Samu'il 2 19
1 Birsi Yoabⱪa: Padixaⱨ Abxalom üqün yiƣlap matǝm tutmaⱪta, dǝp hǝwǝr bǝrdi.
Jooabille ilmoitettiin: "Katso, kuningas itkee ja suree Absalomia".
2 Xuning bilǝn xu kündiki nusrǝt hǝlⱪ üqün musibǝtkǝ aylandi; qünki hǝlⱪ xu künidǝ: Padixaⱨ ɵz oƣli üqün ⱪayƣu-ⱨǝsrǝt tartiwatidu, dǝp anglidi.
Ja voitto muuttui sinä päivänä suruksi kaikelle kansalle, koska kansa sinä päivänä kuuli sanottavan, että kuningas oli murheissaan poikansa tähden.
3 U küni hǝlⱪ soⱪuxtin ⱪeqip hijalǝttǝ ⱪalƣan adǝmlǝrdǝk, oƣriliⱪqǝ xǝⱨǝrgǝ kirdi.
Ja kansa tuli sinä päivänä kaupunkiin ikäänkuin varkain, niinkuin tulee varkain väki, joka on häväissyt itsensä pakenemalla taistelusta.
4 Padixaⱨ yüzini yepip: I, oƣlum Abxalom, i Abxalom, mening oƣlum, mening oƣlum! — dǝp ⱪattiⱪ awaz bilǝn pǝryad kɵtürdi.
Mutta kuningas oli peittänyt kasvonsa, ja hän huusi kovalla äänellä: "Poikani Absalom! Absalom, poikani, oma poikani!"
5 Lekin Yoab padixaⱨning ɵyigǝ kirip, uning ⱪexiƣa kelip: Ɵz jeningni, oƣulliring bilǝn ⱪizliringning jenini, ayalliringning jeni bilǝn kenizǝkliringning jenini ⱪutⱪuzƣan ⱨǝmmǝ hizmǝtkarlarning yüzini sǝn bügün hijalǝttǝ ⱪaldurdung!
Niin Jooab meni sisälle kuninkaan luo ja sanoi: "Sinä olet tänä päivänä nostanut häpeän kaikkien palvelijaisi kasvoille, vaikka he tänä päivänä ovat pelastaneet sekä sinun oman henkesi että sinun poikiesi, tyttäriesi, vaimojesi ja sivuvaimojesi hengen.
6 Sǝn ɵzünggǝ nǝprǝtlinidiƣanlarni sɵyisǝn, seni sɵyidiƣanlarƣa nǝprǝtlinidiƣandǝk ⱪilisǝn! Qünki sǝn bügün sǝrdarliringni yaki hizmǝtkarliringni nǝziringdǝ ⱨeqnǝrsǝ ǝmǝs degǝndǝk ⱪilding! Qünki bügün Abxalom tirik ⱪelip, biz ⱨǝmmimiz ɵlgǝn bolsaⱪ, nǝziringdǝ yahxi bolattikǝn, dǝp bilip yǝttim.
Sinähän rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotka sinua rakastavat. Sillä nyt sinä olet antanut tietää, ettei sinulla olekaan päälliköitä eikä palvelijoita; -niin, nyt minä tiedän, että jos Absalom olisi elossa ja me kaikki olisimme tänään kuolleet, se olisi sinulle mieleen.
7 Əmdi qiⱪip hizmǝtkarliringning kɵngligǝ tǝsǝlliy bǝrgin; qünki mǝn Pǝrwǝrdigar bilǝn ⱪǝsǝm ⱪilimǝnki, ǝgǝr qiⱪmisang, bügün keqǝ ⱨeq adǝm sening bilǝn ⱪalmaydu. Bu bala yaxliⱪingdin tartip bügünki küngiqǝ üstünggǝ qüxkǝn ⱨǝrⱪandaⱪ baladin eƣir bolidu, — dedi.
Mutta nouse nyt ylös ja mene ulos ja puhuttele ystävällisesti palvelijoitasi. Sillä minä vannon Herran kautta: jollet mene ulos, niin ei totisesti yhtä ainoatakaan miestä jää luoksesi tänä yönä; ja tämä on oleva sinulle suurempi onnettomuus kuin mikään muu, joka on kohdannut sinua nuoruudestasi tähän päivään saakka."
8 Xuning bilǝn padixaⱨ qiⱪip dǝrwazida olturdi, ⱨǝmmǝ hǝlⱪⱪǝ: Mana, padixaⱨ dǝrwazida olturidu, degǝn hǝwǝr yǝtküzülgǝndǝ, ularning ⱨǝmmisi padixaⱨning ⱪexiƣa kǝldi. Əmma Israillar bolsa ⱨǝmmisi ⱪeqip, ɵz ɵyigǝ ⱪaytip kǝtti.
Silloin kuningas nousi ja asettui istumaan porttiin. Ja kaikelle kansalle ilmoitettiin ja sanottiin: "Kuningas istuu nyt portissa". Silloin kaikki kansa tuli kuninkaan eteen. Mutta kun Israel oli paennut, kukin majallensa,
9 Əmdi Israil ⱪǝbilisidiki ⱨǝmmǝ hǝlⱪ ƣulƣula ⱪilixip: Padixaⱨ bizni düxmǝnlirimizning ⱪolidin azad ⱪilƣan, bizni Filistiylǝrning ⱪolidin ⱪutⱪuzƣanidi. Əmma, u ⱨazir Abxalom tüpǝylidin zemindin ɵzini ⱪaquruwatidu.
alkoi kaikki kansa kaikkien Israelin heimojen keskuudessa riidellä ja sanoa: "Kuningas on pelastanut meidät vihollistemme kourista, hän on vapauttanut meidät filistealaisten kourista, ja nyt hän on Absalomia paossa, maasta poissa.
10 Lekin biz üstimizgǝ padixaⱨ boluxⱪa mǝsiⱨ ⱪilƣan Abxalom bolsa jǝngdǝ ɵldi. Əmdi nemixⱪa padixaⱨni yandurup elip kelixkǝ gǝp ⱪilmaysilǝr? deyixti.
Mutta Absalom, jonka me olemme voidelleet kuninkaaksemme, on kuollut taistelussa. Miksi ette nyt ryhdy tuomaan kuningasta takaisin?"
11 Dawut padixaⱨ Zadok bilǝn Abiyatar kaⱨinlarƣa adǝm ǝwǝtip: Silǝr Yǝⱨudaning aⱪsaⱪalliriƣa: [Padixaⱨ mundaⱪ dǝydu]: — Ⱨǝmmǝ Israillarning padixaⱨni ordisiƣa ⱪayturup kelǝyli, deyixkǝn tǝliplirining ⱨǝmmisi padixaⱨning ⱪuliⱪiƣa yǝtkǝn yǝrdǝ, nemixⱪa silǝr bu ixta ulardin keyin ⱪalisilǝr?
Mutta kuningas Daavid lähetti sanan papeille Saadokille ja Ebjatarille ja käski sanoa: "Puhukaa Juudan vanhimmille ja sanokaa: 'Miksi te olette viimeiset tuomaan kuningasta takaisin hänen linnaansa? Sillä se, mitä koko Israel puhuu, on tullut kuninkaan tietoon hänen olinpaikkaansa.
12 Silǝr mening ⱪerindaxlirim, mening ǝt-ustihanlirim turup, nemixⱪa padixaⱨni elip kelixtǝ ⱨǝmmisidin keyin ⱪalisilǝr?! — dǝnglar.
Te olette minun veljiäni, minun luutani ja lihaani. Miksi te olisitte viimeiset tuomaan kuningasta takaisin?'
13 Wǝ xundaⱪla yǝnǝ Amasaƣimu: Padixaⱨ mundaⱪ dǝydu: — Sǝn mening ǝt-ustihanlirim ǝmǝsmusǝn? Əgǝr seni Yoabning ornida mening ⱪeximda daim turidiƣan ⱪoxunning sǝrdari ⱪilmisam, Huda meni ursun ⱨǝm uningdin artuⱪ jazalisun — dǝnglar, — dedi.
Ja Amasalle sanokaa: 'Olethan sinä minun luutani ja lihaani. Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollet sinä kaikkea elinaikaasi ole minun sotapäällikköni Jooabin sijassa.'"
14 Buning bilǝn u Yǝⱨudadiki adǝmlǝrning kɵngüllirini bir adǝmning kɵnglidǝk ɵzigǝ mayil ⱪildi. Ular padixaⱨⱪa adǝm mangdurup: Sǝn ɵzüng bilǝn ⱨǝmmǝ hizmǝtkarliring birgǝ yenip kelinglar, dǝp hǝwǝr yǝtküzdi.
Näin hän taivutti kaikkien Juudan miesten sydämet, niin että he yhtenä miehenä lähettivät sanomaan kuninkaalle: "Palaa takaisin, sinä ja kaikki sinun palvelijasi".
15 Xuning bilǝn padixaⱨ yenip Iordan dǝryasiƣiqǝ kǝldi. Yǝⱨudadiki adǝmlǝr padixaⱨni Iordan dǝryasidin ɵtküzimiz dǝp, padixaⱨning aldiƣa Gilgalƣa barƣanidi.
Niin kuningas palasi takaisin ja tuli Jordanille; mutta Juuda oli tullut Gilgaliin mennäkseen kuningasta vastaan ja tuodakseen kuninkaan Jordanin yli.
16 Baⱨurimdin qiⱪⱪan Binyaminliⱪ Geraning oƣli Ximǝy aldirap kelip, Yǝⱨudadiki adǝmlǝr bilǝn qüxüp, padixaⱨning aldiƣa qiⱪti.
Myöskin Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, lähti kiiruusti Juudan miesten kanssa kuningas Daavidia vastaan.
17 Ximǝygǝ Binyamin ⱪǝbilisidin ming adǝm ǝgǝxti; ular bilǝn Saulning jǝmǝtidǝ hizmǝtkar bolƣan Ziba, uning on bǝx oƣli wǝ yigirmǝ hizmǝtkarimu uningƣa ⱪoxulup kǝldi; bularning ⱨǝmmisi Iordan dǝryasidin ɵtüp padixaⱨning aldiƣa qiⱪti.
Ja hänen kanssansa oli tuhat miestä Benjaminista sekä Siiba, Saulin perheen palvelija, viidentoista poikansa ja kahdenkymmenen palvelijansa kanssa. Nämä olivat rientäneet Jordanille ennen kuningasta
18 Bir kemǝ padixaⱨning ihtiyariƣa ⱪoyulup, ailǝ tawabiatlirini ɵtküzüx üqün uyan-buyan ɵtüp yürǝtti. Padixaⱨ Iordan dǝryasidin ɵtkǝndǝ, Geraning oƣli Ximǝy kelip uning aldida yiⱪilip turup
ja menneet yli kahlauspaikasta tuomaan kuninkaan perhettä ja toimittamaan, mitä hän näkisi hyväksi määrätä. Mutta Siimei, Geeran poika, heittäytyi kuninkaan eteen, kun hän oli lähtemässä Jordanin yli,
19 padixaⱨⱪa: Ƣojam ⱪulliriƣa ⱪǝbiⱨlik sanimiƣayla; ƣojam padixaⱨ Yerusalemdin qiⱪⱪan kündǝ ⱪullirining ⱪilƣan ⱪǝbiⱨlikini ǝslirigǝ kǝltürmigǝyla; u padixaⱨning kɵngligǝ kǝlmisun.
ja sanoi kuninkaalle: "Älköön herrani lukeko minulle pahaa tekoani älköönkä muistelko, kuinka väärin palvelijasi teki sinä päivänä, jona herrani, kuningas, lähti Jerusalemista; älköön kuningas panko sitä sydämellensä.
20 Qünki ⱪulliri ɵzining gunaⱨ ⱪilƣinimni obdan bilidu; xunga mana, mǝn Yüsüpning jǝmǝtidin ⱨǝmmidin awwal bügün ƣojam padixaⱨni ⱪarxi elixⱪa qiⱪtimmǝn, — dedi.
Sillä palvelijasi tuntee, että olen tehnyt synnin; sentähden minä olen tänä päivänä ensimmäisenä koko Joosefin heimosta tullut tänne herraani, kuningasta, vastaan."
21 Zǝruiyaning oƣli Abixay buni anglap: Ximǝy Pǝrwǝrdigarning mǝsiⱨ ⱪilƣinini ⱪarƣiƣan tursa, ɵlümgǝ mǝⱨkum ⱪilinix lazim bolmamdu? — dedi.
Niin Abisai, Serujan poika, puuttui puheeseen ja sanoi: "Eikö Siimei ole rangaistava kuolemalla siitä, että hän on kiroillut Herran voideltua?"
22 Lekin Dawut: I Zǝruiyaning oƣulliri, silǝrning mening bilǝn nemǝ karinglar? Bügün silǝr manga ⱪarxi qiⱪmaⱪqimusilǝr? Bügünki kündǝ Israilda adǝmlǝr ɵlümgǝ mǝⱨkum ⱪilinixi kerǝkmu? Bügün Israilƣa padixaⱨ ikǝnlikimni bilmǝymǝnmu? — dedi.
Mutta Daavid vastasi: "Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat, kun tulette minulle tänä päivänä kiusaajaksi? Olisiko ketään Israelissa tänä päivänä kuolemalla rangaistava? Minä tiedän tulleeni tänä päivänä Israelin kuninkaaksi."
23 Andin padixaⱨ Ximǝygǝ: Sǝn ɵlmǝysǝn, — dedi. Padixaⱨ uningƣa ⱪǝsǝm ⱪildi.
Ja kuningas sanoi Siimeille: "Sinä et kuole". Ja kuningas vannoi sen hänelle.
24 Əmdi Saulning nǝwrisi Mǝfiboxǝt padixaⱨni ⱪarxi alƣili kǝldi. Padixaⱨ kǝtkǝn kündin tartip saⱪ-salamǝt ⱪaytip kǝlgǝn küngiqǝ, u ya putlirining tirniⱪini almiƣan ya saⱪilini yasimiƣan wǝ yaki kiyimlirini yumiƣanidi.
Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli myös tullut kuningasta vastaan. Hän ei ollut siistinyt jalkojansa, ei siistinyt partaansa eikä pesettänyt vaatteitansa siitä päivästä, jona kuningas lähti, siihen päivään asti, jona hän rauhassa tuli takaisin.
25 U padixaⱨni ⱪarxi alƣili Yerusalemdin kǝlgǝndǝ, padixaⱨ uningdin: I Mǝfiboxǝt, nemixⱪa mening bilǝn barmiding? — dǝp soridi.
Kun hän nyt tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, sanoi kuningas hänelle: "Miksi sinä et tullut minun kanssani, Mefiboset?"
26 U: I, ƣojam padixaⱨ, ⱪulliri aⱪsaⱪ bolƣaqⱪa, exikimni toⱪup, minip padixaⱨ bilǝn billǝ baray, dedim. Əmma hizmǝtkarim meni aldap ⱪoyuptu;
Hän vastasi: "Herrani, kuningas, palvelijani petti minut. Sillä sinun palvelijasi sanoi hänelle: 'Satuloi minun aasini, ratsastaakseni sillä ja mennäkseni kuninkaan kanssa' -sillä palvelijasihan on ontuva-
27 u yǝnǝ ƣojam padixaⱨing aldida ⱪullirining ƣǝywitini ⱪildi. Lekin ƣojam padixaⱨ Hudaning bir pǝrixtisidǝktur; xuning üqün siligǝ nemǝ layiⱪ kɵrünsǝ, xuni ⱪilƣayla.
mutta hän on panetellut palvelijaasi herralle kuninkaalle. Herrani, kuningas, on kuitenkin niinkuin Jumalan enkeli; tee siis, mitä hyväksi näet.
28 Qünki atamning jǝmǝtining ⱨǝmmisi ƣojam padixaⱨning aldida ɵlgǝn adǝmlǝrdǝk idi; lekin sili ɵz ⱪullirini ɵzliri bilǝn ⱨǝmdastihan bolƣanlar arisida ⱪoydila; mening padixaⱨning aldida pǝryad ⱪilƣili nemǝ ⱨǝⱪⱪim bar? — dedi.
Sillä koko minun isäni suku oli herrani, kuninkaan, edessä kuoleman oma, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydässäsi. Mitäpä minulla on enää muuta oikeutta ja mitä valittamista kuninkaalle?"
29 Padixaⱨ uningƣa: Nemixⱪa ixliring toƣrisida sɵzliwerisǝn? Mening ⱨɵkümüm, sǝn bilǝn Ziba yǝrlǝrni bɵlüxiwelinglar, — dedi.
Kuningas sanoi hänelle: "Mitäs tuosta enää puhut? Minä sanon, että sinä ja Siiba saatte jakaa keskenänne maaomaisuuden."
30 Mǝfiboxǝt padixaⱨⱪa: Ƣojam padixaⱨ aman-esǝn ɵz ɵyigǝ kǝlgǝndin keyin, Ziba ⱨǝmmisini alsimu razimǝn! — dedi.
Niin Mefiboset sanoi kuninkaalle: "Ottakoon hän sen vaikka kokonaan, kun kerran herrani, kuningas, on palannut rauhassa kotiinsa".
31 Gileadliⱪ Barzillaymu Rogelimdin qüxüp padixaⱨni Iordan dǝryasidin ɵtküzüp ⱪoyuxⱪa kelip, padixaⱨ bilǝn billǝ Iordan dǝryasidin ɵtti.
Gileadilainen Barsillai oli myös tullut Roogelimista ja meni kuninkaan kanssa Jordanille saattamaan häntä Jordanin yli.
32 Əmdi Barzillay heli yaxanƣan bir adǝm bolup, sǝksǝn yaxⱪa kirgǝnidi. Padixaⱨ Maⱨanaimda turƣan waⱪitta, uni ⱪamdiƣan dǝl muxu adǝm idi; qünki u heli katta bir kixi idi.
Barsillai oli hyvin vanha, kahdeksankymmenen vuoden vanha. Hän oli elättänyt kuningasta tämän ollessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvin rikas mies.
33 Padixaⱨ Barzillayƣa: Mening bilǝn barƣin, mǝn sǝndin Yerusalemda ɵzümningkidǝ hǝwǝr alimǝn, dedi.
Kuningas sanoi nyt Barsillaille: "Tule sinä minun mukanani, niin minä elätän sinut luonani Jerusalemissa".
34 Lekin Barzillay padixaⱨⱪa: Mening birnǝqqǝ künlük ɵmrüm ⱪalƣandu, padixaⱨ bilǝn birgǝ Yerusalemƣa baramdim?
Mutta Barsillai vastasi kuninkaalle: "Montakopa ikävuotta minulla enää lienee, että menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin:
35 Ⱪulliri sǝksǝn yaxⱪa kirdim. Yahxi-yamanni yǝnǝ pǝrⱪ etǝlǝymǝnmu? Yǝp-iqkinimning tǝmini tetalamdim? Yigit nǝƣmiqilǝr bilǝn ⱪiz nǝƣmiqilǝrning awazini angliyalamdim? Nemixⱪa ⱪulliri ƣojam padixaƣa yǝnǝ yük bolimǝn?
minä olen nyt kahdeksankymmenen vuoden vanha; osaisinko minä enää erottaa hyvää pahasta, tahi maistuisiko palvelijastasi miltään se, mitä hän syö ja mitä juo? Tahi kuuluisiko minusta enää miltään laulajain ja laulajattarien laulu? Miksi palvelijasi vielä tulisi herralleni, kuninkaalle, kuormaksi?
36 Ⱪulliri pǝⱪǝt padixaⱨni Iordan dǝryasidin ɵtküzüp andin azraⱪ uzitip ⱪoyay degǝn; padixaⱨ buning üqün nemixⱪa manga xunqǝ xapaǝt kɵrsitidila?
Ainoastaan vähän matkaa seuraa palvelijasi kuningasta tuolle puolelle Jordanin. Miksi kuningas antaisi minulle sellaisen korvauksen?
37 Ⱪullirining ɵlgǝndǝ ɵz xǝⱨirimdǝ, atam bilǝn anamning ⱪǝbrisining yenida yetixim üqün ⱪaytip ketixigǝ ijazǝt bǝrgǝyla. Əmdi mana, bu yǝrdǝ ɵz ⱪulliri Kimⱨam bar ǝmǝsmu? U ƣojam padixaⱨ bilǝn ɵtüp barsun, uningƣa ɵzlirigǝ nemǝ layiⱪ kɵrünsǝ xuni ⱪilƣayla, — dedi.
Salli palvelijasi palata takaisin, saadakseni kuolla omassa kaupungissani isäni ja äitini haudan ääressä. Mutta katso, tässä on palvelijasi Kimham, menköön hän herrani, kuninkaan, kanssa; ja tee hänelle, mitä hyväksi näet."
38 Padixaⱨ: Kimⱨam mening bilǝn ɵtüp barsun; sanga nemǝ layiⱪ kɵrünsǝ uningƣa xuni ⱪilay, xundaⱪla sǝn mǝndin ⱨǝr nemǝ sorisang, sanga ⱪilimǝn, — dedi.
Niin kuningas sanoi: "Kimham tulkoon minun kanssani, ja minä teen hänelle, mitä sinä hyväksi näet. Ja kaiken, mitä sinä minulta toivot, minä sinulle teen."
39 Andin hǝlⱪning ⱨǝmmisi Iordan dǝryasidin ɵtti, padixaⱨmu ɵtti. Andin padixaⱨ Barzillayni sɵyüp uningƣa bǝht tilidi; Barzillay ɵz yurtiƣa yenip kǝtti.
Sitten kaikki kansa meni Jordanin yli, ja myös kuningas itse meni. Ja kuningas suuteli Barsillaita ja hyvästeli hänet. Sitten tämä palasi takaisin kotiinsa.
40 Padixaⱨ Gilgalƣa qiⱪti, Kimⱨam uning bilǝn bardi. Yǝⱨudadiki barliⱪ adǝmlǝr bilǝn Israilning hǝlⱪining yerimi padixaⱨni dǝryadin ɵtküzüp uzitip ⱪoyƣanidi.
Kuningas meni Gilgaliin, ja Kimham meni hänen mukanansa, samoin myös kaikki Juudan kansa. Ja he ja puolet Israelin kansasta veivät kuninkaan yli sinne.
41 Andin mana, Israilning barliⱪ adǝmliri padixaⱨning ⱪexiƣa kelip: Nemixⱪa ⱪerindaxlirimiz Yǝⱨudaning adǝmliri oƣriliⱪqǝ padixaⱨni wǝ padixaⱨning ailǝ-tawabiatlirini, xundaⱪla Dawutⱪa ǝgǝxkǝn ⱨǝmmǝ adǝmlǝrni Iordan dǝryasidin ɵtküzüxkǝ muyǝssǝr bolidu? — dedi.
Ja katso, silloin kaikki muut Israelin miehet tulivat kuninkaan tykö ja sanoivat kuninkaalle: "Miksi ovat meidän veljemme, Juudan miehet, varkain tuoneet Jordanin yli kuninkaan ja hänen perheensä ynnä kaikki Daavidin miehet hänen kanssaan?"
42 Yǝⱨudaning ⱨǝmmǝ adǝmliri Israilning adǝmlirigǝ jawap berip: Qünki padixaⱨ bilǝn bizning tuƣⱪanqiliⱪimiz bar, nemixⱪa bu ix üqün bizdin hapa bolisilǝr? Biz padixaⱨningkidin bir nemini yiduⱪmu, yaki u bizgǝ bir in’am bǝrdimu? — dedi.
Mutta kaikki Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: "Onhan kuningas meille läheisempi; miksi vihastut siitä? Olemmeko me syöneet kuningasta, tahi olemmeko vieneet hänet itsellemme?"
43 Israilning adǝmliri Yǝⱨudaning adǝmlirigǝ jawab berip: Ⱪǝbilǝ boyiqǝ alƣanda, padixaⱨning [on ikki] ülüxtin oni bizgǝ tǝwǝdur, silǝrgǝ nisbǝtǝn bizning Dawut bilǝn tehimu qongraⱪ buradǝrqilikimiz bar. Nemixⱪa bizni kɵzgǝ ilmaysilǝr? Padixaⱨimizni yandurup elip kelixkǝ awwal tǝxǝbbus ⱪilƣanlar biz ǝmǝsmiduⱪ? — dedi. Əmma Yǝⱨudaning adǝmlirining sɵzliri Israilning adǝmlirining sɵzliridin tehimu ⱪattiⱪ idi.
Israelin miehet vastasivat Juudan miehille ja sanoivat: "Minulla on kymmenen kertaa suurempi osa kuninkaaseen, myös Daavidiin, kuin sinulla. Miksi olet siis ylenkatsonut minua? Ja enkö minä ensin puhunut kuninkaani takaisintuomisesta?" Mutta Juudan miesten sanat olivat vielä ankarammat kuin Israelin miesten sanat.
