Job 32
1 Y cesaron estos tres varones de responder a Job, por cuanto él era justo en sus ojos.
Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
2 Y Eliú, hijo de Baraquel, Buzita, de la familia de Ram, se enojó con furor contra Job: enojóse con furor, por cuanto justificaba su vida más que a Dios.
vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
3 Enojóse asimismo con furor contra sus tres amigos, por cuanto no hallaban que responder, habiendo condenado a Job.
ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4 Y Eliú había esperado a Job en la disputa; porque todos eran más viejos de días que él.
Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
5 Y viendo Eliú que no había respuesta en la boca de aquellos tres varones, su furor se encendió.
Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
6 Y respondió Eliú, hijo de Baraquel, Buzita, y dijo: Yo soy menor de días, y vosotros viejos; por tanto he tenido miedo, y he temido de declararos mi opinión.
Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
7 Yo decía: Los días hablarán, y la muchedumbre de años declarará sabiduría.
Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
8 Ciertamente espíritu hay en el hombre, e inspiración del Omnipotente los hace que entiendan.
Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
9 No los grandes son los sabios: ni los viejos entienden el derecho.
Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
10 Por tanto yo dije: Escuchádme, declararé mi sabiduría yo también.
Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11 He aquí, yo he esperado a vuestras razones, he escuchado vuestros argumentos entre tanto que buscáis palabras.
Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
12 Y aun os he considerado, y he aquí, que no hay de vosotros quien redarguya a Job, y responda a sus razones.
Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
13 Porque no digáis: Nosotros hemos hallado sabiduría: Dios le desechó, y no hombre.
Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
14 Ni tampoco Job enderezó a mi sus palabras, ni yo le responderé con vuestras razones.
Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
15 Espantáronse, no respondieron más, quitáronseles las hablas.
He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
16 Y yo esperé, porque no hablaban: antes pararon, y no respondieron más.
Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
17 Responderé pues también yo mi parte, declararé también yo mi opinión:
Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18 Porque estoy lleno de palabras: y el espíritu de mi vientre me constriñe.
Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
19 De cierto mi vientre es como el vino que no tiene respiradero, y se rompe como odres nuevos.
Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
20 Hablaré pues, y respiraré: abriré mis labios, y responderé.
Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21 No haré ahora acepción de personas, ni usaré con hombre de lisonjeros títulos.
En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
22 Porque no sé hablar lisonjas: de otra manera en breve me consuma mi hacedor.
Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
