< Salamo 2 >
1 Nahoana no mitabataba ny jentilisa, ary misaina anoano foana ny firenena?
Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
2 Ireo mpanjakan’ ny tany mitsangana, Ary ny mpanapaka miara-mioko hanohitra an’ i Jehovah sy ny Mesiany ka manao hoe:
Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
3 “Aoka hotosantsika ny famatorany, ka hariantsika hiala amintsika ny famehezany.”
Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
4 Izay mipetraka any an-danitra mihomehy, ny Tompo maneso ireo.
Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
5 Dia hiteny azy amin’ ny fahavinirany Izy ka hampangorohoro azy amin’ ny fahatezerany hoe:
Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
6 “Izaho kosa efa nanendry ny Mpanjakako Tambonin’ i Ziona, tendrombohitro masìna.”
Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
7 “Hilaza zava-boatendry Aho; Jehovah nilaza tamiko hoe: Zanako Hianao, Izaho niteraka anao androany.
Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
8 Mangataha amiko, dia homeko ho lovanao ny jentilisa ary ny faran’ ny tany ho fanananao.
Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
9 Hotorotoroinao amin’ ny tehim-by izy: toy ny famaky vilany tany no hanamontsamontsananao azy.”
Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
10 Ary amin’ izany dia hendre ianareo, ry mpanjaka; minoa anatra ianareo, ry mpitsaran’ ny tany.
Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
11 Manompoa an’ i Jehovah amin’ ny fahatahorana, ary mifalia amin’ ny fangovitana.
Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
12 Manoroha ny zanaka, fandrao ho tezitra izy, ka ho very eny an-dalana ianareo; fa vetivety dia hirehitra ny fahatezerany. Sambatra izay rehetra mialoka aminy.
Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.