Lamentazioni 3
1 Io sono l'uomo che ha provato la miseria sotto la sferza della sua ira.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Egli mi ha guidato, mi ha fatto camminare nelle tenebre e non nella luce.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Solo contro di me egli ha volto e rivolto la sua mano tutto il giorno.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Egli ha consumato la mia carne e la mia pelle, ha rotto le mie ossa.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Ha costruito sopra di me, mi ha circondato di veleno e di affanno.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Mi ha fatto abitare in luoghi tenebrosi come i morti da lungo tempo.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Mi ha costruito un muro tutt'intorno, perché non potessi più uscire; ha reso pesanti le mie catene.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Anche se grido e invoco aiuto, egli soffoca la mia preghiera.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Ha sbarrato le mie vie con blocchi di pietra, ha ostruito i miei sentieri.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Egli era per me un orso in agguato, un leone in luoghi nascosti.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Seminando di spine la mia via, mi ha lacerato, mi ha reso desolato.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Ha teso l'arco, mi ha posto come bersaglio alle sue saette.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Ha conficcato nei miei fianchi le frecce della sua faretra.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Son diventato lo scherno di tutti i popoli, la loro canzone d'ogni giorno.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Mi ha saziato con erbe amare, mi ha dissetato con assenzio.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Mi ha spezzato con la sabbia i denti, mi ha steso nella polvere.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Son rimasto lontano dalla pace, ho dimenticato il benessere.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 E dico: «E' sparita la mia gloria, la speranza che mi veniva dal Signore».
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Il ricordo della mia miseria e del mio vagare è come assenzio e veleno.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Ben se ne ricorda e si accascia dentro di me la mia anima.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Questo intendo richiamare alla mia mente, e per questo voglio riprendere speranza.
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Le misericordie del Signore non sono finite, non è esaurita la sua compassione;
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 esse son rinnovate ogni mattina, grande è la sua fedeltà.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 «Mia parte è il Signore - io esclamo - per questo in lui voglio sperare».
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Buono è il Signore con chi spera in lui, con l'anima che lo cerca.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 E' bene aspettare in silenzio la salvezza del Signore.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 E' bene per l'uomo portare il giogo fin dalla giovinezza.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Sieda costui solitario e resti in silenzio, poiché egli glielo ha imposto;
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 cacci nella polvere la bocca, forse c'è ancora speranza;
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 porga a chi lo percuote la sua guancia, si sazi di umiliazioni.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Poiché il Signore non rigetta mai...
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 Ma, se affligge, avrà anche pietà secondo la sua grande misericordia.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Poiché contro il suo desiderio egli umilia e affligge i figli dell'uomo.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Quando schiacciano sotto i loro piedi tutti i prigionieri del paese,
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 quando falsano i diritti di un uomo in presenza dell'Altissimo,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 quando fan torto a un altro in una causa, forse non vede il Signore tutto ciò?
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Chi mai ha parlato e la sua parola si è avverata, senza che il Signore lo avesse comandato?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Dalla bocca dell'Altissimo non procedono forse le sventure e il bene?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Perché si rammarica un essere vivente, un uomo, per i castighi dei suoi peccati?
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 «Esaminiamo la nostra condotta e scrutiamola, ritorniamo al Signore.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Innalziamo i nostri cuori al di sopra delle mani, verso Dio nei cieli.
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 Abbiamo peccato e siamo stati ribelli; tu non ci hai perdonato.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Ti sei avvolto nell'ira e ci hai perseguitati, hai ucciso senza pietà.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Ti sei avvolto in una nube, così che la supplica non giungesse fino a te.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Ci hai ridotti a spazzatura e rifiuto in mezzo ai popoli.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Han spalancato la bocca contro di noi tutti i nostri nemici.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Terrore e trabocchetto sono la nostra sorte, desolazione e rovina».
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Rivoli di lacrime scorrono dai miei occhi, per la rovina della figlia del mio popolo.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Il mio occhio piange senza sosta perché non ha pace
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 finché non guardi e non veda il Signore dal cielo.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Il mio occhio mi tormenta per tutte le figlie della mia città.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Mi han dato la caccia come a un passero coloro che mi son nemici senza ragione.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 Mi han chiuso vivo nella fossa e han gettato pietre su di me.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Son salite le acque fin sopra il mio capo; io dissi: «E' finita per me».
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 Ho invocato il tuo nome, o Signore, dalla fossa profonda.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Tu hai udito la mia voce: «Non chiudere l'orecchio al mio sfogo».
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Tu eri vicino quando ti invocavo, hai detto: «Non temere!».
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 Tu hai difeso, Signore, la mia causa, hai riscattato la mia vita.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Hai visto, o Signore, il torto che ho patito, difendi il mio diritto!
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Hai visto tutte le loro vendette, tutte le loro trame contro di me.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Hai udito, Signore, i loro insulti, tutte le loro trame contro di me,
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 i discorsi dei miei oppositori e le loro ostilità contro di me tutto il giorno.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Osserva quando siedono e quando si alzano; io sono la loro beffarda canzone.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Rendi loro il contraccambio, o Signore, secondo l'opera delle loro mani.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Rendili duri di cuore, la tua maledizione su di loro!
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Perseguitali nell'ira e distruggili sotto il cielo, Signore.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
