< Psalmorum 54 >
1 Psalmus, in finem, In hymnis intellectus David, cum venerunt Ziphaei, et dixerunt ad Saul: Nonne ecce David absconditus est apud nos? Deus in nomine tuo salvum me fac: et in virtute tua iudica me.
Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla, Kuin Siphiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: David on lymyttänyt itsensä meidän tykönämme. Auta minua Jumala sinun nimelläs, ja saata minulle oikeus sinun väkevyydelläs.
2 Deus exaudi orationem meam: auribus percipe verba oris mei.
Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviis minun suuni sanat.
3 Quoniam alieni insurrexerunt adversum me, et fortes quaesierunt animam meam: et non proposuerunt Deum ante conspectum suum.
Sillä muukalaiset karkasivat minua vastaan, ja väkivaltaiset väijyivät minun sieluani: ei he pitäneet Jumalaa silmäinsä edessä, (Sela)
4 Ecce enim Deus adiuvat me: et Dominus susceptor est animae meae.
Katso, Jumala auttaa minua: Herra tukee minun sieluani.
5 Averte mala inimicis meis: et in veritate tua disperde illos.
Hän kostaa minun vihollisteni pahuuden: hajoita ne totuudessas.
6 Voluntarie sacrificabo tibi, et confitebor nomini tuo Domine: quoniam bonum est:
Niin minä mielelläni sinulle uhraan: minä kiitän, Herra, sinun nimeäs, sillä se on hyvä.
7 Quoniam ex omni tribulatione eripuisti me: et super inimicos meos despexit oculus meus.
Sillä hän on pelastanut minun kaikesta hädästä; ja minun silmäni ovat nähneet minun viholiseni.