Psalmorum 78
1 Psalmus. Intellectus Asaph. Attendite popule meus legem meam: inclinate aurem vestram in verba oris mei.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 Aperiam in parabolis os meum: loquar propositiones ab initio.
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 Quanta audivimus et cognovimus ea: et patres nostri narraverunt nobis.
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 Non sunt occultata a filiis eorum, in generatione altera. Narrantes laudes Domini, et virtutes eius, et mirabilia eius quae fecit.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Et suscitavit testimonium in Iacob: et legem posuit in Israel. Quanta mandavit patribus nostris nota facere ea filiis suis:
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 ut cognoscat generatio altera. Filii qui nascentur, et exurgent, et narrabunt filiis suis,
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 Ut ponant in Deo spem suam, et non obliviscantur operum Dei: et mandata eius exquirant.
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 Ne fiant sicut patres eorum: generatio prava et exasperans. Generatio, quae non direxit cor suum: et non est creditus cum Deo spiritus eius.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 Filii Ephrem intendentes et mittentes arcum: conversi sunt in die belli.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 Non custodierunt testamentum Dei, et in lege eius noluerunt ambulare.
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 Et obliti sunt benefactorum eius, et mirabilium eius quae ostendit eis.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Coram patribus eorum fecit mirabilia in terra Aegypti, in campo Taneos.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 Interrupit mare, et perduxit eos: et statuit aquas quasi in utre.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 Et deduxit eos in nube diei: et tota nocte in illuminatione ignis.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 Interrupit petram in eremo: et adaquavit eos velut in abysso multa.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 Et eduxit aquam de petra: et deduxit tamquam flumina aquas.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 Et apposuerunt adhuc peccare ei: in iram excitaverunt Excelsum in inaquoso.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 Et tentaverunt Deum in cordibus suis: ut peterent escas animabus suis.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 Et male locuti sunt de Deo: dixerunt: Numquid poterit Deus parare mensam in deserto?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 Quoniam percussit petram, et fluxerunt aquae, et torrentes inundaverunt. Numquid et panem poterit dare, aut parare mensam populo suo?
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 Ideo audivit Dominus, et distulit: et ignis accensus est in Iacob, et ira ascendit in Israel:
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 Quia non crediderunt in Deo, nec speraverunt in salutari eius:
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Et mandavit nubibus desuper, et ianuas caeli aperuit.
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 Et pluit illis manna ad manducandum, et panem caeli dedit eis.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 Panem angelorum manducavit homo: cibaria misit eis in abundantia.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 Transtulit Austrum de caelo: et induxit in virtute sua Africum.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 Et pluit super eos sicut pulverem carnes, et sicut arenam maris volatilia pennata.
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 Et ceciderunt in medio castrorum eorum: circa tabernacula eorum.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 Et manducaverunt et saturati sunt nimis, et desiderium eorum attulit eis:
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 non sunt fraudati a desiderio suo. Adhuc escae eorum erant in ore ipsorum,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 et ira Dei ascendit super eos. Et occidit pingues eorum, et electos Israel impedivit.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 In omnibus his peccaverunt adhuc: et non crediderunt in mirabilibus eius.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Et defecerunt in vanitate dies eorum: et anni eorum cum festinatione.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 Cum occideret eos, quaerebant eum: et revertebantur, et diluculo veniebant ad eum.
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 Et rememorati sunt quia Deus adiutor est eorum: et Deus excelsus redemptor eorum est.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 Et dilexerunt eum in ore suo, et lingua sua mentiti sunt ei:
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 Cor autem eorum non erat rectum cum eo: nec fideles habiti sunt in testamento eius.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 Ipse autem est misericors, et propitius fiet peccatis eorum: et non disperdet eos. Et abundavit ut averteret iram suam: et non accendit omnem iram suam:
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 Et recordatus est quia caro sunt: spiritus vadens, et non rediens.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 Quoties exacerbaverunt eum in deserto, in iram concitaverunt eum in inaquoso?
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Et conversi sunt, et tentaverunt Deum: et sanctum Israel exacerbaverunt.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 Non sunt recordati manus eius, die qua redemit eos de manu tribulantis,
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 Sicut posuit in Aegypto signa sua, et prodigia sua in campo Taneos.
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 Et convertit in sanguinem flumina eorum, et imbres eorum, ne biberent.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 Misit in eos cynomyiam, et comedit eos: et ranam, et disperdidit eos.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 Et dedit aerugini fructus eorum: et labores eorum locustae.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 Et occidit in grandine vineas eorum: et moros eorum in pruina.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 Et tradidit grandini iumenta eorum: et possessionem eorum igni.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 Misit in eos iram indignationis suae: indignationem, et iram, et tribulationem: immissiones per angelos malos.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 Viam fecit semitae irae suae, non pepercit a morte animabus eorum: et iumenta eorum in morte conclusit.
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 Et percussit omne primogenitum in terra Aegypti: primitias omnis laboris eorum in tabernaculis Cham.
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 Et abstulit sicut oves populum suum: et perduxit eos tamquam gregem in deserto.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 Et eduxit eos in spe, et non timuerunt: et inimicos eorum operuit mare.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 Et induxit eos in montem sanctificationis suae, montem, quem acquisivit dextera eius. Et eiecit a facie eorum Gentes: et sorte divisit eis terram in funiculo distributionis.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 Et habitare fecit in tabernaculis eorum tribus Israel.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Et tentaverunt, et exacerbaverunt Deum excelsum: et testimonia eius non custodierunt.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 Et averterunt se, et non servaverunt pactum: quemadmodum patres eorum, conversi sunt in arcum pravum.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 In iram concitaverunt eum in collibus suis: et in sculptilibus suis ad aemulationem eum provocaverunt.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 Audivit Deus, et sprevit: et ad nihilum redegit valde Israel.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 Et repulit tabernaculum Silo, tabernaculum suum, ubi habitavit in hominibus.
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 Et tradidit in captivitatem virtutem eorum: et pulchritudinem eorum in manus inimici.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 Et conclusit in gladio populum suum: et hereditatem suam sprevit.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 Iuvenes eorum comedit ignis: et virgines eorum non sunt lamentatae.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Sacerdotes eorum in gladio ceciderunt: et viduae eorum non plorabantur.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Et excitatus est tamquam dormiens Dominus, tamquam potens crapulatus a vino.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 Et percussit inimicos suos in posteriora: opprobrium sempiternum dedit illis.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 Et repulit tabernaculum Ioseph: et tribum Ephraim non elegit:
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 Sed elegit tribum Iuda, montem Sion quem dilexit.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 Et aedificavit sicut unicornium sanctificium suum in terra, quam fundavit in saecula.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 Et elegit David servum suum, et sustulit eum de gregibus ovium: de post foetantes accepit eum.
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 Pascere Iacob servum suum, et Israel hereditatem suam:
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 Et pavit eos in innocentia cordis sui: et in intellectibus manuum suarum deduxit eos.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
