Hiob 38
1 Afei, Awurade firi ahum mu buaa Hiob sɛ,
Ja Herra vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi:
2 “Hwan ne deɛ ɔde nsɛm a nimdeɛ nni mu katakata mʼafotuo so?
Kuka on se, joka taidossansa niin eksyy ja puhuu niin taitamattomasti?
3 Hyɛ wo ho den sɛ ɔbarima; mɛbisa wo nsɛm, na wobɛyi mʼano.
Vyötä nyt kupees niin kuin mies: Minä kysyn sinulta, opeta minua.
4 “Ɛberɛ a metoo asase fapem no, na wowɔ he? Sɛ wonim a, ka ɛ.
Kussas silloin olit, koska minä maan perustin? Ilmoita se, jos sinulla se ymmärrys on.
5 Hwan na ɔsusuu ne tenten ne ne tɛtrɛtɛ? Ampa ara wonim! Hwan na ɔtwee susuhoma faa ani?
Tiedätkös, kuka hänen määränsä asettanut on? eli kuka on vetänyt ojennusnuoran hänen päällensä?
6 Ɛdeɛn so na ɛgyina, anaasɛ hwan na ɔtoo ne tweatiboɔ no,
Mihinkä ovat hänen jalkansa vajotetut, eli kuka on hänen kulmakivensä laskenut?
7 ɛberɛ a anɔpa nsoromma bɔɔ mu too dwom, na abɔfoɔ nyinaa de anigyeɛ teaam no?
Kuin aamutähdet ynnä minua kiittivät, ja kaikki Jumalan lapset riemuitsivat.
8 “Hwan na ɔkaa ɛpo hyɛɛ apono akyi, ɛberɛ a ɛpue firii yafunu mu,
Kuka on sulkenut meren ovinensa, koska se ratkesi ja lähti ulos niinkuin äidin kohdusta?
9 ɛberɛ a mede omununkum yɛɛ nʼaduradeɛ na mede esum kabii kyekyeree noɔ,
Kuin minä puetin sen pilvillä, ja käärin synkeydellä niinkuin kapaloilla;
10 ɛberɛ a metoo hyeɛ maa noɔ na mesisii nʼapono ne nʼadaban,
Kuin minä estin sen paisumisen säädylläni, ja asetin siihen teljen ja ovet eteen,
11 ɛberɛ a mekaa sɛ, ‘Ɛha ara na wobɛduru, ɛntra ha; ɛha na wʼahantan asorɔkyeɛ no mmɛso’?
Ja sanoin: tähän asti pitää sinun tuleman ja ei edemmäksi: tässä pitää sinun korkiat aaltos asettuman.
12 “Woahyɛ mmara ama adekyeeɛ da? Anaa woakyerɛ no nʼafa,
Oletkos eläissäs käskenyt aamulle, ja aamuruskolle osoittanut hänen siansa?
13 sɛ ɛnkɔka asase ano na ɛntu amumuyɛfoɔ mfiri so?
Käsittää maan ääriä, ja puhdistaa siitä jumalattomat.
14 Asase fa ne bɔberɛ sɛ dɔteɛ a ɛhyɛ nsɔano ase; na ɛso tebea da adi te sɛ atadeɛ.
Se pitää muutettaman niinkuin sinetin savi; niin että he tulevat niinkuin vaate.
15 Wɔde amumuyɛfoɔ hann akame wɔn, na wɔn abasa a wɔapagya no mu abu.
Ja jumalattomilta otetaan pois heidän valkeutensa, ja ylpeiden käsivarsi rikotaan.
16 “Woapɛɛpɛɛ mu ahunu nsutire a ɛpo firi mu ba anaa woanante ne bunu mu?
Oletkos tullut meren pohjaan, ja vaeltanut syvyyden jälkiä?
17 Wɔde owuo apono akyerɛ wo? Woahunu owuo sunsumma apono anaa?
Onko kuoleman ovet koskaan auvenneet etees, eli oletkos nähnyt kuoleman varjon ovet?
18 Woate ewiase a ɛda hɔ hahanaa no ase anaa? Sɛ wonim yeinom nyinaa a, ka kyerɛ me.
Oletkos ymmärtänyt, kuinka leviä maa on? annas kuulla, tiedätkös kaikki nämät.
19 “Ɛhe na hann firi ba? Na ɛhe na esum nso kɔ?
Mikä tie on sinne, kussa valkeus asuu? ja kuka on pimeyden sia?
20 Wobɛtumi de wɔn akɔ wɔn siberɛ? Wonim akwan a ɛkɔ wɔn atenaeɛ?
Ettäs saattaisit hänen rajoillensa ja osaisit polut hänen huoneesensa.
21 Ampa ara wonim, ɛfiri sɛ na woawo wo dada. Woanyini yie!
Tiesitkös, koska sinä syntyvä olit ja kuinka paljo sinulla päiviä olis?
22 “Woakɔ sukyerɛmma adekoradan mu da, anaa woahunu asukɔtweaa adekoradan
Oletkos siellä ollut, kusta lumi tulee? eli oletkos nähnyt, kusta rakeet tulevat?
23 a makora so ama ahohiahia berɛ, ɔsa ne akodie nna?
Jotka minä olen tallella pitänyt murhepäivään asti, sodan ja tappeluksen päivään asti.
24 Ɛkwan bɛn na ɛkɔ baabi a anyinam firi ba, anaa baabi a apueeɛ mframa firi na ɛbɔ fa asase so?
Minkä tien kautta valkeus hajoittaa hänensä, ja itätuuli tuulee maan päälle?
25 Hwan na ɔtwaa ɛka maa osubransam, ne ɛkwan maa aprannaa mmobom,
Kuka on sadekuurolle jakanut juoksunsa, ja pitkäisen valkialle ja jylinälle hänen tiensä?
26 sɛ ɛbɛtɔ agu asase a obiara nte soɔ so, anweatam a obiara nni soɔ,
Niin että se sataa senkin maan päälle, jossa ei ketään ole, korvessa, jossa ei yhtään ihmistä ole;
27 na ama asase bonini a ɛyɛ wesee yi afɔ na ɛserɛ afifiri so?
Että se täyttäis erämaan ja korven, ja saattais ruohot vihottamaan.
28 Osutɔ wɔ agya anaa? Hwan na ɔyɛ agya ma obosuo?
Onko sateella isää? eli kuka on synnyttänyt kasteen pisarat?
29 Hwan yafunu mu na nsukyeneeɛ fire? Hwan na ɔwoo nsukyeneeɛ mporoporowa firi soro
Kenen kohdusta jää on tullut? ja kuka on härmän synnyttänyt taivaan alla?
30 ɛberɛ a nsuo kyene dane sɛ ɛboɔ, na ebunu ani kyene?
Vedet kätkevät itsensä niinkuin kivi, ja syvyydet päältä kiinnitetään.
31 “Wobɛtumi de ahoma akyekyere Akokɔbaatan ne ne mma? Wobɛtumi asane Nwenwenente nhoma anaa?
Taidatkos sitoa Seulaisen siteet, eli päästää Kointähden siteet?
32 Wobɛtumi de anɔpa nsoromma aba wɔ ne berɛ mu anaasɛ wobɛtumi ayi sisire ne ne mma afiri hɔ?
Taidatkos tuoda taivaan merkit edes aikanansa, eli johdattaa Otavan lastensa kanssa?
33 Wonim mmara a ɛfa ewiem ho? Wobɛtumi de Onyankopɔn ahennie aba asase so?
Tiedätkös, kuinka taivas hallitaan? eli taidatkos hänen hallituksensa toimittaa maan päällä?
34 “Wobɛtumi ama wo nne aduru omununkum so na wode nsuo akata wo ho anaa?
Taidatkos korottaa äänes ylös pilviin, että veden paljous sinun peittäis?
35 Wobɛtumi ama anyinam atwa? Wɔbɛka akyerɛ wo sɛ, ‘Yɛnnie anaa’?
Taidatkos lähettää pitkäisen leimaukset matkaan menemään ja sanomaan sinulle: tässä me olemme?
36 Hwan na ɔde nyansa ma akoma anaasɛ ɔde nteaseɛ hyɛ adwene mu.
Kuka on asettanut taidon salaisuuteen eli kuka on ajatukselle antanut toimen?
37 Hwan na ɔwɔ nyansa a wɔde kan omununkum? Hwan na ɔbɛtumi akyea ɔsoro nsuo nkotokuo,
Kuka on niin taitava, että hän pilvet lukea taitaa? ja kuka taitaa tukita vesitydyt taivaassa?
38 ɛberɛ a mfuturo ayɛ den ama dɔteɛ atɔatɔ keka bɔ mu.
Kuin tomu kastuu ja juoksee yhteen, ja kokkareet ryhtyvät toinen toiseensa.
39 “Wokɔ ahayɔ ma gyatabereɛ ma agyata didi mee
Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat?
40 ɛberɛ a wɔbutubutu wɔn abɔn ano anaasɛ wɔtetɛ nnɔtɔ ase?
Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät.
41 Hwan na ɔma anene aduane ɛberɛ a ne mma su frɛ Onyankopɔn na wɔkyinkyini pɛ aduane?
Kuka valmistaa kaarneelle ruan, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on?
