Salmenes 26

1 Av David. Søm meg til min rett, Herre! for eg hev fare fram i mi uskyld, og til Herren hev eg sett mi lit uruggeleg.

Davidin Psalmi. Tuomitse minua, Herra; sillä minä olen vakuudessani vaeltanut: ja minä toivon Herraan, sentähden en minä livistele.

2 Prøv meg, Herre, og freista meg, ransaka mine nyro og mitt hjarta!

Koettele minua, Herra, ja kiusaa minua: puhdista minun munaskuuni ja sydämeni.

3 For din nåde er for mine augo, og eg ferdast i di sanning.

Sillä sinun hyvyytes on silmäini edessä, ja minä vaellan sinun totuudessas.

4 Eg sit ikkje saman med falske menner og gjeng ikkje inn hjå fule folk.

En minä istu turhain ihmisten seassa, enkä seuraa petollisia.

5 Eg hatar samkoma av illmenne, og hjå dei ugudlege sit eg ikkje.

Minä vihaan pahain seurakuntaa, enkä istu jumalattomain tykönä.

6 Eg tvær mine hender i uskyld og vil gjerne ferdast um ditt altar, Herre,

Minä pesen käteni viattomuudessa, ja oleskelen, Herra, alttaris tykönä,

7 til å kveda lydt med lovsongs røyst og fortelja um alle dine under.

Kussa kiitossanan ääni kuullaan, ja kaikki sinun ihmees saarnataan.

8 Herre, eg elskar di husvist og den stad der din herlegdom bur.

Herra, minä rakastin sinun huonees asuinsiaa ja sitä siaa, jossa sinun kunnias asuu.

9 Rykk ikkje mi sjæl burt med syndarar eller mitt liv med blodgiruge menner,

Älä tempaa minun sieluani pois syntisten kanssa ja henkeäni verikoirain kanssa,

10 som hev skamgjerd i sine hender og si høgre hand full av mutor.

Jotka pahanjuoniset ovat ja mielellänsä lahjoja ottavat.

11 Men eg fer fram i mi uskyld; løys meg ut og ver meg nådig!

Mutta minä vaellan viattomuudessani: vapahda minua ja ole minulle armollinen!

12 Min fot stend på slettlende. I samlingarne skal eg lova Herren.

Minun jalkani käy oikiasti: minä kiitän Herraa seurakunnissa.