Job 37
1 A esto también se espanta mi corazón y salta de su lugar.
"Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
2 Oíd oyendo su terrible voz, y la palabra que sale de su boca.
Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
3 Debajo de todos los cielos lo enderezará, y su luz le extenderá hasta los fines de la tierra.
Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4 Tras de él bramará el sonido, tronará con su valiente voz, y aunque sea oída su voz, no los detiene.
Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5 Tronará Dios maravillosamente con su voz: él hace grandes cosas, y nosotros no lo entendemos.
Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
6 Porque a la nieve dice: Sé en la tierra; y lluvia tras lluvia, y lluvia tras lluvia en su fortaleza.
Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7 Él pone un sello en la mano de todos los hombres, para que todos los hombres conozcan su obra.
Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
8 La bestia se entrará en su escondrijo, y habitará en sus moradas.
Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9 Del mediodía viene el torbellino, y de los vientos del norte el frío.
Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10 Por el soplo de Dios se da el hielo, y las anchas aguas son constreñidas.
Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11 Además de esto, con la claridad fatiga las nubes, y las esparce con su luz.
Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
12 Y ellas se revuelven al derredor por sus ingenios, para hacer sobre la haz del mundo en la tierra lo que él les mandó:
Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13 Unas veces por azote; otras, por causa de su tierra; otras, por misericordia las hará parecer.
Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
14 Escucha esto Job, repósate, y considera las maravillas de Dios.
Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15 ¿Supiste tú cuando Dios las ponía en concierto, y hacía levantar la luz de su nube?
Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
16 ¿Has tú conocido las diferencias de las nubes, las maravillas del perfecto de sabidurías?
Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
17 ¿Y eran calientes tus vestidos cuando él daba el reposo a la tierra del mediodía?
Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18 ¿Extendiste tú con él los cielos firmes, como un espejo firme?
kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
19 Muéstranos, que le hemos de decir, porque no ordenemos en tinieblas.
Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20 ¿Ha de serle contado cuando yo hablare? ¿Ha de serle dicho cuando alguno será damnificado?
Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
21 También alguna vez no se ve la luz clara en los cielos; y pasa un viento y límpialos.
Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
22 De la parte del norte vendrá la serenidad, por el Dios terrible de alabanza.
Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
23 Él es Todopoderoso, al cual no alcanzamos: grande en poder, y en juicio, y en multitud de justicia; no aflige.
Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
24 Por tanto los hombres le temerán, todos los sabios de corazón no le comprenderán.
Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
