä.»
25 A kpila mass udu nan nya kudarẹ kitin gohwe a woroghe, Ndinin su uni nene litin Yuhana unan sun baptisma nan nya kishik.''
Tytär palasi kiireesti kuninkaan luo ja sanoi: »Minä haluan Johannes Kastajan pään – nyt heti – tarjottimella!»
26 Imone tunna ita Ugohwẹ yototo, ama bara isilingme nin namara a didyawe, na ayinno unari nimone na kuburen tirino ba.
Kuninkaan kasvot synkkenivät, mutta hän ei voinut rikkoa lupaustaan vieraiden nähden.
27 Ugohwẹ tunna a tọ nkong kusoja nan nya nanan cha nin liru likara a dọ adi kala litin Yuhana a dak mun. Unan chawẹ do adi werin litin Yuhana nan nya kilari lichine.
Hän lähetti siis yhden henkivartijansa lyömään Johannes Kastajalta pään poikki ja tuomaan sen tytölle.
28 A da nin litẹ na kishik ada na kubure, ame kubure na unamẹ.
Sotilas mestasi Johanneksen vankilassa, toi hänen päänsä tarjottimella ja antoi sen tytölle. Tämä vei sen äidilleen.
29 Nin lanzu nani, anan katwa me da ida yauna libẹ idi kasu.
Kun Johanneksen oppilaat kuulivat, mitä oli tapahtunut, he tulivat hakemaan hänen ruumiinsa ja hautasivat sen erääseen hautakammioon.
30 Anan kadurẹ pitiruno atimine kitin Yisa, ibelinghe vat nimon ile na isu nin nilẹ.
Jeesuksen oppilaat palasivat matkalta ja kertoivat hänelle, mitä olivat tehneet ja puhuneet ihmisille, joiden kodeissa olivat käyneet.
31 Aworo ani dan vat min tido likot kiti ka na anit diku ba ida shin baat. ''Bara na among wadi idasu igyiza, na ise kubin shinu sa kun linimonli ba.
Jeesus ehdotti silloin: »Mennään hetkeksi lepäämään – pois ihmisten joukosta.» Heidän luonaan kävi näet niin paljon ihmisiä, että heillä oli tuskin aikaa syödäkään.
32 Itunna igya nan nya zirgin nmyen udu kan kiti tik ussanminu.
He lähtivät veneellä rauhallisempaan paikkaan.
33 Ama anite yene nani kubin gyiwẹ iyinno. Itunna iwufuani ligowe nin nabunu unuzu nigbiri-nigbiri, idi yarin nani udi durẹ.
Moni näki kuitenkin heidän lähtönsä ja juoksi jo edeltäpäin rantaa pitkin sinne, missä he vetivät venettä maihin.
34 Kube na iduru ugauwe, Yisa yene ligozin, alanza inkune kune mine, bara na iwa masin fo ligọ nakam sa unan dortu nighinu. A tunna dursuzu nani nimon gbardang.
Niinpä siellä oli jo tavanomainen kansanpaljous odottamassa, kun Jeesus nousi veneestä. Hänen tuli sääli kokoon tulleita, sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta, ja hän rupesi opettamaan ja neuvomaan heitä.
35 Kiti tunna kita yilili, nono katwa me woroghe, ''kikane kiti kikoneri, tutung kitin mal cizunu usiru.
Illansuussa oppilaat tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: »Käske ihmisten mennä läheisiin kyliin ja maalaistaloihin ostamaan itselleen syötävää, sillä täällähän ei ole ruokaa, ja alkaa jo olla myöhä.»
36 Turno nani idọ na kipin nin nigin gbiri inan disesu umonli usammin.''
37 Yisa kpana a woroani, ''Anung na nani imonlẹ ili.''I woroghe, ''Ti wasa tidi seru imonli nakalt aba ibatina naniẹ?''
Mutta Jeesus sanoikin: »Antakaa te heille syötävää.» »Miten me sitä saisimme?» Oppilaat kysyivät. »Tällaisen joukon ruokkimiseen tarvittaisiin kokonainen omaisuus!»
38 Aworo nani, ''Idin nin nimalak imashina? Chan idi gbin.”''Kube na igbinọ, iworo, imalak itaun nin nibọ iba.''
»Kuinka paljon ruokaa meillä on?» Jeesus kysyi. »Menkää ottamaan selvää.» Oppilaat tulivat ilmoittamaan, että tarjolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa.
39 A ta anitẹ vat iso abut-abut kitenen kpi ushifi.
Jeesus kehotti silloin väkijoukkoa istumaan,
40 Na isọ abute; among akalt akalt, among akut a taun-taun.
ja pian kaikki istuivat vihreässä ruohikossa viidenkymmenen ja sadan hengen ryhmissä.
41 A yauna imalak itaune nin ninbo ibẹ a ghatina kitene kani, a ta nmari ku, anin na nono katwa me ikoso ligozin nanitẹ.
Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa ja kiitti ruuasta katse kohotettuna taivasta kohti. Taitettuaan leivät palasiksi hän antoi kullekin oppilaalleen vähän leipää ja kalaa jaettavaksi ihmisille.
42 I leo imonli ine vat mine kogha shitu gbem icinọ kagisighe.
Ja tuo joukko söi, kunnes tuli kylläiseksi!
43 I pitiro kagisighe ita nakuzung likure nin naba.
Aterialla oli noin viisituhatta miestä, ja myöhemmin ruohikosta koottiin kaksitoista korillista ruuantähteitä.
44 A rika na iwa li imonlẹ, nalililme amui ataunari wadi.
45 A tunna ata anan katwa ipira uzirgi igya nbunme udu uleli uwule, udun Betaseda, ame na lawa kidung nfizu ligonzi nanite igya.
Heti tämän jälkeen Jeesus kehotti oppilaitaan lähtemään veneellä järven yli Beetsaidaan, jonne hän tulisi myöhemmin. Itse hän jäi hyvästelemään kansanjoukkoa ja lähettämään sen kotimatkalle.
46 Na iwa malu kiti, a tunna a ghana likup nwo adi ti nlira.
Sitten hän meni vuorille rukoilemaan.
47 kulele da uzirge nin diyita kitik kulẹ, ame nin di yita usame ndase.
Illalla, kun Jeesuksen oppilaat olivat veneessä keskellä järvenselkää ja Jeesus oli yksin maissa,
48 Ayene ani idin notuzu kiyitik kulẹ, bara na ufunu wadin yauzunu nani. Kitike wa di kimal fulu kiti kube wa di nafo ikoro inas, awa din chinu kitenen nmgyene uchin du kiti mine, ata nafo aba katuani.
hän näki heidän olevan vaikeuksissa. He taistelivat tuulta ja aallokkoa vastaan ja saivat soutaa kaikin voimin. Aamuyöllä Jeesus tuli heidän luokseen kävellen veden pintaa pitkin.
49 Na iyene nchin kitenen kurawe, itunnan su au nmọleri i ta ntẹt,
Kun he näkivät veneen ohi kävelevän hahmon, he huusivat pelosta, koska luulivat näkevänsä aaveen.
50 bara na iwa iyeneghe, fiu kifo nani kang. Ame tunna ata deidei alirina nan ghinu aworo, ''Tan ayi akone! Mẹri di! Na iwa lanza fiu ba.''
Jokainen veneessä olija näki hänet. Heti he kuulivat myös hänen rauhoittavan äänensä: »Ei tässä ole mitään hätää. Minähän se olen – älkää pelätkö.»
51 A pira nan nya zirge ligowe nan ghinu, ufune tunna uyisina dang, vat mine umamaki kifo nani ninghe.
Sitten hän nousi veneeseen, ja tuuli tyyntyi. Miehet istuivat siinä sanattomina kykenemättä tajuamaan, mitä oli tapahtunut.
52 Bara na iwa yinin ubeleng nakalang nimonli ine ba, nibinayi wa di deidei nyinne ba.
He eivät näet vieläkään käsittäneet, kuka hän todella oli – eivät edes edellisen illan ihmeen jälkeen. Niin ymmärtämättömiä he olivat.
53 Kube nawa kafin kurawe, ida tolo kagbirin Janisarata inin tere uzurge nmyene kikane.
He tulivat järven toiselle rannalle, Genesaretiin, kiinnittivät veneen
54 Na itolo nan nya zirgi nmyene, anite tunna iba yinnọ Yisa ku deidei.
ja nousivat maihin. Siellä olevat ihmiset tunsivat heti Jeesuksen
55 A nite tunna ipira udu nan nya kipinẹ vat idin nuchu nin nanan tikonu kitene nawaga mine, idasa mung kitime, ligan kiti ka na iwa lanza anuzu cin due.
ja kiirehtivät levittämään uutista Jeesuksen tulosta. Kohta kannettiin hänen luokseen sairaita matoilla ja paareilla.
56 Vat kiti ka na awa piru ku nin gin gbiri, sa kagbiri, sa kipin, asa ida chiso anan tikonu nan nya niti tikasau, inin sughe kuchu kusu ayinin nani idi dudo (kubaga) kulutuk chass. Vat ligan nalenge na iwa dudo, iwa se ushinu.
Missä hän kulkikin – kylissä, kaupungeissa ja maaseudulla – ihmiset toivat sairaita toreille ja kaduille ja pyysivät, että hän sallisi heidän koskettaa edes hänen vaatteidensa reunusta. Ja kaikki, jotka koskettivat häntä, tulivat terveiksi.
