< Nnwom 124 >

1 Ɔsoroforɔ dwom. Dawid deɛ. Sɛ anka Awurade nni yɛn afa a, ma Israel nka.
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:
2 Sɛ anka Awurade nni yɛn afa ɛberɛ a nnipa to hyɛɛ yɛn so,
Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,
3 ɛberɛ a wɔn abufuo sɔree tiaa yɛn a, anka wɔmenee yɛn anikann;
Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;
4 anka nsuyire no bu faa yɛn so, anka ɔhweam no twee yɛn kɔeɛ,
Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:
5 anka nsuo a ano yɛ den no afa yɛn kɔ.
Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.
6 Nkamfoɔ nka Awurade a wɔamma ho kwan amma wɔamfa wɔn se antete yɛn mu.
Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!
7 Yɛadwane sɛ anomaa afiri afirisumfoɔ afidie mu; afidie no mu abubu, ama yɛanya ɛkwan adwane.
Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.
8 Yɛn mmoa wɔ Awurade din mu, ɔsoro ne asase Yɛfoɔ no.
Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.

< Nnwom 124 >