Psalmów 78

1 Pieśń wyuczająca podana Asafowi. Słuchaj, ludu mój! zakonu mego; nakłońcież uszów swych do słów ust moich.

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 Otworzę w podobieństwie usta moje, a będę opowiadał przypowiastki starodawne.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 Cośmy słyszeli, i poznali, i co nam ojcowie nasi opowiadali.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 Nie zataimy tego przed synami ich, którzy przyszłym potomkom swoim opowiadać będą chwały Pańskie, i moc jego, i cuda jego, które uczynił.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Bo wzbudził świadectwo w Jakóbie, a zakon wydał w Izraelu; przykazał ojcom naszym, aby to do wiadomości podawali synom swoim,

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 Aby poznał wiek potomny, synowie, którzy się narodzić mieli, a oni zaś powstawszy, aby to opowiadali synom swoim;

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 Aby pokładali w Bogu nadzieję swoję, a nie zapominali na sprawy Boże, ale strzegli przykazań jego;

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 Aby się nie stali jako ojcowie ich narodem odpornym i nieposłusznym, narodem, który nie wygotował serca swego, aby był wierny Bogu duch jego.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 Albo jako synowie Efraimowi zbrojni, którzy, choć umieli z łuku strzelać, wszakże w dzień wojny tył podali.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 Bo nie przestrzegali przymierza Bożego, a według zakonu jego zbraniali się chodzić.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 Zapomnieli na sprawy jego, i na dziwne dzieła jego, które im pokazywał.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 Przed ojcami ich czynił cuda w ziemi Egipskiej, na polu Soan.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 Rozdzielił morze, i przeprowadził ich, i sprawił, że stanęły wody jako kupa.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 Prowadził ich w obłoku we dnie, a każdej nocy w jasnym ogniu.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 Rozszczepił skały na puszczy, a napoił ich, jako z przepaści wielkich.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 Wywiódł strumienie ze skały, a uczynił, że wody ciekły jako rzeki.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 A wszakże oni przyczynili grzechów przeciwko niemu, a wzruszyli Najwyższego na puszczy do gniewu;

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 I kusili Boga w sercu swem, żądając pokarmu według lubości swojej.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 A mówili przeciwko Bogu temi słowy: Izali może Bóg zgotować stół na tej puszczy?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 Oto uderzył w skałę, a wypłynęły wody, i rzeki wezbrały; izali też będzie mógł dać chleb? Izali nagotuje mięsa ludowi swemu?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Przetoż usłyszawszy to Pan, rozgniewał się, a ogień się zapalił przeciw Jakóbowi, także i popędliwość powstała przeciw Izraelowi;

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 Przeto, iż nie wierzyli Bogu, a nie mieli nadziei w zbawieniu jego.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Choć był rozkazał obłokom z góry, i forty niebieskie otworzył.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 I spuścił im jako deszcz mannę ku pokarmowi, a pszenicę niebieską dał im.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 Chleb mocarzów jadł człowiek, a zesłał im pokarmów do sytości.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Obrócił wiatr ze wschodu na powietrzu, a przywiódł mocą swą wiatr z południa;

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 I spuścił na nich mięso jako proch, i ptastwo skrzydlate jako piasek morski;

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 Spuścił je w pośród obozu ich, wszędy około namiotów ich.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 I jedli, a nasyceni byli hojnie, i dał im, czego żądali.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 A gdy jeszcze nie wypełnili żądości swej, gdy jeszcze pokarm był w ustach ich:

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 Tedy zapalczywość Boża przypadła na nich, i pobił tłustych ich, a przedniejszych z Izraela poraził.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 Ale w tem wszystkiem jeszcze grzeszyli, i nie wierzyli cudom jego;

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Przetoż sprawił, że marnie dokonali dni swoich, i lat swoich w strachu.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Gdy ich tracił, jeźliże go szukali, i nawracali się, a szukali z rana Boga,

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 Przypominając sobie, iż Bóg był skałą ich, a Bóg najwyższy odkupicielem ich:

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 (Aczkolwiek pochlebiali mu usty swemi, i językiem swoim kłamali mu;

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 A serce ich nie było szczere przed nim, ani wiernymi byli w przymierzu jego.)

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 On jednak będąc miłosierny odpuszczał nieprawości ich, a nie zatracał ich, ale częstokroć odwracał gniew swój, a nie pobudzał wszystkiego gniewu swego;

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 Bo pamiętał, że są ciałem, wiatrem, który odchodzi, a nie wraca się zaś.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 Jako go często draźnili na puszczy, i do boleści przywodzili na pustyniach?

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 Bo coraz kusili Boga, a Świętemu Izraelskiemu granice zamierzali.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 Nie pamiętali na rękę jego, i na on dzień, w który ich wybawił z utrapienia;

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 Gdy czynił w Egipcie znaki swoje, a cuda swe na polu Soan;

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 Gdy obrócił w krew rzeki ich, i strumienie ich, tak, że z nich pić nie mogli.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 Przepuścił na nich rozmaite muchy, aby ich kąsały, i żaby, aby ich gubiły:

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 I dał chrząszczom urodzaje ich, a prace ich szarańczy.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 Potłukł gradem szczepy ich, a drzewa leśnych fig ich gradem lodowym.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 I podał gradowi bydło ich, a majętność ich węglu ognistemu.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 Posłał na nich gniew zapalczywości swojej, popędliwość, i rozgniewanie, i uciśnienie, przypuściwszy na nich aniołów złych.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 Wyprostował ścieżkę gniewowi swemu, nie zachował od śmierci duszy ich, i na bydło ich powietrze dopuścił;

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 I pobił wszystko pierworodztwo w Egipcie, pierwiastki mocy ich w przybytkach Chamowych;

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 Ale jako owce wyprowadził lud swój, a wodził ich jako stada po puszczy.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 Wodził ich w bezpieczeństwie, tak, że się nie lękali, (a nieprzyjaciół ich okryło morze, )

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 Aż ich przywiódł do świętej granicy swojej, na onę górę, której nabyła prawica jego.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 I wyrzucił przed twarzą ich narody, i sprawił, że im przyszły na sznur dziedzictwa ich, ażeby mieszkały w przybytkach ich pokolenia Izraelskie.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 A wszakże przecież kusili i draźnili Boga najwyższego, a świadectwa jego nie strzegli.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 Ale się odwrócili, i przewrotnie się obchodzili, jako i ojcowie ich; wywrócili się jako łuk omylny.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 Bo go wzruszyli do gniewu wyżynami swemi, a rytemi bałwanami swemi pobudzili go do zapalczywości.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Co słysząc Bóg rozgniewał się, i zbrzydził sobie bardzo Izraela,

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 Tak, że opuściwszy przybytek w Sylo, namiot, który postawił między ludźmi,

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 Podał w niewolę moc swoję, i sławę swoję w ręce nieprzyjacielskie.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 Dał pod miecz lud swój, a na dziedzictwo swoje rozgniewał się.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 Młodzieńców jego ogień pożarł, a panienki jego nie były uczczone.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 Kapłani jego od miecza polegli, a wdowy jego nie płakały.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 Lecz potem ocucił się Pan jako ze snu, jako mocarz wykrzykający od wina.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 I zaraził nieprzyjaciół swoich na pośladkach, a na wieczną hańbę podał ich.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 Ale choć wzgardził namiotem Józefowym, a pokolenia Efraimowego nie obrał,

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 Wszakże obrał pokolenie Judowe, i górę Syon, którą umiłował.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 I wystawił sobie jako pałac wysoki świątnicę swoję, jako ziemię, którą ugruntował na wieki.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 I obrał Dawida sługę swego, wziąwszy go z obór owczych;

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 Gdy chodził za owcami kotnemi, przyprowadził go, aby pasł Jakóba, lud jego, i Izraela, dziedzictwo jego;

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 Który ich pasł w szczerości serca swego, a w roztropności rąk swoich prowadził ich.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.