Salomos Ordsprog 6
1 Hev du borga for grannen din, son min, hev du handtekest for ein annan,
Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
2 er du bunden ved ord av din munn, er du fanga i ord av din munn,
Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
3 gjer då soleis, son min, og berga deg, sidan du er komen i handi på grannen: Gakk og kasta deg ned for grannen, gjer ågang på han,
ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
4 unn ikkje dine augo svevn, eller augneloki ein blund.
Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
5 Frels deg som ei gasella or handi hans, som ein fugl or fangarvald!
Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
6 Gakk til mauren, du leting, sjå hans ferd og vert vis!
Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
7 Han hev ingen hovding eller fut eller herre,
Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
8 men lagar um sumaren maten sin til og hev um hausten sanka si føda.
Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
9 Kor lenge vil du liggja, du leting? Når ris du upp or di svevn?
Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
10 Endå litt svevn, endå litt blunding, endå litt kvild med henderne i kross,
Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
11 so kjem armodi di som ein farande fant og naudi som skjoldvæpna mann.
Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
12 Ugagns menneskje, illgjerningsmann, er den som gjeng og rengjer munnen,
Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
13 som blinkar med augo, skrapar med foten, peikar med fingrarne,
Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
14 med meinspel i hjarta, alltid emnar på ilt, og yppar trættor.
Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
15 Difor kjem hans undergang brått, snøgt vert han ulækjande krasa.
Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
16 Det er seks ting som Herrens hatar, og sju er ei gru for hans sjæl:
Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
17 Storlåtne augo, ljugartunga, hender som renner ut skuldlaust blod,
Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
18 hjarta som tenkjer upp vonde råder, føter som renner rapt til vondt,
Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
19 den som lyg og vitnar falskt, den som yppar strid millom brør.
Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
20 Son min, tak vare på bodet åt far din, og kasta’kje frå deg læra åt mor di!
Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
21 Bitt deim alltid til hjarta ditt, knyt deim um halsen din!
Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
22 Når du gjeng, skal læra leida deg; når du ligg, skal ho vaka yver deg; når du vaknar, skal ho tala til deg.
Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
23 For bodet er ei lykt og lovi er ljos, og påminning med tukt er livsens veg.
Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
24 Dei kann vara deg frå den vonde kvinna, frå den sleipe framande tunga.
Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
25 Ikkje trå i hjarta etter vænleiken hennar, og lat ho’kje fanga deg med augneloki sine!
Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
26 For skjøkja armar ut til siste brødbit, og gifte kona jagtar etter dyre livet.
Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
27 Kann nokon taka eld i fanget og ikkje brenna klædi sine?
Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
28 Ell’ kann ein gå på gløder og ikkje svida føterne?
Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
29 So vert det med den som gjeng inn til kona åt grannen; ingen kjem urefst frå det, um han rører henne.
Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
30 Vert ikkje tjuven vanvyrd, um han stel og vil stilla sin svolt?
Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
31 Vert han teken, lyt han sjufaldt betala, alt han eig i sitt hus, lyt han gjeva.
Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
32 Den som driv hor med ei kona, er vitlaus, den som vil tyna seg sjølv, gjer slikt.
Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
33 Hogg og skjemsla fær han, og ingen utslettar hans skam.
Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
34 For mannen harmast i åbryskap, på hemnsdagen sparer han ikkje.
Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
35 Han bryr seg ikkje um nokor bot og tek’kje imot um du gjev han mykje.
Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
