Mani'zanti Mofo Nanekee 8

1 Knare antahintahi'zamo'ene antahi amahu antahi'zamo'a mago a'kna hu'neankino agerura eri antesga huno kezana netie.

Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?

2 Agra kamofo tavaonte me'nea agonare, ka hatana hu'nefi oti'neno,

Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.

3 rankumapi ufre'nea kante ene kampi otineno ranke huno kezana netie.

Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:

4 Ana miko vahe'motmagu kezankea nehue. Vahe'motagu kezankea nehue.

Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;

5 Antahi'zantmi omane vahe'motma eta knare'ma huno refakomahu antahi'zana emeriho. Neginagi antahi'zane vahe'motma, eta antahi amahu antahi'zana emeriho.

Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.

6 Kama antahiho kema nehuana, na'ankure mareri agatere'nea zanku nehue, maka nanekema hanua kemo'a, fatgo huno tamage kege tamasamigahue.

Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.

7 Nagra tamage kege nehu'na, havi kegagama nagipinti'ma hu'zankura nagonete.

Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.

8 Maka nanekenimo'a tamage huno fatgo higeno, krunagene kazaki kema hu'zana omane'neanki,

Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.

9 ana maka kemo'a antahi'zane vahetera fatgo hu'ne. Ana antahi'zama erinaku'ma hakaza vahetera, fatgo hu'ne.

Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.

10 Nagrama hiho hu'nama rempima huneramua kemo'a, silva agateregeno, antahi'zama eri'zamo'a, goli'a agatere'neanki eriho.

Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.

11 Na'ankure knare antahi'zamo'a mareri agatere'nea havea agatereno, kavesi kavesima nehunka razane hunka nehanazana agatere'ne.

Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.

12 Nagra knare antahi'zamo'na knare huno refakohu avu'ava'zane nemanue, Nagripi antahi'zana me'neanki'na miko zana nagrake refko hu'na negoe.

Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.

13 Ra Anumzamofonku'ma koro'ma hunte'zana kefo avu'ava'ma huzankura kagotegahie. Agra'a agima erisga nehuno, avufga ra nehuno, havi avu'ava nehuno, akrahe akrehe ageru'ma aru'zana navesra hunentoe.

Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.

14 Knare antahi'zama ami'zane, refakoma hu'zana nagripi me'ne. Nagra antahi ama'ma hu'zane hanavenena nagri zane.

Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.

15 Nagra mani'noge'za kini vahe'mo'za kegava nehazageno, ugota kva vahe'mo'za fatgo hu'nea kasegea retro nehaze.

Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;

16 Kva vahe'mo'za nagra zamaza nehuge'za, vahera zamavare fatgo hu'za nevazageno, trakere kva vahe'mo'za fatgo hu'za refkoa nehaze.

Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.

17 Iza'o nagri'ma avesi nentemofona, nagra avesi nentoe. Hagi nagriku'ma hakre'nimo'a, nagrira nagefore hugahie.

Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.

18 Nagripi fenozane, ra agima eri'zana me'ne. Hanavetino za'zate'ma meno vu fenozane, fatgo avu'ava zana nagripi me'ne.

Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.

19 Nagrama nezamua zamo'a, golia agatenereno knare silvama mizama nesazazana agatere'ne.

Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.

20 Nagra fatgo avu'ava zamofo kante nevu'na, fatgo huno refakoma hu'zamofo kantamimpi nevue.

Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,

21 Iza'zo nagri'ma zamavesi nantesaza naga'mo'za, fenona erisanti neharesage'na, nagra feno nozamifina zago'amo'ma mareri zantamina antevi tezamantegahue.

Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.

22 Ra Anumzamo'a pusazana nagri nazeri fore huteno, mika'zana henka tro hu'ne.

Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.

23 Korapara ama mopama tro osu'neno ese zana nagri huhamprinante'ne.

Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.

24 Nagra fore hutogeno henka hagerina tro higeno, kampui tintamimo'a hanatino vu'ne.

Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.

25 Ranra agonane, onensa agona forera huno menima antenerera omanenege'na, nagra pusante fore hu'noe.

Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;

26 Miko mopane, hofa kokama ama mopafi me'neane, kugusopa nazana henka tro hu'ne.

Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.

27 Nagra korapa mani'nogeno monarera mika'zana tro hunenteno, hagerina tro huntegeno, tavumo'ma ometre emetre'ma hutera evu'ne.

Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.

28 Nagra ko mani'nogeno anagamua hampona tro hunenteno, tinkampu'ima hanatino tiru'ma umarenia keria tro hu'ne.

Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;

29 Nagra korapa mani'nogeno hagerinkura, e'i avamente tirura marenka emetro huno kase hunenteno, tiru'ma maresia mopa trohu'ne.

Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,

30 Nagra maka'zama tro'ma hu'nea Ne'mofo tavaonte mani'ne'na, aza nehugeno muse nehige'na maka kna nagranena rama'a muse nehue.

Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;

31 Maka kokama tro'ma hu'nea zanku'ene vahe'ma anampima mani'nea zankura, nagra tusi'a muse nehue.

Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.

32 E'ina hu'negu mofavre'nimoka ke'ni'a antahinamio, na'ankure nagri navu'nava zama avaririsaza vahe'mo'za muse hugahaze.

Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.

33 Kavumro'ma antesua kea nentahinka, ama antahi'zana e'nerinka kavesra huontenka amage anto.

Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.

34 Ke'ni'ama nentahi'za, kumanimofo atirami kante'ma knane knanema naveganente'za, kahani'are'ma navegama nentaza vahe'mo'za, tusi muse hugahaze.

Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.

35 Na'ankure nagriku'ma hakremo'a, nomaniza hakeno erifore nehigeno, Ra Anumzamo'a avesinente.

Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;

36 Hianagi ha'marenanteno kumi'ma nehimo'a, agra'a hazenke enerie. Iza'o avesrama hunantemo'a, fri'zamofo avesinente.

Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.