Salmenes 94
1 Herre, du hemns Gud, du hemns Gud, syn deg i herlegdom!
Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
2 Statt upp, du domar yver jordi, lat dei ovmodige få lika for si gjerning!
Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
3 Kor lenge skal ugudlege, Herre, kor lenge skal ugudlege fegnast?
Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
4 Dei gøyser or seg og fører skamlaus tale; dei skrøyter, alle ugjerningsmenner.
Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
5 Ditt folk, Herre, krasar dei, og din arv plågar dei.
Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
6 Enkja og den framande slær dei i hel, og dei myrder dei farlause.
He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
7 Og dei segjer: «Herren ser ikkje, og Jakobs Gud merkar det ikkje.»
Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
8 Merka då, de uvituge i folket! Og de vitlause, når vil de taka til vitet?
Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
9 Han som hev sett inn øyra, skulde han ikkje høyra? Han som hev laga til auga, skulde han ikkje sjå?
Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
10 Han som tuktar heidningar, skulde han ikkje refsa, han som gjev menneski kunnskap?
Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
11 Herren kjenner mannsens tankar, at dei er fåfengd.
Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
12 Sæl er den mann som du, Herre, tuktar, og som du gjev lærdom or lovi di,
Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
13 til å gjeve honom ro for vonde dagar, til dess det vert grave ei grav for den ugudlege.
antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
14 For ikkje støyter Herren burt sitt folk, og arven sin forlet han ikkje.
Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
15 For domen skal venda um att til rettferd, og alle ærlege i hjarta skal halda med honom.
vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
16 Kven stend upp for meg imot dei vonde? Kven stig fram for meg mot deim som gjer urett?
Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
17 Dersom ikkje Herren var mi hjelp, so vilde sjæli mi snart bu i stilla.
Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
18 Når eg segjer: «Foten min er ustød, då held di miskunn meg uppe, Herre.»
Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
19 Når det kjem mange tunge tankar i mitt hjarta, då huggar dine trøystarord mi sjæl.
Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
20 Er vel tynings-domstolen i samlag med deg, der dei lagar urett i hop til rett?
Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
21 Dei flokkar seg i hop mot sjæli åt den rettferdige, og dei fordømer uskuldigt blod.
ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
22 Då vert Herren ei borg for meg, og min Gud vert eit berg som eg flyr til.
Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
23 Og han let deira urett koma attende yver deim, og for deira vondskap skal han gjera ende på deim, ja, Herren, vår Gud, skal gjera ende på deim.
Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
