Zvirevo 7
1 Mwanakomana wangu, chengeta mashoko angu ugoviga mirayiro yangu mauri.
Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
2 Chengeta mirayiro yangu ugorarama; uchengete dzidziso dzangu semboni yeziso rako.
Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
3 Uzvisungirire paminwe yako; uzvinyore pahwendefa yomwoyo wako.
Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
4 Uti kuuchenjeri, “Uri hanzvadzi yangu,” uye uti kunzwisisa ndiyo hama yako;
Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
5 zvichakuchengeta kure nomukadzi chifeve; kubva pamudzimai asingazvibati anokwezva namashoko ake.
Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
6 Napawindo remba yangu ndakatarira panze nomumagirazi.
Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
7 Ndakaona pakati pavasina mano ndikacherechedza pakati pamajaya, rimwe jaya rakanga risina njere.
Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
8 Rakanga richidzika nomugwagwa pedyo nepakona yomukadzi uya, richifamba rakananga kumba kwake,
Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
9 panguva yorubvunzavaeni, zuva ravira, kunze kwosviba.
Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
10 Ipapo mukadzi akabuda kuzosangana naye, akapfeka sechifeve uye azere nounyengeri.
Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
11 Anotaura noruzha uye anozvikudza, tsoka dzake hadzigari pamba;
Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
12 imwe nguva ari munzira, imwe nguva ari pazvivara. Anorindira pamakona ose.
Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
13 Akamubata ndokumutsvoda, uye nechiso chisina nyadzi akati:
Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
14 “Ndine zvipiriso zvokuwadzana kumba kwangu; nhasi ndazadzisa mhiko dzangu.
Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
15 Saka ndauya kuzosangana newe; ndanga ndichikutsvaka, zvino ndazokuwana!
Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
16 Ndawaridza mubhedha wangu machira ane mavara, anobva kuIjipiti.
Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
17 Ndasasa zvinonhuhwira pamubhedha wangu, zvinoti: mura, gavakava nesinamoni.
Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
18 Uya, tinwe tigute norudo kusvikira mangwanani; ngatifare zvedu norudo!
Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
19 Murume wangu haako kumba, akafamba rwendo rurefu.
Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
20 Akatakura homwe yake izere nemari uye haangadzoki kumba kusvikira pajenaguru.”
Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
21 Namashoko okunyengetedza akamutsausa; akamukwezva nokutaura kwake kunonyengera.
Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
22 Pakarepo akamutevera senzombe inoenda kundobayiwa, senondo inopinda mumusungo,
Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
23 kusvikira museve wabaya chiropa chake, seshiri inokurumidza kupinda muugombe, asingazivi kuti zvichamuurayisa.
Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
24 Saka zvino, vanakomana vangu, teererai kwandiri; nyatsoteererai zvandinotaura.
Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
25 Usarega mwoyo wako uchitsaukira kunzira dzake, kana kurasikira pamakwara ake.
Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
26 Vazhinji vakakuvadzwa naye vakawisirwa pasi; vaakauraya vakawanda kwazvo.
Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
