ʻIsikieli 37
1 Naʻe ʻiate au ʻae nima ʻo Sihova, pea ne ʻave au ʻi he laumālie ʻo Sihova, pea naʻe tuku hifo au ʻi he loto teleʻa naʻe fonu ʻi he ngaahi hui,
Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita.
2 Pea ne puleʻi au ke u ʻalu fakatakamilo ai; pea vakai, naʻe lahi ʻaupito ia ʻi he ʻataʻatā ʻoe teleʻa; pea vakai naʻe mōmoa ʻaupito.
Ja hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia.
3 Pea naʻa ne pehē kiate au, “Foha ʻoe tangata, ʻe faʻa moʻui ʻae ngaahi hui ni? Pea naʻaku pehēange, ʻE Sihova ko e ʻOtua, ko koe pe ʻoku ke ʻafioʻi.
Niin hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?" Mutta minä sanoin: "Herra, Herra, sinä sen tiedät".
4 Pea ne toe pehē kiate au, “Kikite ki he ngaahi hui ni, pea ke pehē ki ai, ʻE ngaahi hui mōmoa, fanongo mai ki he folofola ʻa Sihova.
Niin hän sanoi minulle: "Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana.
5 ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua ki he ngaahi hui ni; Vakai, te u ngaohi ʻae mānava ke hū kiate kimoutolu, pea te mou moʻui:
Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi.
6 Pea te u kofuʻaki kimoutolu ʻae uoua, pea te u fakatupu ʻae kakano kiate kimoutolu, mo ʻufiʻufi ʻaki kimoutolu ʻae kili, pea ʻai mo e mānava kiate kimoutolu, pea te mou moʻui; pea te mou ʻilo ko Sihova au.”
Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra."
7 Ko ia naʻaku kikite ʻo hangē ko ia naʻe fakahā mai: pea ʻi heʻeku kei lea, naʻe ʻi ai ʻae ʻuʻulu, pea vakai naʻe ngaue, pea fehokotaki ʻae ngaahi hui pea taki taha ki hono hui pe ʻoʻona,
Minä ennustin, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus, kun minä ennustin; ja katso, kuului kolina, ja luut lähenivät toisiaan, luu luutansa.
8 Pea ʻi heʻeku sio, vakai ne tupu mai ki ai ʻae uoua pea mo e kakano, pea ne ʻufiʻufi ʻaki kotoa pē ʻae kili: ka naʻe teʻeki ai ha mānava kiate kinautolu.
Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut.
9 Pea naʻa ne toki pehē mai kiate au, “Kikite ki he matangi, kikite, foha ʻoe tangata, pea ke pehē ki he matangi, ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; ʻae mānava ē! Haʻu mei he feituʻu matangi ʻe fā, pea mānava hifo ki he kau mate na, koeʻuhi ke nau moʻui.
Niin hän sanoi minulle: "Ennusta hengestä, ennusta, ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi."
10 Ko ia naʻaku kikite ʻo hangē ko ia naʻe fekau mai, pea naʻe hoko mai ʻae mānava kiate kinautolu, pea naʻa nau moʻui, mo tuʻu ki ʻolunga ʻi honau vaʻe, ko e fuʻu kau tau tokolahi ʻaupito.
Minä ennustin, niinkuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko.
11 Pea naʻa ne toki pehē mai kiate au, “Foha ʻoe tangata, ko e ngaahi hui na ko e fale kotoa ia ʻo ʻIsileli: vakai, ʻoku nau pehē, Kuo mōmoa hotau hui, pea kuo mole ʻetau ʻamanaki, pea kuo tuʻusi ke motu ʻakitautolu.
Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. Katso, he sanovat: 'Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyttä, me olemme hukassa'.
12 Ko ia te ke kikite, pea ke lea kiate kinautolu, ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; Vakai, ʻE hoku kakai, te u fakaava homou ngaahi faʻitoka, pea te u pule ke mou toetuʻu mei homou ngaahi faʻitoka, pea ʻe ʻomi ʻakimoutolu ki he fonua ʻo ʻIsileli.
Sentähden ennusta ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan.
13 Pea te mou ʻilo ko Sihova au, ʻo kau ka fakaava homou ngaahi faʻitoka, ʻE hoku kakai, pea ʻe ʻohake ʻakimoutolu mei homou tanuʻanga,
Ja siitä te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne.
14 Pea ʻe ʻai hoku laumālie kiate kimoutolu, pea te mou moʻui, pea te u tuku ʻakimoutolu ki homou fonua ʻomoutolu: te mou toki ʻilo ai ko au ko Sihova ne u lea ki ai pea kuo u fai: ʻoku pehē ʻe Sihova.”
Ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra: minä olen puhunut, ja minä sen teen, sanoo Herra."
15 Naʻe toe hoko mai ʻae folofola ʻa Sihova kiate au, ʻo pehē,
Ja minulle tuli tämä Herran sana:
16 “Ko eni foki, ʻa koe foha ʻoe tangata, toʻo kiate koe ha vaʻa ʻakau, pea ke tohi ki ai, ‘Kia Siuta, mo e fānau ʻa ʻIsileli ko ʻene ngaahi kaumeʻa:’ pea ke toʻo ʻae vaʻa ʻakau kehe ʻe taha, pea tohi ki ai, ‘Kia Siosefa, ko e vaʻa ʻakau ʻa ʻIfalemi, mo e fale kotoa ʻo ʻIsileli ko ʻene ngaahi kaumeʻa:’
"Sinä, ihmislapsi, ota puusauva ja kirjoita siihen: 'Juudalle ja häneen liittyneille israelilaisille'. Ota sitten toinen puusauva ja kirjoita siihen: 'Joosefille; Efraimin ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimon sauva'.
17 Pea ke hoko fakataha ia ko e vaʻa ʻakau pe taha; pea ʻe hoko ia ʻo taha pe ʻi ho nima.
Ja pane ne lähekkäin, pääksytysten, niin että ne tulevat yhdeksi sinun kädessäsi.
18 Pea ka lea mai kiate koe ʻae fānau ʻa hoʻo kakai, ʻo pehē, ʻE ʻikai te ke fakahā mai pe ko e hā hono ʻuhinga ʻo hoʻo pehē na?
Kun sitten kansasi lapset sanovat sinulle näin: 'Etkö selitä meille, mitä sinä tällä tarkoitat?'
19 Lea koe kiate kinautolu, ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; Vakai te u toʻo ʻae vaʻa ʻakau ʻa Siosefa, ʻaia ʻoku ʻi he nima ʻo ʻIfalemi, pea mo e ngaahi faʻahinga ʻo ʻIsileli ko ʻene ngaahi kaumeʻa, pea te u ʻai ke fakataha ʻakinautolu mo ia, ʻio, ʻae vaʻa ʻakau ʻa Siuta, ke hoko ʻakinaua ko e vaʻa ʻakau pe taha, pea te na taha pe ʻi hoku nima.
niin puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni.
20 Pea ko e ongo vaʻa ʻakau ʻaia naʻa ke tohi ki ai, ʻe ʻi ho nima ia ʻi honau ʻao.”
Ja kun sauvat, joihin olet kirjoittanut, ovat sinun kädessäsi, heidän silmäinsä edessä,
21 Pea ke lea kiate kinautolu, “ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua; Vakai, te u toʻo ʻae fānau ʻa ʻIsileli mei he lotolotonga ʻoe hiteni, ʻaia kuo nau ʻalu ki ai, pea te u tānaki ʻakinautolu mei he potu kotoa pē pea ʻe ʻomi ʻakinautolu ki honau fonua ʻonautolu.
niin puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa.
22 Pea te u ngaohi ʻakinautolu ko e puleʻanga pe taha ʻi he fonua, ʻi he ngaahi moʻunga ʻo ʻIsileli; pea ko e tuʻi pe tokotaha ʻe tuʻi kiate kinautolu kotoa pē; pea ʻe ʻikai kei ua ʻa honau puleʻanga, pea ʻe ʻikai ʻaupito kei vahe kehekehe ʻakinautolu ko e puleʻanga ʻe ua:
Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi.
23 Pea ʻe ʻikai te nau toe fakaʻuliʻi ʻaki ʻakinautolu ha ngaahi tamapua, pe ko ʻenau ngaahi meʻa fakalielia, pe ko ʻenau ngaahi angahala: ka te u fakamoʻui ʻakinautolu mei honau ngaahi nofoʻanga, ʻaia kuo nau fai angahala ai, pea ʻe fakamaʻa ʻakinautolu: ʻe pehē pe ʻa ʻenau hoko ko hoku kakai, pea te u hoko ko honau ʻOtua au.
Eivät myöskään he enää saastuta itseänsä kivijumalillaan, iljetyksillään eivätkä millään rikkomuksillansa, vaan minä vapautan heidät kaikista asuinpaikoistaan, joissa ovat syntiä tehneet, ja puhdistan heidät. Ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.
24 Pea ʻe tuʻi kiate kinautolu ʻa ʻeku tamaioʻeiki ko Tevita; pea ʻe ai ʻae tauhi pe taha kiate kinautolu kotoa pē: te nau ʻeveʻeva foki ʻi heʻeku ngaahi tuʻutuʻuni, mo tokanga ki heʻeku ngaahi fekau, ke fai ki ai.
Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen. Ja he vaeltavat minun oikeuksieni mukaan ja noudattavat minun käskyjäni ja pitävät ne.
25 Pea te nau nofo ʻi he fonua, ʻaia kuo u foaki ki heʻeku tamaioʻeiki ko Sēkope, ʻaia naʻe nofo ai ʻa hoʻomou ngaahi tamai; pea te nau nofo ʻi ai, ʻio, ʻakinautolu, mo ʻenau fānau, mo e hako ʻo ʻenau fānau ʻo taʻengata; pea ko ʻeku tamaioʻeiki ko Tevita, ʻe pule ia kiate kinautolu ʻo taʻengata.
He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne ovat asuneet. Siinä saavat asua he, heidän lapsensa ja lastensa lapset iankaikkisesti, ja minun palvelijani Daavid on oleva heidän ruhtinaansa iankaikkisesti.
26 Te u fai foki ha fuakava fakamelino mo kinautolu; ko e fuakava ia mo kinautolu ke taʻengata; pea te u fakanofo ʻakinautolu, mo fakatokolahiʻi ʻakinautolu, pea te u fokotuʻu ʻa hoku fale tapu ʻi honau lotolotonga ke lauikuonga.
Minä teen heidän kanssansa rauhan liiton-se on oleva iankaikkinen liitto heidän kanssansa-istutan ja runsaasti kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellänsä iankaikkisesti.
27 ʻE ʻiate kinautolu foki ʻa hoku fale fehikitaki: ʻio, te u ʻi ai ko honau ʻOtua au, pea ko hoku kakai ʻakinautolu.
Minun asumukseni on oleva heidän yllänsä, ja minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
28 Pea ʻe ʻilo ʻe he hiteni, ko au ko Sihova, ʻoku ou fakamāʻoniʻoniʻi ʻa ʻIsileli, ʻo kau ka tuku ʻa hoku fale tapu ʻi honau lotolotonga, ke lauikuonga.”
Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän Israelin, kun minun pyhäkköni on heidän keskellänsä iankaikkisesti."
