< Yakubu 1 >

1 Yakubu, kucin Kutellẹ nin Chikilari Yisa Kristi, udu kiti nakura likure nin naba na iwa malu kiti nin ghinu, ndin lisu minu.
[Lähettäjä: ] Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija Jaakob. [Vastaanottajat: ] Hajallaan asuvat juutalaiskristityt.
2 Yiran vat nmanghari nuwana ning, kubi ko na uniyu ngangan nse minu,
Rakkaat veljet, onko elämässänne paljon vaikeuksia kiusausten takia? Olkaa siitä vain iloisia,
3 Yinnon nworu uyinnu sa uyenu mine din dasu nin nayi akone sa ligan.
sillä kun elämä on vaikeaa, teidän kärsivällisyytenne voi kasvaa.
4 Na ayi akone kulu katuwa me, lnan lawa anit awasara, anan nsalin ndiru nimon.
Ja antakaa sen kasvaa! Älkää yrittäkö paeta vaikeuksianne! Sillä kun saatte lisää kärsivällisyyttä, teistä tulee ehjiä ihmisiä ja kykenette säilyttämään mielenrauhanne ja rohkeutenne kaikissa elämän tilanteissa.
5 Asa umon mine dini su ayita jinji, na atirin kiti lenge na adi nizu, Kutellẹ, adin nizu gbardang sa ugbaru kitin le na atirino, Kutellẹ ma nighe.
Jos haluatte tietää, mikä on Jumalan tahto jossakin asiassa, kysykää häneltä. Hän vastaa mielellään ja antaa runsain mitoin viisautta kaikille, jotka sitä häneltä pyytävät, eikä moiti ketään.
6 Bara nani tirino nan nya yinnu sa uyenu, na nin kosu kibinayi ba, ule na adinsu nin kosu kibinayi amasin nafo kibarak nmyen kurawa, fongo na ufunu din chunmung ukillọ mung.
Mutta kun pyydätte, odottakaa myös saavanne, sillä jos epäilette, olette epävakaisia kuin aallot, joita tuuli heittelee.
7 Na unit une nwa ceo kibinayi nworu aba seru imene na adi nin suwẹ kitin in Chikilari ba;
Jokainen ratkaisunne on silloin epävarma: yhtenä päivänä ajattelette yhtä, toisena toista. Jos ette rukoile uskoen, älkää myöskään odottako saavanne vastausta Herralta.
8 Imusi nnit une unan kossu kibinayari, na ayisin libau lirum ba.
9 Na gwana ule na asali nin nimon nacara ase ngongong nan nya liyisin me.
Kristitty, jolla ei tässä maailmassa ole arvostettua asemaa, saa olla iloinen siitä, että hän on Herran silmissä arvokas.
10 Ame gwana ka na adumun nimon nacara toltin litime, bara na ama katu nafo kumamu na kuwasa kuyelte.
Mutta rikkaan pitäisi muistaa, ettei hänen varallisuutensa tee Herraan vaikutusta. Ihmisen käy kuin kukan, jonka kesän hehkuva aurinko kuivattaa ja jonka kauneus pian katoaa. Hän kuolee ja joutuu jättämään taakseen monet kiireensä.
11 Asa awui nuzu ninpui gwawai uta amommu koto, amammu nin chaut nani yeltizẹ. Nanere wang anan nimon nacara ba lawu anan nsali nimon nan nya nituwa minẹ.
12 Unan nmareri ule na atere ulle na a tere kibinayi, nan nya dumunu, aleo likara nan nya dumunẹ, aba seru litapa tigoh longo na ina ti anan su Kutellẹ likawali.
Onnellinen se ihminen, joka kestää kiusauksen. Hän saa palkinnokseen elämän, jonka Jumala on luvannut kaikille, jotka häntä rakastavat.
13 Yenje umon wa woro kubi kongo na idumunghe, '' Ulenge udumune unuzu kiti Kutellẹri,'' bara na Kutellẹ din dumunu unit nin magunta ba, amẹ Kutellẹ litime din dumuzunu umong ba.
Ja muistakaa, että kun teille tulee halu tehdä syntiä, kiusaus ei tule Jumalalta, sillä Jumala ei koskaan kehota ihmistä mihinkään väärään.
14 Ko uyeme unit asa ase udumunu bara uti kibinayi mangunta mere, ulle na asa ukpeshilinghe uwununghe likot.
Kiusaukset syntyvät ihmisen omista pahoista ajatuksista ja toiveista.
15 Usu kibinayi nwati liburi asa umara kulapi, kulapi nwa kuno kang kuda nin kul.
Pahat ajatukset johtavat tekoihin, ja lopulta synnistä seuraa kuolemanrangaistus Jumalalta.
16 Nana ning yenje iwa risuzu minu.
Älkää siis eksykö, rakkaat kristityt!
17 Ko uyeme ufillu ugegeme nin fillu ulau udin nucu kitene kani utolu udak nnuzu kitin Ncif nkanang. Na adin sakuzu kidowo nafo ushin ba.
Kaiken hyvän ja täydellisen antaja on Jumala, valon luoja. Hänen valonsa on ikuista ja muuttumatonta.
18 Kutellẹ na fere ani nari ulai unuzu ligbulang kidegen, bara tinan so kumat ncizinu nan nya makekewẹ.
Omasta vapaasta tahdostaan Jumala antoi meille uuden elämän sanassaan, joka on totuus. Näin meistä tuli Jumalan perheen esikoisia.
19 Anung yiru nani, nuwana kibinayi nin. Na ulanzu yita kogha ku deddai, na anan liru kpaikpai ba, ana unan tinanayi deddai ba,
Rakkaat veljet, älkää unohtako, että on parempi kuunnella kuin puhua. On myös hyvä olla kiivastumatta,
20 bara na tina nayi nanit din su katuwa kacine Kutellẹ ba.
sillä suuttuessaan ihminen ei tee sitä, mitä Jumala tahtoo.
21 Bara nani kallan vat akara ananangza nin magunta na udin kowẹ, na nin tikunang liti ba seren tigbulang to na tiba damun nin tucu nidowo mine.
Luopukaa siis kaikesta, mikä on elämässänne väärää – ulkonaista tai sisäistä – ja iloitkaa nöyrästi sanomasta, joka on vallannut sydämemme ja voi pelastaa meidät.
22 Dortong tigbulanghe, na iwadi anan lanzu cas ba, na iwa rusuzu atimine ba.
Sanoma Kristuksesta on tarkoitettu elämässä toteutettavaksi eikä ainoastaan kuultavaksi. Älkää siis pettäkö itseänne!
23 Asa ulle na adin lanzunligbulang nliru na adin su katuwa mun, adi nafo unit ulle na adin yenju nan nya madubi.
Jos ihminen vain kuulee sanoman, mutta ei tottele sitä, hän on kuin mies, joka on katsonut peiliin,
24 Awasa ayene umuro me, as a gya, asa ashawa sa iyizari ayita.
mutta otettuaan muutaman askeleen ei enää muista, minkä näköinen oli.
25 Nanere unit ulle na adin yenju gegeme nan nyan shara ulau, ushara lidu kibolo, nbuntu, nin lin bun dortoe, nama unan lanzun nin shauzue ban iba ti unit une nmari awa sunani.
Se taas, joka todella haluaa tietää, mikä Kristuksen tahto on, ja oppia tuntemaan sitä yhä syvällisemmin, myös elää sen mukaan. Jumala siunaa silloin kaiken, mitä hän tekee.
26 Ulenge na ayira litime ame unan dortu Kutellẹri, ana adin kiffizu lilemme ba, adin rusuzu litime, udortu Kutellẹ me uhemari.
Ihminen, joka sanoo olevansa kristitty, mutta ei hillitse terävää kieltään, pettää itseään, eikä hänen hurskautensa ole paljonkaan arvoista.
27 Udortu-Kutellẹ ucicik ulau na Kutellẹ na Uchif bite din yenju, anare ubunu nikimon, nin na nan kul na less, nan nya nio mine, anin kesse litime nan nya in yih unanzang.
Jumala haluaa meidän olevan niitä, jotka pysyvät uskollisina hänelle, pitävät huolta yksinäisistä ja apua tarvitsevista eivätkä anna maailman saastan liata itseään.

< Yakubu 1 >